Sähköt, part III

Samat lauseet kuin edellisessä päivityksessä. Tuli vietettyä konehuoneessa 5 tuntia. Näitä sähköpäivityksiä tulee nyt tiheään, sillä jääpähän tänne blogiin talteen..

Taulu alkaa siistiytymään hyvin. Tekstejä ja merkkauksia ei koskaan ole liikaa. Kieltämättä olen käynyt paateissa, ja taloissakin, jossa mitään ei ole merkatu, eikä kuvia ole. Silloin menee kyllä aika monta tupakkia, että saa edes jonkinlaisen selvyyden asennuksista.

 Tossa yllä uurastuksen tulosta. Osa johdotuksista kulkee taulun takana.  Sähkön syotto järjestelmään tulee alakaappiin, josta kytkimellä voi valita maasähkön tai generaattorin syötön. merkkivalot kertoo tuleeko sähköä, ja mikä sähkö on kytketty. Toi mittari (neliskanttinen) vaihtuu vielä uuteen, kunhan löydän varastoistani. Siihen tulee Hz näyttö. Näkeepähän sitten, paljonko genis pyörii. :)

 12 voltin valaistus sai aurinkopaneelin avuksi älylaturin. Tuo musta laatikko keskellä taulua.

Ja tälläinenkin: Kaikkiin liittimiin on suihkutettu hieman aseöljyä. Suosittelen. Öljy on eriste ja estää hapettumisen. 

 Veratilun vuoksi entiset taulut.

Kytkin uudet taulut niin, että oikea on puhtaasti asumiseen liittyvä, ja vasen laivatekniikkaan. Tämä siksi että jos joskus merellä sattuu tulemaan sähköpula päägeneraattorin vikaantuessa, ja hätägeneraattori (kannella, 2,5 kW) pitää käynnistää, niin prioriteetti 1 on laivatoiminnot. Generaattorin syöttöteho ei riitä kaikille laitteille, kuten sähköhella, lämpöpumput, jne. Tällöin on helppo pudottaa merenkäynnin kannalta epäoleellinen kulutus pois kääntämällä oikean puoleisen keskuksen päävirta poikki.
Vielä tulee kaksi kaappia lisää: Brygan 12 voltin syöttö (VHF-puhelin, toinen plotteri, mittaristot, jne) ja 24 voltin järjestelmän keskus (Kulkuvalot, tutka, lämmityksen invertteri, jne)

 Sitten olikin vuorossa käyttövesipumpun huoltoa.. Puolisen vuotta aikaisemmin siipi irtosi, ja pumpun akselin "boorit" ja siipi meni huonoon kuntoon. Siiven vaihto uuteen korjasi tilannetta näköjään puoleksi vuodeksi. Nyt booritus oli kulunut loppuun totaalisesti, ja piti levittä koko pumppu osiin. Varaosapumpusta nappasin akselin, ja hyvä siitä nyt tuli. Vaihdoin laakerit myös, kun sattui olemaan hyllyssä. :)
Yhä edelleen olen sitä mieltä, että toi Grundfossin pumppu on hyvälaatuinen. Ja kaiketi tämä koko show oli oma moka aikanaan, sillä kasasin pumpun kahdesta, joista toinen oli jäätynyt, ja toinen palanut moottoriltaan. Ei siksi, että pumppu on kasattu itse, vaan siksi, että taisin alumperin unohtaa kiristää tuon siiven riittävän kireelle...

Tuossa pumppu kasassa jälleen. Toi pumpun päällä oleva painekytkin on aika loistava. Siinä on älyä sen verran, etä suojaa pumpun kuivakäynniltäkin. Tai jos jäätyy, niin vikatilaan menee, eikä polta moottoria.

Sitten puolen vuodenkäytön jälkeen kommentit tuosta itse rakentamasta UV-suodattimesta, joka desinfioi meriveden. Hyvin se on toiminut. Näköjään n. 3-4 kk välein pitää puhdistaa tuo läpinäkyvä suodatinkuppi. Sinne kertyy lähinnä savea ja muuta töhnää, jolloin UV ei enään tavoita vettä, ja bakteerien kuolema on epävarmaa. :) Täytyy huomenna koittaa muistaa puhdistaa. Putsaaminen tapahtuu niin, että suljetaan pohjaventtiili ja katkaistaan virta pumpulta. Suodatinkuppi irtoaa kiertämällä.  Toki kannataa sammuttaa tuo UV:kin.

UVC -valoa ja otsonia!

Merivesi, tai tällä sijainnilla Aurajoen vesi, on aika kelvotonta toisinaan. Se tulee meillä pesukoneeseen ja suihkuun, sekä keittiön hanaan. Ongelmaksi on muodostunut hieman veden sisältämät bakteerit. Iho voi kyllä hyvin, paremmin kuin kunnallisvedellä, mutta esim pyykit, seisoessaan hetken pidempään märkänä, alkaa haisemaan aika voimakkaasti. (laiskuutta myös..)

