sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Lokit on heränneet.

Lokit laumoittain jäällä tähyilee avoveden suuntaan.
 
Sulaa vettä.
 
 

 Vettä jään päällä.
 
Kesää odotellessa...
 
 


 

lauantai 22. helmikuuta 2014

Pikkupuuhia

Kirjoitellaas tälläisiä arkisempia asioita välillä.
Käytiin jokunen aika sitten morjestamassa ohikulkumatkalla Suukon (tai silloin Finnesa) entistä omistajapariskuntaa. Mukava käydä. Laivakuulumiset vaihdettiin ja juotiin kahvia.
Saatiin saunapuitakin puoli lavallista, Kiitokset vaan. :)

Sitten tuo Nilsiän öljysheikki ja Manoil. Käytiin pitemmällä reissulla, ja niinhän se vaan piti tankata Manoililla. Youtubessa on aika hauska pätkä sheikistä, Karpolla on asiaa -ohjelmassa.




Itseasiassa kyseisellä henkilöllä on öljynkäsitelytaustaa. Kajomeri nimisessä yrityksessä, öljyn merkki oli Meroil. Kajomereltä on jäänyt hieman puhdistettavaa maaperää (juttu 2012 vuodelta) . Joskin monta kertaluokkaa vähemmän, kuin Talvivaaralta..




Sellainen hauska ilmiö vuosien takaa.. :)


Sitten heh, laivakoira ottaa rennosti.. Huono kuva, kun valo ei meinannut riittää tolle kännykkäkameralle, mut kyl tosta oleellinen selviää.
 
Ja mitäs muuta, Parin kk:n päästä on jo kevät pitkällä.. :) alkaa tulemaan mieleen laiva-asiat jo. Apukoneen koplaus generaattoriin pitäs korjata jossain vaiheessa, ehkä 1 kpl pienempi generaattori jostain, ja kaikkee muuta pientä.
 

Aurinkokin paistaa, vaikka sitä näy, sanotaan biisissä. :)

torstai 20. helmikuuta 2014

Mitsubishi Sapporo

Ei niin laivamallista tänään.
Kaippa tässä virtuaalimaailmassa pitää asioita yhdistää. Satuin löytämään netistä vanhan blogini auton entisöinnistä.
Ajatus oli kaunis. Entisöin legendaarisen urheiluauton isukille synttärilahjaksi. Ja niinhän siinä kävikin. Joskin tämän piti olla valmis jo vuonna 2009. Mutta se valmistuikin likipitäen vuonna 2012.

Asia ei ollut helppo. Olen tottunut entisöimään vanhempia laitteita, joissa on yksikertaisempia rakenteita. Yksinkertaisuus ei tarkoita huonoutta. Mutta tässä voi mainita esiemerkiksi sellaisen asian, että 80-luvun auton pohja oli yleensä yksi prässissä tehty peltikappale. Tai 60- 70- luvulla se oli tehty useista eri prässiosista, jotka oli liitetty toisiinsa pulttaamalla.

Nyt kun sattui kajoamaan tälläiseen urheiluautoon, joka oli tavallaan aikaansa edellä tuotannollisesti, toisaalta teknisestikin. (tässä on hyvä syy siihen, että harrastajaporukassa näitä vaan ei ole) Pohjarakenne on 3 kertainen. se on tehty pellistä päällekkäin, ja väliin on laittettu korimassa liimaksi. Ok. meluton, ja tukeva. Mutta. Mutta tulee siinä, että miten hitsaat sitä?

On helpo heittää pistedippaamalla paikkaa paikan päälle, mutta kun se oli jo tehty 15 vuotta sitten, ja joissan kohti kahteenkin kertaa. Ja tulos on se, että välissä on multa ja jopa muurahaispesä. No, tavalla ja toisella, enimmäkseen kolmannella saatiin projekti kasaan. Tässä vaiheessa elämääni minulla oli pari erityisen hyvää , joskin eri alan, mutta päteviä, ammattimiestä hommissa. Ja silloin kun oli sellainen päivä, että laskutettavia tai kiireellisiä hommia ei ollut, niin tehtiin tätä autoa. Ne oli niitä aikoja ennen Kreikan tukipakettia.

