Yleinen tilannekatsaus 1, oli ongelmia.

Tässä on ollut monenlaista mutkaa talven aikana.  Emme ole kertoneet asioita tarkoituksella julkisesti, vaikka media olisikin ollut kiinnostunut tästä erikoisesta tilanteestamme,  koska osatekijöinä on viranomaisia. Selvitän kaiken kyllä kun aika on sopiva, ja minua on pyydetty jopa luennoimaan kohtaamistamme asioista/tapahtumista Suomessa.

Reissumme Suomesta Berliiniin alkoi elokuun alussa tällä aluksella. Tämähän oli, tai on edelleenkin projektin kaltainen juttu, meidän kummankin työpaikat tulee/on tässä aluksessa. Ruumassa on puolivalmiina 50 paikkainen teatteri vaimon duuneihin ja muissa tiloissa minun insinööritoimisto sekä protojen askartelua varten konehuoneen "pajatila" Tarkoitushan oli pysyä Berliinissä, koska siinä kaupungissa oli kaikki elämämme.

Alkusyksystä oli normaaleja haasteita, mm. satamapaikkamme peruuntui heistä johtumattomista tekijöistä. 

Korona ja byrokratia lyö lusikkansa soppaan 

Luonnollisestikin korona vei teatterihommat jäihin. Minulle se oli lähinnä harrastus, teatterin tekniikan tekeminen ja lippujen  myynti/baaritiskin takana oleminen. Meillähän (tai vaimolla) siis oli useamman vuoden hyvin menestyvä teatteri Berliinissä. Korona vaikutti myös minun töihini. Työstin monta vuotta uudenlaista moottorimallia eräässä firmassa. Koronan takia sijoittajatapahtumat ovat luonnollisestikin kiinni, joten rahaa ei tullut lisää, jolloin kaikki joutuivat kilometritehtaalle.  

Tulee ymmärtää, että Saksa, etenkin Berliini on todellakin kiinni. Kaikki, paitsi ruokakaupat, kioskit, bensa-asemat ja apteekit ovat kiinni. Tämähän alkoi Berliinissä jo joulukuun puolivälissä, ja loppua ei näy vieläkään.  Suomeen tullessa tuntui juhlalliselta käydä parturissa ja ostaa uudet kalsarit. Berliinissä kun ei edes hansikkaita löydä mistään, vaatekauppojen ollessa kiinni. 

Toinen merkittävä tekijä tässä oli tämä viranomaispuoli. Kansainvälinen kuljettajakirja ei kelpaa Saksassa. Pitäisi mennä opiskelemaan se saksaksi uudelleen, jos mielii laivailla. Ongelma oli se, että kaikki koulut ovat kiinni koronan takia. Lisäksi se, että kielitaitoni ei ole niin hyvä, että kaikki menisi heittämällä läpi. Kolmanneksi taloustilanne, joka ei ole mitenkään ruusuinen. 

Meidän aikomus alunperinkään ei ollut elää loppuikäämme Berliinissä, ehkä kuitenkin jokunen vuosi enemmän kuin nyt.  Tuon muutaman vuoden takia olisi pitänyt mennä laivakouluun, vain siis Saksan/Berliinin takia. Muissa maissa kuljettajankirjani toimii hyvin. Katsoimme siis kaikinpuolin järkeväksi ratkaisuksi palata Suomeen. Sitäpaitsi Berliini on menettänyt koronan myötä todella paljon juuri  niita asioita, miksi tänne tulimmekin. 

Suomeen 

Suomi on kokolailla saman kokoinen maa pinta-alaltaan kuin Saksa. Mutta Suomessa on vain se 5,5 miljoonaa ihmistä. Vastaavasti Saksassa on vajaa 90 miljoonaa ulkomaalaisine työntekijöineen. Suomalainen ei halaile yhtä hanakasti kuin keskieurooppalainen, ja pitää jo luonnostaan etäisyyttä toisiin ihmisiin hieman enemmän. Mm. näiden syiden takia Suomi ei tarvitse niin tiukkoja korona-määräyksiä, tauti vain ei leviä.  

Työmahdollisuudet Suomessa ovat todellakin paremmat tällä hetkellä, meillä kummallakin. Niinpä päätös Suomeen takaisin muuttamisesta oli hyvin selkeä tuossa marraskuun loppupuolella. Ja koko kesähän Reposaaressa oli mahtavaa aikaa. Berliiniin tuolloin takaisin tullessamme huomasimme, kuinka tuttavamme olivat hieman mieli maassa, johtuen koronan aiheuttamista ongelmista. Osalla oli taloudellisia murheita jo tuolloin syksyllä 2020. 

Olimme käsittämättömästi jumissa Berliinissä koko perhe

 Emme saaneet ajaa aluksellamme. Palasimme siis Berliiniin noutamaan Suukko II:sta, ja tässähän on meidän kaikki muuttotavaratkin lastina, kotieläimet, pari lasta, jne. Mutta käsittämättömät viranomaisongelmat jatkuivat edelleen. Nehän alkoivat jo syksyllä 2020.  Jotain jo kirjoitinkin tuonne aiemmin, "ajopätevyyksien" kelpaavuuksista. Ja tuntui, että jatkuvasti tuli lisää erikoisuuksia. Milloin mikäkin lappu on väärinpäin, tai puuttuu. "Onko paperi tämä aito" olen kuullut kysyttävän monesti. 

