Yleinen tilannekatsaus 1, oli ongelmia.

Tässä on ollut monenlaista mutkaa talven aikana.  Emme ole kertoneet asioita tarkoituksella julkisesti, vaikka media olisikin ollut kiinnostunut tästä erikoisesta tilanteestamme,  koska osatekijöinä on viranomaisia. Selvitän kaiken kyllä kun aika on sopiva, ja minua on pyydetty jopa luennoimaan kohtaamistamme asioista/tapahtumista Suomessa.

Reissumme Suomesta Berliiniin alkoi elokuun alussa tällä aluksella. Tämähän oli, tai on edelleenkin projektin kaltainen juttu, meidän kummankin työpaikat tulee/on tässä aluksessa. Ruumassa on puolivalmiina 50 paikkainen teatteri vaimon duuneihin ja muissa tiloissa minun insinööritoimisto sekä protojen askartelua varten konehuoneen "pajatila" Tarkoitushan oli pysyä Berliinissä, koska siinä kaupungissa oli kaikki elämämme.

Alkusyksystä oli normaaleja haasteita, mm. satamapaikkamme peruuntui heistä johtumattomista tekijöistä. 

Korona ja byrokratia lyö lusikkansa soppaan 

Luonnollisestikin korona vei teatterihommat jäihin. Minulle se oli lähinnä harrastus, teatterin tekniikan tekeminen ja lippujen  myynti/baaritiskin takana oleminen. Meillähän (tai vaimolla) siis oli useamman vuoden hyvin menestyvä teatteri Berliinissä. Korona vaikutti myös minun töihini. Työstin monta vuotta uudenlaista moottorimallia eräässä firmassa. Koronan takia sijoittajatapahtumat ovat luonnollisestikin kiinni, joten rahaa ei tullut lisää, jolloin kaikki joutuivat kilometritehtaalle.  

Tulee ymmärtää, että Saksa, etenkin Berliini on todellakin kiinni. Kaikki, paitsi ruokakaupat, kioskit, bensa-asemat ja apteekit ovat kiinni. Tämähän alkoi Berliinissä jo joulukuun puolivälissä, ja loppua ei näy vieläkään.  Suomeen tullessa tuntui juhlalliselta käydä parturissa ja ostaa uudet kalsarit. Berliinissä kun ei edes hansikkaita löydä mistään, vaatekauppojen ollessa kiinni. 

Toinen merkittävä tekijä tässä oli tämä viranomaispuoli. Kansainvälinen kuljettajakirja ei kelpaa Saksassa. Pitäisi mennä opiskelemaan se saksaksi uudelleen, jos mielii laivailla. Ongelma oli se, että kaikki koulut ovat kiinni koronan takia. Lisäksi se, että kielitaitoni ei ole niin hyvä, että kaikki menisi heittämällä läpi. Kolmanneksi taloustilanne, joka ei ole mitenkään ruusuinen. 

Meidän aikomus alunperinkään ei ollut elää loppuikäämme Berliinissä, ehkä kuitenkin jokunen vuosi enemmän kuin nyt.  Tuon muutaman vuoden takia olisi pitänyt mennä laivakouluun, vain siis Saksan/Berliinin takia. Muissa maissa kuljettajankirjani toimii hyvin. Katsoimme siis kaikinpuolin järkeväksi ratkaisuksi palata Suomeen. Sitäpaitsi Berliini on menettänyt koronan myötä todella paljon juuri  niita asioita, miksi tänne tulimmekin. 

Suomeen 

Suomi on kokolailla saman kokoinen maa pinta-alaltaan kuin Saksa. Mutta Suomessa on vain se 5,5 miljoonaa ihmistä. Vastaavasti Saksassa on vajaa 90 miljoonaa ulkomaalaisine työntekijöineen. Suomalainen ei halaile yhtä hanakasti kuin keskieurooppalainen, ja pitää jo luonnostaan etäisyyttä toisiin ihmisiin hieman enemmän. Mm. näiden syiden takia Suomi ei tarvitse niin tiukkoja korona-määräyksiä, tauti vain ei leviä.  

Työmahdollisuudet Suomessa ovat todellakin paremmat tällä hetkellä, meillä kummallakin. Niinpä päätös Suomeen takaisin muuttamisesta oli hyvin selkeä tuossa marraskuun loppupuolella. Ja koko kesähän Reposaaressa oli mahtavaa aikaa. Berliiniin tuolloin takaisin tullessamme huomasimme, kuinka tuttavamme olivat hieman mieli maassa, johtuen koronan aiheuttamista ongelmista. Osalla oli taloudellisia murheita jo tuolloin syksyllä 2020. 