Tuossapa alla on tuo koko stoori asiasta. Mainittakoot, että tuo auto tunnetaan myös Dodge challengerina, Plymount Sapporona ja muutamalla muullakin Amerikkalaisella nimellä. Se on sitä 80- luvun alkupään aikaa. Auto on rakennettu 4:n eri löytyneen raadon osista (enempää ei suomen markkinoilla olut), ja kaikki varaosaliikkeistä löytyvä uusi on käytetty, mm jarrulevyt, kaikki nivelet, jouset, moottorin apulaitteet, jne on uusia ja ajamattomia.

.
Entisöinti alkoi tilaamalla uudet avaimet, alkuperäinen avaimen perä, ja esite..

Well,  linkki: http://mitsubishisapporo.blogspot.fi/

Auton tämän hetkinen tilanne on se, että se odottelee kesää ja katsastusta. Joskin pottoaineletkut pitää vaihtaa, koska niiden laatu on huono. Halkeilevat jo 4:n vuoden käytön jälkeen.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Homeesta ja sisäilmaongelmista, flower power!

Jokusen vuoden on pyörinyt mielessä tuo sisäilmaongelma, joka tuntuu koskettavan varsinkin julkisrakennuksia. Toki kotioloissakin sitä löytyy monesta talosta.

Home on luonnon kampetta. Sitä esiintyy paljon luonnossa, varsinkin syksyisin. Itiöitä on ulkoilmassa enemmän, kuin sisällä. Mietin, että miksi ihmiset sitten ulkona ei saa oireita?
Sitten löytyi toksiinit. Homeiden tuottamat "myrkkykaasut"  Ja nämä ovatkin juuri ne, jotka aiheuttaa oireet. Ei niinkään itiöt.
Tuttu valaisi hieman asiaa, että jos homeet ovat liian kuivassa, niin ne alkaa tuottamaan toksiineja runsaasti. Lienee koittavat vallata alaa ja tappaa toisia lajikkeita myrkyillä. Ihminen on sitten näiden toksiinien uhri yrittäessään tappaa homeita kuivuudella/kemikaaleilla.

Nuo toksiinit tuntuvat olevan kestävää kamaa, ei tuhoudu kloorilla, kuten itiöt, eikä kuumudellakaan. Haihtuvat huonosti, jne. erään artikkelin mukaan puoliintumisaika on vuosia elimistössä, ja kauemmin vaikkapa rakennuksessa. Tämän takia homekorjattu talo saattaa antaa oireita yhä edelleen. Vaikka hometta ei olisi, niin myrkyt jää. Käytännössä tämä korjaaminen vaatii toisinaan koko rakennuksen purkamisen.

Yhä edelleen mietin, että miksi ulkoilmassa ei ole toksiineja. Ja tadaa, avainsana onkin kasvit. Ne sitoo toksiinit ja mutkin epäpuhtaudet. Pitkään on ajateltu vain hapentuottoa huonekasvien eduksi, mutta niillä onkin paljon suurempi merkitys.

Kun sisäilman allergisoiminen ja oireet on havaittu, niin ihmiset ovat kiikuttaneet ensimmäisenä huonekasvit pihalle. Tämä on ollut virhe, joka on pahentanut tilannetta. Julkisissa rakennusksissa kasveja ei enää ole ollenkaan, koska kuvitellaan jonkun saavan allerginen reaktio. Päin vastoin. Kukkimattomat viherkasvit takaa hyvän sisäilman. Tästä oli Nasalla tutkimus. (linkki jonkinlaiseen suomennokseen) Kukkivat kasvit saattaa aiheuttaa allergiaa, mutta ihan eri ihmisille kuin homeen toksiineille altistunutta.

Sisäilman kosteus on myös oleellinen. Mikäli tilassa on hometta, niin kuivuus saa homeen erittämään toksiineja ja itiöitä. Home koittaa vaan elää ja etsiä uutta kasvupaikkaa. Ja hometta on aina ollut rakennuksissa. Varsinkin etelämmäksi eurooppaa mentäessä. (saksa/englanti/ranska, jne) Heillä ei ole kuitenkaan niin suurta ongelmaa sisäilman kanssa, kuin meillä. Sielä on suurempi kosteus, mm puuttuvan ilmanvaihdon takia.

