Sähkötöitä part II ja muutakin

Keskusten uusiminen jatkuu. Tänään tuli vietettyä 5 tuntia konehuoneessa. Syöttökaappi, joka vaihtaa maasähkön ja laivasähkön välillä, tuli kytkettyä uudelleen. Kaikki kaapelit on vaihdettu, sillä entinen oli 4-johdinjärkestelmää. Lisäkis kanteen tuli merkkivalot, maasähkölle ja laivasähkölle. Sekä kytkin, jolla valitaan sähkölähde.
Ennen tuo oli automaattinen, siis vaihto maasähköön, mutta pidän kuitenkin kytkimestä, koska sillä saa katkaistua kaikki sähköt samalla pois, mikäli tarve vaatii.

Tuo uusi ylhäällä oleva keskus hoitaa laivan tekniikan sähköt. Kompressori, vesipumput, pilssipumput, Ja alla tuo maasähkö-laivasähkö vaihtokaappi. Sisällä pari aika hevyä kontaktoria, ja kanteen tuli merkkivalot ja kytkin. Syöttö maista on siis 3x16 A. joka riittää aika hyvin kaikkeen sähköntarpeeseen. Joskaan ylimääräisiä isoruokaisia laitteita, kuten vaikka sähkölämmittimiä ei voi käyttää, jos pesukoneet ja hella on päällä. Sillä ilmalämpöpumput nappaa jo oman osansa.
Yksi maasähkön vaihe (16 A) kestää esim ilmalämpöpumpun ja astianpesukoneen yhtäaikaisesti. Tällöin ollaan 16-17 A vaihekuormassa. Toiseen vaiheeseen tulee toinen ilp, ja pyykkikone. Yht n. 16 A. Kolmanteen sähköhella, vesipumppu ja muu kulutus. Yht. n. 15 A.Joskin mittailin vaihekuormia, ja vaikka jokin mirroaaltouuni, tms oli päällä, ja virta nousi hetkellisesti 22 ampeeriin, niin sulake maista ei lauennut.

Tälläistä. Sit poika  osti rahtilaitteen.

Ape Piaggio.

Maasähköpohdintaa, laivan syöpyminen, part 2

Tässä taas tuli mieleen tuo maasähkö. Eräässä aluksessa oli talveksi laitettu uppopumput jään alle, jotta jää ei tulisi kovin vahvaksi aluksen lähistöllä. Pumput oli kuitenkin vuotaneet sähköä sen verran, että aluksesta oli lähtenyt maalit ja syöpynyt millin verran rautaa kohtuu isolta alueelta vesirajan alapuolelta. Pumput oli ilmeisesti muovosia, eikä niissä ollut maadoitusta ollenkaan.

Mikä tämän aiheuttaa? Kyseessä on kuitenkin vaihtovirta, joka tarkoittaa sitä, että napaisuus vaihtelee 50 kertaa sekunnissa. Sama lähes, kuin häsläisi akkukaapeleiden kanssa pirun nopeesti plus-miinus-plus-miinu, jne.

Vaihtosähkössä on kuitenkin virran suunta. Ja sähkö tulee toista johdinta myöten, ja palaa toista takaisin. Maadoitus on sitten vain varmistus, jos laitteeseen tulee vika, niin sähkö menee maahan, eli nollatasoon laitteen rungosta. Tasavirtaa käytetään galvanoinnissa ja elektrolyysissä. Se on hyvä syövyttämään. Itse kokeilin joskus puhdistaa ruostuneita työkaluja elektrolyysillä, ja kyllä se toimi hyvin. Myös jotkut entisöijät käyttää menetelmää, mm auton osien puhdistamisessa.

Laivassa on kuvan (alla)kaltainen normaali sähkölaite, 500 W:n normaali halogeenilamppu, sellainen halpa ja yleinen laite. Hehkulankaan tulee vaihe (musta) ja nolla (sin) ja laitteen runko on maadoitettu (vihr)

 

Otetaas kuva 1. Kyseessä on 1 vaihesyöttö, siis normaali valovirta pistorasiasta.

Kuvassa on paatti laiturissa, jossa sähkölaite, jonneka menee johto maissa olevasta kaapista, eli ns maasähkö. Tässä ei ole mitään ongelmaa, koska laivan runko EI OLE kosketuksissa sähkölaitteeseen, eli sähkölaite on erotettu vaikkapa kumityynyillä laivan teräsrungosta. Tätä erottamista näkee kovin harvoin pienemmissä aluksissa, koska kaikki asentaminen vaikeutuu huomattavasti. Käsittääkseni isoissa aluksissa käytetään tälläistä erotustapaa enemmän.