Olimme käsittämättömästi jumissa Berliinissä koko perhe

 Emme saaneet ajaa aluksellamme. Palasimme siis Berliiniin noutamaan Suukko II:sta, ja tässähän on meidän kaikki muuttotavaratkin lastina, kotieläimet, pari lasta, jne. Mutta käsittämättömät viranomaisongelmat jatkuivat edelleen. Nehän alkoivat jo syksyllä 2020.  Jotain jo kirjoitinkin tuonne aiemmin, "ajopätevyyksien" kelpaavuuksista. Ja tuntui, että jatkuvasti tuli lisää erikoisuuksia. Milloin mikäkin lappu on väärinpäin, tai puuttuu. "Onko paperi tämä aito" olen kuullut kysyttävän monesti. 

Tähän väliin todettakoot, että kaikki viranomaisasiat monen vuoden ajalla maissa ollessamme ovat sujuneet varsin loistavasti. Ei voi kuin kehua Berliinin verovirastoa, katu-ja rikospoliisia, jne. viranomaisia. Da für Dich, eli täällä sinua varten, lukee poliisiautossa. Ja se pitää paikkansa, maissa. 

Tiedoksi muille veneilijöille: Saksa ei noudata sisävesillä lippusääntöä isommissakaan aluksissa. Kerran kysyin, että jos Finnlinesin kapteeni muuttaa asumaan Saksaan, niin meneekö häneltäkin pätevyys ajaa alusta Saksan vesillä. Poliisin vastaus oli että kyllä. :)

Apua on pyydetty marraskuusta alkaen, ja sitä alkoi tulemaan. Joskin kaikki kestää aikansa. Konsulaatti, Traficom, eräs juristi Berliinistä, Tampereen navigaatioseura, ja lisäksi muita, myös viranomaistuttavia Suomesta sekä Saksasta. 

Tämä kaikki tapahtunut pitää sisällään koomisia ja  farssimaisia piirteitä todella paljon. En olisi ikinä uskonut, että Euroopan sisällä voi jäädä vangiksi aluksineen tällä lailla. Kaikki paperit ja asiat ovat kunnossa puoleltamme, meillä ei ole rikosrekisteriä, tms hämärää. Silti: Ette saa ajaa. 

Yksi tuttu kuvasikin tilannettamme näin: Olitte kuin se Cessna-merkkinen lentokone punaisella torilla Moskovassa.  (Mathias Rust) Joskin ilman poliittista ajatusta. Emme mekään käsittäneet, että laivan ajaminen mereltä Berliiniin olisi näin kummallinen tapaus, varsinkin kun tietää, kuinka salliva ja moderni Berliini on monessa asiassa. 

Palaan tähän jossain vaiheessa myöhemmin. Tämä kaikki on kirjan arvoinen tarina. Ja olen luvannut TANS:lle (Tampereen navigaatioseura) ja TRAFICOM:lle pitää jonkinlaisen "informaatiotilaisuuden" tapahtuneesta.  Nyt asiat ovat kuitenkin paljon paremmin, joka on tärkeää. 

Suukon keula saadaan kohti Suomea 9.3.2021, ja koetamme kerätä kuva- ja videomateriaalia hieman paremmin kuin viimeksi. Instagramissa ms_suukko_berlin nimellä löytyy myös kaikenlaista.

Teknistä höpinää tähän väliin:

Tässä kun on ollut aikaa, niin on tullut uusittua noita sähköjä. Keulapotkuri olisi kiva saada toimimaan viimeinkin. Muutenkin noiden parin kaapin sisältö on ollut arvoitus. 

Ylhäällä vasemmalla maasähkön ja apukoneen kontaktorit, oikealla hätägeneraattorin käsimanuaalinen kytkin ja nollakisko, sekä ohjauksien sulakkeet. Alla vasemalle tulee tasasähkön 230 V sulakkeet, ja apukoneen maadoituskontaktori. Siis rakennan niin, että maasähköissä ollessa maadoitus menee maihin, ja aivan runko on irrallaan verkosta. Apukoneella sähköä tuotettaessa maadoitus rungossa on ok. Ongelmahan on se, että jos nolla ja maa on yhdessä (ns. nollaus esim. apukoneessa kiinteästi kytkettynä), niin maasähkökaapissa oleva vikavirtasuoja laukeaa.