Muistan, kun jotkut sanoi, että keskuslämmitys tekee huoneilmasta huonompaa. Sitten tuli suora sähkölämmitys, joka sekin sai sekin nenän vinoon. Kun koneellinen ilmanvaihto tuli, niin huoneilmasta alettiin valittamaan yhä enemmän. Saatikaan sitten ilmastointi, siis jäähdytys, joka kuivattaa ilmaa paljon.
Summa summaarum:  Kosteus sisäilmassa on pudonnut tekniikan myöstä, ja homeet erittää myrkkykaasuja ja levittää itiöitä selvitäkseen hengissä. Ihminen joutuu väistymään. Aktiivinen home kosteassa ei levitä itiöitä paljoakaan.

Luulin jo tekeväni keksintö, mutta se olikin jo tehty. Viherseinä. Suomalainen inovaatio, joka parantaa sisäilman http://www.naturvention.com/fi/ kasvattaa seinään kasveja ilman multaa. :)

Varsin järkeenkäypää.
Homeiden kanssa on siis elettävä, sopusoinnussa. Liika hygienia ja kuivuus aiheuttaa suurempia ongelmia, kuin sopiva ilmanala. hieman provosoivasti: En oikeastaan usko, että löytyy taloa, jossa ei olisi hometta. Sillä sitä saatta olla jo muutaman vuoden jälkeen vaikkapa jääkaapin oven tiivisteissä, roskaämpärissä, suihkuhuoneen ikkunan silikonisaumassa, kaakeleidan saumoissa, saunan lauteiden liitoskohtien sisällä, takkapuiden seassa, jne... Puhumattakaan homejuustosta, hedelmistä, jne..

Palmuja ja kukkia sisään, ja tilanne paranee. Menee kuulemma pari viikkoa, että kasvit tottuu ympäristöönsä. Viellä yksi argumentti: Kasvihuoneissa on hometta vaikka kuinka, mutta siellä ei monikaan saa oireita: homeet ei kärsi kuivuudesta, ja ei tuota toksiineja. ja vaikka tuottaisikin, niin kasvit joitaa puhdistamisen.

Jotta näin. Eikä tartte välttämättä hommata viherseinää, vaan  ihan puutarhalta kasveja ostamaan. Ne on kivan näköisiäkin. Toki homehtuneet rakenteet kannattaa poistaa, ja sisäilman kosteutta tarkkailla hieman. Mutta liika kuivuus on pahasta. (siksi jotkut ovat saaneet avun ilmankostuttimesta) Samoin kuin aivan liika kosteuskin.

Huoneilmaa puhdistavat tehokkaasti esimerkiksi (lähde)
  • anopinkieli
  • gerbera
  • kaarisulkasaniainen
  • kirjo- ja viirivehka
  • krysanteemi
  • kulta- ja vuoripalmu
  • kultaköynnös
  • limoviikuna
  • liuska-aralia
  • muratti
  • rönsylilja
  • traakkipuu.

Btw, antibiootit on homevalmisteita, ja monet homeelle herkistyneet saa allergisia reaktioita antibiooteista. Itse en pysty syömään v-pen -merkkistä kampetta ollenkaan.

Mutta lopuksi: Onko tämä liian yksinkertaista, kun ei ole ihmisen tekemää teknologiaa, vilkkuvia valoja ja säätönappuloita? Toisaalta tulee muistaa, että kaikki teknologiamme perustuu luonnontieteisiin ja luonnon ilmiöihin pohjimmiltaan.

Lisään tähän vielä mielenkiintoisen Suomalaisen tutkimuksen, (pdf) jossa tehokkaat pesuaineet näyttävät lisäävän myrkyllisten homeiden kasvua.

Lisätään vielä asiaa. Ongelma on näköjään se, että noiden toksiinien mittaamiseen ei ole oikein mitään mittalaitetta. VOC analyysi, en tiedä, näkyykö siinä.

Ensi viikolla ostan kyllä Suukkonkin esim. tuon kultaköynöksen.
--------------
Päivitystä 17.2:
Asia kiehtoi kovin, ja useiden puhelinsoittojen jälkeen näyttää siltä, että noiden toksiinien mittauksen ei ole juurikaan valmiuksia laboratorioilla, saati sitten pienempää laitetta, jolla mitata kohteessa ilmaa. Pitoisuudet ovat kovin pieniä, ja mittaaminen vaikeaa, koska toksiineja on todella paljon erilaisia. Pitäisi tietää, mitä haetaan. :(

Ilmeisesti paras tapa on mitata ihmisestä immunoglobuliineja. Siis vasta-aineita. IgE ilmeisesti antaa viitteet homealtistukselle.