Tässä kuvassa on tyypillinen kytkentä, jossa valaisin on pultattu laivan runkoon,  ja laivan runko on yhteydessä maajohtimeen valaisimen rungon kiinnityksen kautta. Tämä on jo astetta vaarallisempi korroosion kannalta. Nuolet osoittaa virran kulkusuunnan. 500 w:n ja 240 voltin lamppu ottaa 2,1 A:n virran, joka kulkee mustaa johtoa lampulle, ja palaa sinistä johtoa takaisin.  Näin silloin, jos kaikki liitokset ja laitteet on kunnossa.
Mutta kuten kuvasta näkyy, laivan FE runko ja maissa oleva kuparinen maadoitus (kaapin alla maassa) muodostaa jonkinasteisen sähköparin. Kaikissa kaapeissa ei ole kuparimaadoitusta, vaan se on jossain kauempana. Tällä lienee marginaalinen raudan syöpymisen vaikutus, ellei kupari ole sitten juuri merivedessä paatin vieressä. Kemian mukaan tästä kyllä syntyy sähköpari.

Pahin tilanne on se, että sähkölaite vuotaa runkoon (lähes kaikki käämiä sisältävat vuotaa) ja nolla - ja maadoitusjohdossa johdossa on huono kosketus (alla)

Punaiset nuolet osoittaa virran kulkemisen. Huom, kaapissa maissa nolla ja maadoitus on yleensä aina yhdistetty.  Tilanteen aikaansaamiseksi riittää huono kosketus pistorasiassa. Vaikka vaihejohto (musta) saisi sekin huonon kosketuksen, niin silti siirtyy riittävästi jännitettä laivan runkoon. Sähkölaite saattaa toimia hyvin, tai hieman himmeämmin, ja käytäjä ei välttämättä huomaa asiaa. Tai saattaa saada sähköiskun astuessaan laivasta maihin suoraan. Vaikka laivan koko runko olisi suoraan kytketty vaihejohtimeen, niin laivassa sisällä ei kukaan saa sähköiskua, koska laiva on tällöin 240v potentiaalissa kokonaisuudessaan.

Tässä on myöskin se riski, että vieressä olevien laivojen maadoitukset toimii ehkä, ja tällöin virta kulkeekin viereisien laivojen runkojen  ja maajohtojen kautta pois.

Eli kaapelit ja laitteet kuntoon, ja jos maasähköä ei tarvita, niin johto irti maista. tämä on paras mahdollinen suojakeino. On myös mahdollista, että nollajohdon ja maajohdon potentiaali nousee korkeammalle kuin maa. Tällöin ollaan kusessa taas. Alla kuva.

Laivan runko on nyt + 5 volttia mereen verrattuna. tämä johtuu siitä, että nollapotentiaalli on liukunut ylöspäin, koska kaapista otetaan enemmän tehoa (vaikkapa lämmitin 2000 W) ja kaapin oma maadoitus ei kerkeä hukkaamaan potentiaalieroa maihin.  (kuparilenkki hiekassa)
Kuvassa on vastuskaavio tapahtumasta. Johtimien ja huonohkojen liitosten marginaalinen (kaappi ja siitä verkkoon päin) vastus tulee merkittäväksi. Vaikka laivan oma maasähkökaapeli olisi hyvä. Noi R kirjaimet merkitsee sähkölaitoksen kaapeleiden vastusta. Ja tuossa vastuskaaviossa laivan maakaapeli liittyy tuohon "lämmittimen potentiaalitasoihin".

Sitten vielä suojaerotusmuuntaja. Se olisi ainoa oikea tapa erottaa galvaanisesti laiva irti valtakunnan verkosta. Liki yhtä hyvä, kuin kaapelin irrottaminen ja sähköttä oleminen. :)

 

Kuvassa yllä suojaerotusmuuntaja. Se on siis muuntaja, joka ei muuta jännitettä, eikä muutakaan. Sisään menee 240, ja ulos tulee 240 V.  Nyt on huomioitava, että maadoitusta ei pitäisi kytkeä missään tapauksessa maihin. Jos muuntajan ulkokuori maadoitetaan maasähköön, niin muuntaja on erotettava kumityynyillä, yms laivan rungosta, jotta ei oltaisi taas kusessa korroosion kanssa. Nyt tämän muuntajan jälkeen ei ole enään erikseen vaihe- ja nollajohtoa, vaan on vain 2 johtoa, joista toisesta sähkö tulee, ja toisesta menee takaisin muuntajalle.

Kuva netistä ongittu. Tyyppi ei saa sähköiskua, koska muuntajan veneen puoli ei ole maapotentiaalissa. Sähkö ei sii skulje ihmisen läpi maihin, koska "maata" ei ole.

Suojaerotusmuuntajan huono puoli on sen koko, paino, hinta ja sähkön kulutus. Muuntaja kuluttaa itsessään

Sinkeistä, ne ei pysty suojaamaan maasähkö korroosiolta. Kyse on voltin murtososista sinkkien ja rautarungon välillä, joka estää syöpymisen. Maasähköasia saattaa helposti sotkea koko suojausjutun.

Tossa alla vielä tuollaiset vastusmäärät. Kuten huomaa, merivesi johtaa hyvin sähköä verrattuna kuivaan maahan (maadoituskuparit)

Ja tässä linkki aikaisempaan mietiskelyyn maasähköistä.