Keulapotkurin kytkentä, joskin ohjauspiirit puuttuvat. Kulmallaan olevat neliöt ovat 40 ampeerisia tasasuuntaussiltoja.

Mielenkiintoinen pointti kaappien sisältöä purkaessa oli vesivauriot. Huomasin nimittäin, että kaapissa kulki "vesiraja" hieman vinossa, ja alimmat sulakkeet sekä kontaktorit olivat kovin ruosteessa. Seurasin tätä veden rajan piirtämää viivaa kaapin ulkopuolelle, ja tosiaankin konehuoneen laipiossa se jatkui, joskin himmeästi. Alus on siis on ollut osittain upoksissa joskus, hieman kaltevassa asennossa. Voi olla, että vesi on päässyt vain konehuoneeseen esimerkiksi jonkin putken jäätymisvaurion takia, ja köli on ottanut pohjaan, jolloin alus on ollut kallellaan jokusen aikaa. 

Tämmöistä. Kesällä pitää tulla Räpsöössä käymään. Ja jos joku tarvitsee meikäläisen paattiosaamista, olipa missäpäin suomea vaan, niin saa olla yhteydessä. Btw, ei pidä ottaa mallia noista kaikista kuvista ja virityksistä: itselleen sitä rakentelee aina vähän eksoottisempaa kokeiluluontoista kuin toiselle. :) 

Sekalaista..

Ollut kirjoittamisessa taukoa. Ei ole oikein tapahtunut mitään merkittävää. Hirvensalossa ollaan yhä edelleen, Aurajoen vesi on aika ruskeaa, oikeastaan välillä tuntuu siltä, että siinä on enemmän maa-aineksia kuin vettä. Ihan eri meininki, kuin Reposaaressa, kokemäkijoen suistossa. Käänteisosmoosilaitoksemme on kuitenkin tuottanut kiitettävästi makeaa vettä ilman minkäänlaista huoltotarvetta.

Bunkrattiin tonni löpöä talven lämmitystarpeisiin.
Ilmalämpöpumput ( 2 kpl) ovat jaksaneet hoitaa lämmityksen täysin tälle vajaalle 100 m2 vielä näillä nollakeleillä. Joskin suihku/saunaosasto on hieman viileä, kun kiertovesi ei ole ollut päällä. = säästöä. Toiselle ilpille tulee ulkoa suoraan 100 mm torvi, toimii siis tuloilmalämmittimenä samalla.

Mastossa oleva Motonetin vinssi. Kuulin jokunen viikko sitten sellaisen boks -äänen konehuoneesta. Aivan selkeästi se oli tulppasulakkeen palamisääni. Epäilin, että korva nyt valehtelee, se oli joku muu ääni. mutta sittemmin selvisi, että se oli vinssin sulake. Vinssiin oli jäänyt virrat päälle, ja niin se sitten otti ja paloi itsekseen. Marino kelluu edelleen meressä, ja ei se nyt sieltä ainakaan tuolla vinssillä nouse.. Täytyy kiikutta takuuseen. Harmi vaan, kun hitsasin vinssin kiinni mastoon.

Ai niin, toi toinen ilppi. Se kun on tuossa ruuman luukun syvennyksessä. Ongelma on se, että lämpö jää tuonne katonrajaan. Asia korjattu tuollaisella pöytätuulettimella. :)

 

Ja sitten laivakoira-asiaa. Noona, 10 v, Suomen lapinkoira. Siitä tulee mummo. Näkö meni toisesta silmästä silmänpainetaudin aiheuttamana. Ei se nyt noin elottoman näköinen ole, kuin tuossa kuvassa. Nukkuu päiväunia ruoan päälle. :) Mutta puolisokea mummo se alkaa olemaan. :( 

 

Joulu tulee. Joka on mukavaa. Ja vuodenvaihteessa mahdollisesti laituribileet pidämme :)

Maasähköpohdintaa, laivan syöpyminen, part 2

Tässä taas tuli mieleen tuo maasähkö. Eräässä aluksessa oli talveksi laitettu uppopumput jään alle, jotta jää ei tulisi kovin vahvaksi aluksen lähistöllä. Pumput oli kuitenkin vuotaneet sähköä sen verran, että aluksesta oli lähtenyt maalit ja syöpynyt millin verran rautaa kohtuu isolta alueelta vesirajan alapuolelta. Pumput oli ilmeisesti muovosia, eikä niissä ollut maadoitusta ollenkaan.