------------

Tossa alla poiminta ehkä yleisimmästä rakennushomeesta: (linkki lähteeseen)

Penicillium

Penicillium on yleisin sisätiloissa todettava home. Sitä todetaan pieninä pitoisuuksina lähes kaikissa rakennuksissa (80 %:ssa pölynäytteistä ja 47 %:ssa ilmanäytteistä). Kosteusvaurion yhteydessä se voi alkaa kasvaa rakenteissa ja tuolloin se voi myös aiheuttaa merkittäviä terveyshaittoja. Penicilliumia pidetään ensilinjan homeena eli tuoreeseen kosteusvaurioon viittaavana mikrobina, joka hajottaa pienimolekyylisiä hiilihydraateja ja tärkkelystä. Penicillium-lajeja tunnetaan yli 500 ja niitä on vaikea tunnistaa ja erottaa toisistaan. Penicillium on allergisoiva ja sillä on myös toksiineja (myrkyllisiä aineita) tuottavia kantoja. Penicilliumin tuottamia toksiineja tunnetaan ainakin 15 eri molekyyliä, esim. citreoviridiini, citriniini (P. citrinin, munuaisvaurioita), mykofenolihappo, gliotoksiini, penisilliinihappo, patuliini (P. expansum), rubratoksiini (P.rubrum, maksatoksinen). sekalonihappo D (P. oxalicum, sikiövaurioita), spinulosiini (P. spinulosum), viomelleini, xanthomegniini.

perjantai 14. helmikuuta 2014

Kevättä kohti

Selkeästi kevättä on ilmassa. Sää on leutoa, päivä pitenee.. Luntakaan ei ole yhtään täällä. Meri on sulanut jo osittain tuosta kilometrin päästä. Näillä keleillä ei aikaakaan, kun sula ylettää tänne asti.

Mitäs muuta tässä on tapahtunut..
Jaa niin, vuosia olen ihmetellyt, että miksi ei ole olemassa ananashilloa. Kukaan ei ole osannut selitää syytä. Joku arveli, että jos ananas ei hilloudu?  No, piti kokeilla asiaa. Keitin 3 eri satsia ananashilloa. 1. oli sokeriton marmeladi, 2 sokerilla oleva hillo, ja 3. sokerilla ja hippusella suolaa oleva sosehillo.
Paras ehdottomasti köyhän ritarin päälle oli tuo sokerihillo, jossa oli hieman suolaa antamassa leveyttä maulle.
Täytynee kokeilla tuota marmeladia aamulla paahtoleivän päällä.
Tieteellisen näköistä puuhaa.. :)

Sitten yksi hassu juttu: mentiin torstaina hesaan kerrostalon rakennustyömalle. Ja voi vitalis sitä paperin täyttöä ja korttien esittelyä.
Minä: -Päivää , me tultas laittamaan..
Mesu: -Onkos henkilökortti, jossa veronumero?
Minä: -No ei ole kuin, öö.. ajokortti.
Mesu: -No et sä sit tänne voi tulla.
MInä: -No voin mä lähteäkin..
Mesu: -Miks sä tänne sit tulit?
Minä: -No mulla on toi lämmöntalteenottopiippu tonne teidän saunaan.
Mesu: - Jaa, mut et sä voi täällä tehdä mitään, jos ei ole veronumeroa.
Minä: -No voin mä neuvoa, miten te sen sinne laitatte, ei mulla tänne hinkua töihin ole tulla.
Mesu: -No, äh, jos tulee tarkastus, niin se on sit 500. Jos sulla on 500 egee, niin voit tulla hommiin. Sen se maksaa, se sakko mikä tulee. Viimeviikolla just yks joutu lähtee kesken hommien....
Minä: -Ei mulla oo viittasataa. On tääkin nyt hommaa.

Soitin verotoimistoon, ja sain jonkun helevetin pitkän numeron. Kirjoitin sen kaavakkeeseen.

Mesu: no niin. sit työturvallisuuskortti.
Mä: Tossa
Mesu, ei kun laita sen numero tohon kaavakkeeseen. Ja tulityö kans.
Onneksi sattui olemana tollaiset kortit. Täytyin kaavakkeen.
Mä: Muuten, olen yrittäjä, miks pitää täyttää näitä tälläisiä.
Mesu: Jaa sit menee vaikeemmaksi, pitää olla vielä yrityksenkin tiedot tohon toiseen kaavakkeeseen.
Voe perskele...