Tähän väliin todettakoot, että kaikki viranomaisasiat monen vuoden ajalla maissa ollessamme ovat sujuneet varsin loistavasti. Ei voi kuin kehua Berliinin verovirastoa, katu-ja rikospoliisia, jne. viranomaisia. Da für Dich, eli täällä sinua varten, lukee poliisiautossa. Ja se pitää paikkansa, maissa. 

Tiedoksi muille veneilijöille: Saksa ei noudata sisävesillä lippusääntöä isommissakaan aluksissa. Kerran kysyin, että jos Finnlinesin kapteeni muuttaa asumaan Saksaan, niin meneekö häneltäkin pätevyys ajaa alusta Saksan vesillä. Poliisin vastaus oli että kyllä. :)

Apua on pyydetty marraskuusta alkaen, ja sitä alkoi tulemaan. Joskin kaikki kestää aikansa. Konsulaatti, Traficom, eräs juristi Berliinistä, Tampereen navigaatioseura, ja lisäksi muita, myös viranomaistuttavia Suomesta sekä Saksasta. 

Tämä kaikki tapahtunut pitää sisällään koomisia ja  farssimaisia piirteitä todella paljon. En olisi ikinä uskonut, että Euroopan sisällä voi jäädä vangiksi aluksineen tällä lailla. Kaikki paperit ja asiat ovat kunnossa puoleltamme, meillä ei ole rikosrekisteriä, tms hämärää. Silti: Ette saa ajaa. 

Yksi tuttu kuvasikin tilannettamme näin: Olitte kuin se Cessna-merkkinen lentokone punaisella torilla Moskovassa.  (Mathias Rust) Joskin ilman poliittista ajatusta. Emme mekään käsittäneet, että laivan ajaminen mereltä Berliiniin olisi näin kummallinen tapaus, varsinkin kun tietää, kuinka salliva ja moderni Berliini on monessa asiassa. 

Palaan tähän jossain vaiheessa myöhemmin. Tämä kaikki on kirjan arvoinen tarina. Ja olen luvannut TANS:lle (Tampereen navigaatioseura) ja TRAFICOM:lle pitää jonkinlaisen "informaatiotilaisuuden" tapahtuneesta.  Nyt asiat ovat kuitenkin paljon paremmin, joka on tärkeää. 

Suukon keula saadaan kohti Suomea 9.3.2021, ja koetamme kerätä kuva- ja videomateriaalia hieman paremmin kuin viimeksi. Instagramissa ms_suukko_berlin nimellä löytyy myös kaikenlaista.

Teknistä höpinää tähän väliin:

Tässä kun on ollut aikaa, niin on tullut uusittua noita sähköjä. Keulapotkuri olisi kiva saada toimimaan viimeinkin. Muutenkin noiden parin kaapin sisältö on ollut arvoitus. 

Ylhäällä vasemmalla maasähkön ja apukoneen kontaktorit, oikealla hätägeneraattorin käsimanuaalinen kytkin ja nollakisko, sekä ohjauksien sulakkeet. Alla vasemalle tulee tasasähkön 230 V sulakkeet, ja apukoneen maadoituskontaktori. Siis rakennan niin, että maasähköissä ollessa maadoitus menee maihin, ja aivan runko on irrallaan verkosta. Apukoneella sähköä tuotettaessa maadoitus rungossa on ok. Ongelmahan on se, että jos nolla ja maa on yhdessä (ns. nollaus esim. apukoneessa kiinteästi kytkettynä), niin maasähkökaapissa oleva vikavirtasuoja laukeaa.

Keulapotkurin kytkentä, joskin ohjauspiirit puuttuvat. Kulmallaan olevat neliöt ovat 40 ampeerisia tasasuuntaussiltoja.

Mielenkiintoinen pointti kaappien sisältöä purkaessa oli vesivauriot. Huomasin nimittäin, että kaapissa kulki "vesiraja" hieman vinossa, ja alimmat sulakkeet sekä kontaktorit olivat kovin ruosteessa. Seurasin tätä veden rajan piirtämää viivaa kaapin ulkopuolelle, ja tosiaankin konehuoneen laipiossa se jatkui, joskin himmeästi. Alus on siis on ollut osittain upoksissa joskus, hieman kaltevassa asennossa. Voi olla, että vesi on päässyt vain konehuoneeseen esimerkiksi jonkin putken jäätymisvaurion takia, ja köli on ottanut pohjaan, jolloin alus on ollut kallellaan jokusen aikaa. 

Tämmöistä. Kesällä pitää tulla Räpsöössä käymään. Ja jos joku tarvitsee meikäläisen paattiosaamista, olipa missäpäin suomea vaan, niin saa olla yhteydessä. Btw, ei pidä ottaa mallia noista kaikista kuvista ja virityksistä: itselleen sitä rakentelee aina vähän eksoottisempaa kokeiluluontoista kuin toiselle. :)