Mikä tämän aiheuttaa? Kyseessä on kuitenkin vaihtovirta, joka tarkoittaa sitä, että napaisuus vaihtelee 50 kertaa sekunnissa. Sama lähes, kuin häsläisi akkukaapeleiden kanssa pirun nopeesti plus-miinus-plus-miinu, jne.

Vaihtosähkössä on kuitenkin virran suunta. Ja sähkö tulee toista johdinta myöten, ja palaa toista takaisin. Maadoitus on sitten vain varmistus, jos laitteeseen tulee vika, niin sähkö menee maahan, eli nollatasoon laitteen rungosta. Tasavirtaa käytetään galvanoinnissa ja elektrolyysissä. Se on hyvä syövyttämään. Itse kokeilin joskus puhdistaa ruostuneita työkaluja elektrolyysillä, ja kyllä se toimi hyvin. Myös jotkut entisöijät käyttää menetelmää, mm auton osien puhdistamisessa.

Laivassa on kuvan (alla)kaltainen normaali sähkölaite, 500 W:n normaali halogeenilamppu, sellainen halpa ja yleinen laite. Hehkulankaan tulee vaihe (musta) ja nolla (sin) ja laitteen runko on maadoitettu (vihr)

 

Otetaas kuva 1. Kyseessä on 1 vaihesyöttö, siis normaali valovirta pistorasiasta.

Kuvassa on paatti laiturissa, jossa sähkölaite, jonneka menee johto maissa olevasta kaapista, eli ns maasähkö. Tässä ei ole mitään ongelmaa, koska laivan runko EI OLE kosketuksissa sähkölaitteeseen, eli sähkölaite on erotettu vaikkapa kumityynyillä laivan teräsrungosta. Tätä erottamista näkee kovin harvoin pienemmissä aluksissa, koska kaikki asentaminen vaikeutuu huomattavasti. Käsittääkseni isoissa aluksissa käytetään tälläistä erotustapaa enemmän.

Tässä kuvassa on tyypillinen kytkentä, jossa valaisin on pultattu laivan runkoon,  ja laivan runko on yhteydessä maajohtimeen valaisimen rungon kiinnityksen kautta. Tämä on jo astetta vaarallisempi korroosion kannalta. Nuolet osoittaa virran kulkusuunnan. 500 w:n ja 240 voltin lamppu ottaa 2,1 A:n virran, joka kulkee mustaa johtoa lampulle, ja palaa sinistä johtoa takaisin.  Näin silloin, jos kaikki liitokset ja laitteet on kunnossa.
Mutta kuten kuvasta näkyy, laivan FE runko ja maissa oleva kuparinen maadoitus (kaapin alla maassa) muodostaa jonkinasteisen sähköparin. Kaikissa kaapeissa ei ole kuparimaadoitusta, vaan se on jossain kauempana. Tällä lienee marginaalinen raudan syöpymisen vaikutus, ellei kupari ole sitten juuri merivedessä paatin vieressä. Kemian mukaan tästä kyllä syntyy sähköpari.

Pahin tilanne on se, että sähkölaite vuotaa runkoon (lähes kaikki käämiä sisältävat vuotaa) ja nolla - ja maadoitusjohdossa johdossa on huono kosketus (alla)

Punaiset nuolet osoittaa virran kulkemisen. Huom, kaapissa maissa nolla ja maadoitus on yleensä aina yhdistetty.  Tilanteen aikaansaamiseksi riittää huono kosketus pistorasiassa. Vaikka vaihejohto (musta) saisi sekin huonon kosketuksen, niin silti siirtyy riittävästi jännitettä laivan runkoon. Sähkölaite saattaa toimia hyvin, tai hieman himmeämmin, ja käytäjä ei välttämättä huomaa asiaa. Tai saattaa saada sähköiskun astuessaan laivasta maihin suoraan. Vaikka laivan koko runko olisi suoraan kytketty vaihejohtimeen, niin laivassa sisällä ei kukaan saa sähköiskua, koska laiva on tällöin 240v potentiaalissa kokonaisuudessaan.

Tässä on myöskin se riski, että vieressä olevien laivojen maadoitukset toimii ehkä, ja tällöin virta kulkeekin viereisien laivojen runkojen  ja maajohtojen kautta pois.