Reposaaressa tälläistä ongelmaa ei ollut. Eli vaikka tutkimuksen mukaan Aurajoki on kohtuu hyvällä mallilla, niin käytännössä se ei sitä ole.

Mietin, millä bakteerit saa hengiltä. Otsoni ja Ultraviolettivalo, ei kloorin kanssa oikein kiinnosta pelleillä, ja se kuivattaa ihoakin. Tarkemmin vielä UVC, koska uv on jaettu A,B ja C luokkiin. Linkki Wikiin tässä.

UVC:llä putsataan uima-allasvettä, vesilaitosksilla sitä käytetään kloorin käytön vähentämiseen, akvaarioissa tapetaan ylimääräistä bakteerikantaa, jne.  UVC vaurioittaa dna-ketjua. Hm, eipä olisi kiva olla dna. Auringosta tulee myös UV:tä, joka onneksi jää ilmakehään. Muuten täällä ei kasvaisi mitään meidän tuntemaa elämää.

Kävin ostoksilla.

 Bauhaus: punainen peltilaatikko, roikkavalaisin, putkiosia, mm automaatti-ilmaaja. Omasta varastosta löytyi tuo suodatinkotelo, vanha valkoinen käsisuihku (josta katkaisin putkenpätkän suodatinkotelon kantaan veden virtauksen ohjaamiseksi). Sitten sähköliikkeestä 125 W elohopeahöyrylamppu (katulampuissa käytetään) ja kuristin.

 Polttimo, 125 W Hg, josta rikoin ulkokuoren.

 Tältä polttimo näyttää ilman loisteainekäsiteltyä ulkokuorta. Elohopeahöyrylamppu on hyvä tuottamaan juuri tarvittavaa UVC:tä.

Romujen sovittelua laatikkoon. Laatikolla on 3 merkitystä: Se estää haitallisen uv-säteilyn leviämisen ympäristöön, suojaa sähkölaitteita (tai käyttäjää sähköiskulta..) sekä kerää otsonia, jota muodostuu laatikon sisälle uv:n ollessa päällä.

 Noin. Kuristin kiinnitetty kanteen, (oikeastaan tässä kävi niin, että polttimo ja kuristin vaihtuikin 50 Wattisiksi vastaaviksi, koska 125W on jo aika paljon tehoa. Katselin nimittäin tarvittavia tehoja netistä, ja tämä 50 W pitäisi riittää ihan varmasti.
Rakentamani laitteen on tarkoitus myös otsonoida vettä. Tämä toimii niin, että kaappiin muodostuu otsonia UV-hajasäteilystä. Ilma ionisoituu UV-säteilyn vaikutuksesta. Otsoni , O3, on tehokas tappamaan mikrobeja, yms muita pöpöjä.
Homma toimii niin, että kaappi on merivesipumpun imupuolella. Putkistossa ja suodatinkotelossa on siis alipaine, kun vettä hansata lasketaan. Suodatinkotelon jälkeen putkessa on tuo automaatti-ilmaaja. (messinkinen pötikkä), jonka sisällä on kelluke. Ilmaaja toimii normaalikäytössä niin, että kun tuo pötikkä täyttyy ilmalla, sisäll oleva kelluke vajoaa alas, ja aukaisee pienen neulaventtiilin, jolloin ilma pääsee pois. Tässä tapauksessa kun joku avaa vesihanan, pumppu käynnistyy ja imee pienen alipaineen ilmaajalle, jolloin kelluke vajoaa alas ja venttiili aukeaa. Avonaisesta venttiilistä imeytyy kaapin otsonoitua ilmaa veden sekaan. Kun hana vaikka keittiössä suljetaan, niin kelluke nousee ylös, ja estää veden tulemisen laitteen sisälle. :)

 Kuvasssa UV päällä. Saapa nähdä, mitä tuhoja uv ja otsoni aiheuttaa kaapin sisällä oleville sähköjohdoille. Tuon suodatinkotelon pitäisi olla uv:tä kestävää muovia. Lasi olisi parempi kylläkin, mutta tähän hätään sellaist aei ollut saatavilla. Sitäpaitsi tuo suodatinkotelo on helppo avata ja puhdistaa. Se kuitenkin sotkeutuu pikkuhiljaa tuohon Aurajoen mutaan.

Tässä laite paikallaan. Punaist aletkua myöten vesi tulee pohjaventtiilistä kaapille, ja jatkaa siitä sitten vesipumpulle. Pitäisi kiinnittää kaappi vielä seinään, jotta ei merenkäynnissä lähde liikekannalle. Takana oleva vanha iso sähkömoottori ei liity asiaan mitenkään, niin kuin edellisessä jutussa asiaan ei liittynyt se kauniimman osapuolen tekemä lohipastakaan.

Joutsen perhe on palannut. :) vaalea leipä teki kauppansa hyvin. :) Kevättä kohden...