Mesu: missäsä kypärä, ja turvaliivit.
Mä: No ei vit** ole. Me tullaan laitamaan tuo metrin mittainen pätkä tuonne liki valmiiseen saunaa. Mikä sieää nyt mun päähän tippuu.
Mesu. -Ilman pottaa ja liiviä ei ole asiaa tulla. Suojalasit kans.
Mä. -no en mä sit varmaankaan tule. Sanoin jo,että ei ole hinkua hommiin. Laittakaa itse tötterö paikalleen, mä jätän sen tohon p-paikalle.
Mesu: -Voit lainata tosta.
Mä: -jaa, kiitos.
Mesu: -ens kerralla omat releet mukaan.
Mä: -Katsotaan sitä sitten..

No sit sellainen keltanen liivi takin päälle rimpuilemalla, ja potta päähän. Suojalasit oli potassa kii valmiina. Noitten rytkyjen kanssa käveltiin sitten kerrostalon saunaan, ja ihmeteltiin kun joku olikin ehtinyt tehdä alaslasketun katon, jolloin mun lto-osa ei mahtunutkan kiukaan päälle. Menemme uudelleen ensi viikolla..
Tässä alkushowssa meni tunti. Ja toi Mesu oli ihan ystävällinen tyyppi. Mut byrokratiaa.... Voi helevattu.. Turvallisuus on ihan ok asia, mut jokin järki pitäs olla..


maanantai 10. helmikuuta 2014

Kiirettä pukkaa.

Kelit on keväisiä, vaikka onkin vasta helmikuun alku. Jään päällä Suukon vieressä on jo paljon vettä. Viikko on tainnut vierähtää jo + asteiden puolella. Jään paksuus ei liene kovin huima, veikkaisin 20-30 cm.

Työhommia on ollut todella runsain mitoin. Tänään oli hauska tilaisuus, jossa heitin pienen luennonpätkän aurinkoenergiasta. Täytyy kyllä hämmästellä, miten kovaa vauhtia moinen asia tulee ihmisten tietouteetn, Tilaisuudessa ihmiset juttelivat sujuvasti aurinkosähkön verkkoon syöttämisesta, ja siitä, paljonko siitä saa.
Näyttäs siltä, että yleinen hinta on 3-5 Cent/kwh. Siirtomaksu on lailla rajoitettu 0,07 c/kwh Ongelma on yhä edelleen se, että paneelit ja muu laitteisto maksaa kuitenkin paljon, että takaisinmaksuaikaa tulee paljon.

Mutta muutama vuosi sitten tilanne oli se, että sähköyhtiöt ei suurin surminkaan halunneet mitään pientuotantoa. Siitä saattoi saada jopa tuomion. Näin se maailma muuttuu.

Keksijäkurssille on jo tullut muutama ilmoittautuminen, vaikka sitä ei ole mediassa julkaistukaan. Kiva näin. :)

Mitäs muuta..
Suukko oli muutaman viikon hieman kallellaan, koska jäät painuivat alaspäin. Kallistus ei ollut kuin muutamia asteita, mutta silti täällä sisällä liikuessa oli jotenkin outo olo. Hassua, että silmän ja tasapainoasitin välillä on noin suora yhteys, ja uuteen asentoon tottuminen vaatii aikaa.

Ja sitten tekis mieli umpipakettiautoa. Uskollinen sotaratsuni Shevy on kaupan nettiautossa. Lähinnä haen vaihtoa johonkin umpipakuun. Yksi yhteydenotto jo tuli, mutta vaihdokki olis ollut pari  tonnia halvempi, ja olisi pitänyt vaihtaa päikseen. Ei hyvä.  Saas nähdä, toisaalt en haluaisi luopua tuosta. Jotenkin siihen on tottunut.. Varsinkin, kun taas tänäänkin tuli yli 400 km, ja eilen 300 km reissua.

Loppuviikosta pitäisi mennä Hesaan laittelemaan muutama lämmöntalteenottopiippu paikoilleen, uusiin kerrostaloihin. Niihin tulee yleiset saunat, joihin pellettilämmitteiset kiukaat. Ja lämpö otetaan talteen savukaasuista, milläs muullakaan, kuin ecopiipulla. :)