Eli kaapelit ja laitteet kuntoon, ja jos maasähköä ei tarvita, niin johto irti maista. tämä on paras mahdollinen suojakeino. On myös mahdollista, että nollajohdon ja maajohdon potentiaali nousee korkeammalle kuin maa. Tällöin ollaan kusessa taas. Alla kuva.

Laivan runko on nyt + 5 volttia mereen verrattuna. tämä johtuu siitä, että nollapotentiaalli on liukunut ylöspäin, koska kaapista otetaan enemmän tehoa (vaikkapa lämmitin 2000 W) ja kaapin oma maadoitus ei kerkeä hukkaamaan potentiaalieroa maihin.  (kuparilenkki hiekassa)
Kuvassa on vastuskaavio tapahtumasta. Johtimien ja huonohkojen liitosten marginaalinen (kaappi ja siitä verkkoon päin) vastus tulee merkittäväksi. Vaikka laivan oma maasähkökaapeli olisi hyvä. Noi R kirjaimet merkitsee sähkölaitoksen kaapeleiden vastusta. Ja tuossa vastuskaaviossa laivan maakaapeli liittyy tuohon "lämmittimen potentiaalitasoihin".

Sitten vielä suojaerotusmuuntaja. Se olisi ainoa oikea tapa erottaa galvaanisesti laiva irti valtakunnan verkosta. Liki yhtä hyvä, kuin kaapelin irrottaminen ja sähköttä oleminen. :)

 

Kuvassa yllä suojaerotusmuuntaja. Se on siis muuntaja, joka ei muuta jännitettä, eikä muutakaan. Sisään menee 240, ja ulos tulee 240 V.  Nyt on huomioitava, että maadoitusta ei pitäisi kytkeä missään tapauksessa maihin. Jos muuntajan ulkokuori maadoitetaan maasähköön, niin muuntaja on erotettava kumityynyillä, yms laivan rungosta, jotta ei oltaisi taas kusessa korroosion kanssa. Nyt tämän muuntajan jälkeen ei ole enään erikseen vaihe- ja nollajohtoa, vaan on vain 2 johtoa, joista toisesta sähkö tulee, ja toisesta menee takaisin muuntajalle.

Kuva netistä ongittu. Tyyppi ei saa sähköiskua, koska muuntajan veneen puoli ei ole maapotentiaalissa. Sähkö ei sii skulje ihmisen läpi maihin, koska "maata" ei ole.

Suojaerotusmuuntajan huono puoli on sen koko, paino, hinta ja sähkön kulutus. Muuntaja kuluttaa itsessään

Sinkeistä, ne ei pysty suojaamaan maasähkö korroosiolta. Kyse on voltin murtososista sinkkien ja rautarungon välillä, joka estää syöpymisen. Maasähköasia saattaa helposti sotkea koko suojausjutun.

Tossa alla vielä tuollaiset vastusmäärät. Kuten huomaa, merivesi johtaa hyvin sähköä verrattuna kuivaan maahan (maadoituskuparit)

Ja tässä linkki aikaisempaan mietiskelyyn maasähköistä.


Kuiva maa: 100 kohm/m
Puhdas vesi: 1 kohm/m
Merivesi: 0.25 ohm/m

Huh, olipa selvittäminen. Noi Bilteman myymät galvaaniset erottimet ja Sink-saverit on minun mielestä hyvin epäilyttäviä.

Maasähköt, prkl

Tämä on nyt aivan teknistä pohdintaa.
Maasähkö. Maista tuleva kaapeli, josta syöttää laivan sähköjärjestelmään sähköä. Asia kuulostaa helpolta, mutta ei sitä ole. Ottaa koville ihan luvan saaneelle ammattilaisellekin.. Paljon helpompaa on tuottaa laivassa sähkö omilla koneilla. Jaa että miten niin? No siten niin, että kun sähköä tuotetaan omalla generaattorilla, niin ollaan irrallaan valtakunnan verkosta,  ja kaikki laitteet skulaa niin kuin pitääkin, ja sähkö on turvallista.Siis ihan vahvavirtaa 240/400V.

Laiva ollessaan omassa sähkössään, järjestelmä muodostaa oman kokonaisuutensa. Generaattori tuottaa kahden johtimen välille jännite-eron, ja on ihan sama, kumman navoista kytkee nollaksi tai kumman vaiheeksi.
Vaihtosähköverkossa maissa kun on totuttu ajattelemaan, että toinen johto on nolla (sininen) ja toinen vaihe (musta). Näin onkin, koska toinen johdin on kytketty maahan, siis tähän maapalloon. Tällöin tulee tavallaan harhaanjohtavasti käsity, että vain toisessa johtimessa, ns vaihejohtimessa olisi sähkö.
 Lisäksi on vielä kolmas johto, varsinainen maajohto, maadoitus, keltavihreä KEVI, jonka tarkoituksena on yhdistää  sähkölaitteen mahdollinen metallikuori suoraan maapalloon, maapotentiaaliin. Tämä siksi, että jos vaikkapa sähköhellassa tulisi sisäinen vika jossa vaihejohto pääsisi koskettamaan hellan metallirunkoon, niin koko runko tulisi jännitteiseksi ja siitä saisi hyvät tällit, ellei maadoitusjohdin kuljettaisi tämän vikasähkön suoraan maahan. Tämä siis maissa.

Laivassa turvallisin tapa ihmishengen kannalta olisi jättää maadoitus kokonaan pois. Niin sähkön tuottolaitteesta, kuin käyttölaitteistakin. Jos ei ole olemassa ns. maapotentiaalia, eli laivan runkoa ei kytketä toiseen generaattorin johtimeen, ei ole mahdollista saada sähköiskua vioittuneestakan laitteesta, kosk avirtapiiriä ei pääse muodostumaan. Tämä tapa on ns. suojaerotus.

Käytännössä tällöin kaikki pistorasiat ja laitteet tulisi olla maadoittamattomia, ja sähköjärjestelmän voi rakentaa vaikka samanvärisistä johtimista, koska ei ole olemassa nollaa tai vaihejohdinta, koska ei ole nollapotentiaaliakaan, ts maatasoa, johon verrata eri johtimien jännitettä.

Mutta. Ongelma tulee siinä, kun liitytään maasähköön. Tällöin systeemi muuttuu hengenvaaralliseksi, koska maasähköllä on nollapiste, eli maa. Sovitusti kolmivaiheisen syötön tähtipiste kytketään maapotentiaaliin, jo muuntajan luona, ja talon anturamaadoitukseen. Eli koko maapallo on yhteydessä toiseen generaattorin toiseen napaan. (maissa muuntajan tähtipiste)   Kun näin on kytketty, niin on kovin helppo saada sähköisku sähköä vuotavasta sähkölaitteesta. Vaikkapa rikkinäisestä hellasta.

Kun töpseli on kiinni niin laiva maadoittuu meriveden kautta. Lienee järvivesikin riittävän johtavaa. Ja jos vaikkapa ko. sähköhella vuotaa sähköä runkoonsa, ja samalla koskettaa tiskipöytää, jokaon yhteydessä laivan teräsrunkoon, niin varmasti nousee tukka pystyyn ja sydän koittaa lyödä 50 hz tahdissa, josta seurauksena kammiovärinä.

Elikkä maadoitusjohtimet pitää rakentaa, mikäli mielii ottaa sähköä maista, siellä kun on typerästi valtakunnan verkon "toinen" johto päätetty tunkea maahan.
Sit noi pienet 1-vaiheiset bensa- tai dieselgeneraattorit, aggregaatit. Ei niitä kannata maadoittaa maahan (maapalloon) siitä maadoitusliittimestä. Ilman maadoitusta käytössä on ns. suojajännite, joka on astetta turvallisempaa käyttää, koska maan (maapallon) kautta ei pysty syntymään virtapiiriä.

Nyt vasta ymmärrän, miksi veneisiin tarjotaan kallista ja painavaa suojaerotusmuuntajaa, se kun katkaisee galvaanisen yhteyden maihin, ja ollaan samassa tilanteessa, kuin tuotettaisi sähkö omalla koneella.

Muoks tähän jälkeenpäin.
 Jos joku nyt tätä lukee, ja rakentaa sähköjä veneeseensä. Jos käytössä on 3 vaiheinen generaattori, niin tähtipiste kannattaa maadoittaa kuitenkin. Tämä siksi, että jos jokin laite vuotaa runkoon sähköä vaikkapa vaiheesta 1, niin toiseen vaiheeseen kytketyn laitteen ja rungon väliin tulee tällöin 400 voltin jännite-ero.  Tällöin tällin santi on mahdollisempaa, kuin silloin, että tähtipiste on rungossa, ja rungon ja laitteen väliin ei tule kuin 240 volttia. 1 vaiheisella generaattorilla mielestäni maadoitus runkoon/maapalloon kannattaa jättää tekemättä.