Kuiva maa: 100 kohm/m
Puhdas vesi: 1 kohm/m
Merivesi: 0.25 ohm/m

Huh, olipa selvittäminen. Noi Bilteman myymät galvaaniset erottimet ja Sink-saverit on minun mielestä hyvin epäilyttäviä.

Maasähköt, prkl

Tämä on nyt aivan teknistä pohdintaa.
Maasähkö. Maista tuleva kaapeli, josta syöttää laivan sähköjärjestelmään sähköä. Asia kuulostaa helpolta, mutta ei sitä ole. Ottaa koville ihan luvan saaneelle ammattilaisellekin.. Paljon helpompaa on tuottaa laivassa sähkö omilla koneilla. Jaa että miten niin? No siten niin, että kun sähköä tuotetaan omalla generaattorilla, niin ollaan irrallaan valtakunnan verkosta,  ja kaikki laitteet skulaa niin kuin pitääkin, ja sähkö on turvallista.Siis ihan vahvavirtaa 240/400V.

Laiva ollessaan omassa sähkössään, järjestelmä muodostaa oman kokonaisuutensa. Generaattori tuottaa kahden johtimen välille jännite-eron, ja on ihan sama, kumman navoista kytkee nollaksi tai kumman vaiheeksi.
Vaihtosähköverkossa maissa kun on totuttu ajattelemaan, että toinen johto on nolla (sininen) ja toinen vaihe (musta). Näin onkin, koska toinen johdin on kytketty maahan, siis tähän maapalloon. Tällöin tulee tavallaan harhaanjohtavasti käsity, että vain toisessa johtimessa, ns vaihejohtimessa olisi sähkö.
 Lisäksi on vielä kolmas johto, varsinainen maajohto, maadoitus, keltavihreä KEVI, jonka tarkoituksena on yhdistää  sähkölaitteen mahdollinen metallikuori suoraan maapalloon, maapotentiaaliin. Tämä siksi, että jos vaikkapa sähköhellassa tulisi sisäinen vika jossa vaihejohto pääsisi koskettamaan hellan metallirunkoon, niin koko runko tulisi jännitteiseksi ja siitä saisi hyvät tällit, ellei maadoitusjohdin kuljettaisi tämän vikasähkön suoraan maahan. Tämä siis maissa.

Laivassa turvallisin tapa ihmishengen kannalta olisi jättää maadoitus kokonaan pois. Niin sähkön tuottolaitteesta, kuin käyttölaitteistakin. Jos ei ole olemassa ns. maapotentiaalia, eli laivan runkoa ei kytketä toiseen generaattorin johtimeen, ei ole mahdollista saada sähköiskua vioittuneestakan laitteesta, kosk avirtapiiriä ei pääse muodostumaan. Tämä tapa on ns. suojaerotus.

Käytännössä tällöin kaikki pistorasiat ja laitteet tulisi olla maadoittamattomia, ja sähköjärjestelmän voi rakentaa vaikka samanvärisistä johtimista, koska ei ole olemassa nollaa tai vaihejohdinta, koska ei ole nollapotentiaaliakaan, ts maatasoa, johon verrata eri johtimien jännitettä.

Mutta. Ongelma tulee siinä, kun liitytään maasähköön. Tällöin systeemi muuttuu hengenvaaralliseksi, koska maasähköllä on nollapiste, eli maa. Sovitusti kolmivaiheisen syötön tähtipiste kytketään maapotentiaaliin, jo muuntajan luona, ja talon anturamaadoitukseen. Eli koko maapallo on yhteydessä toiseen generaattorin toiseen napaan. (maissa muuntajan tähtipiste)   Kun näin on kytketty, niin on kovin helppo saada sähköisku sähköä vuotavasta sähkölaitteesta. Vaikkapa rikkinäisestä hellasta.

Kun töpseli on kiinni niin laiva maadoittuu meriveden kautta. Lienee järvivesikin riittävän johtavaa. Ja jos vaikkapa ko. sähköhella vuotaa sähköä runkoonsa, ja samalla koskettaa tiskipöytää, jokaon yhteydessä laivan teräsrunkoon, niin varmasti nousee tukka pystyyn ja sydän koittaa lyödä 50 hz tahdissa, josta seurauksena kammiovärinä.

Elikkä maadoitusjohtimet pitää rakentaa, mikäli mielii ottaa sähköä maista, siellä kun on typerästi valtakunnan verkon "toinen" johto päätetty tunkea maahan.
Sit noi pienet 1-vaiheiset bensa- tai dieselgeneraattorit, aggregaatit. Ei niitä kannata maadoittaa maahan (maapalloon) siitä maadoitusliittimestä. Ilman maadoitusta käytössä on ns. suojajännite, joka on astetta turvallisempaa käyttää, koska maan (maapallon) kautta ei pysty syntymään virtapiiriä.

Nyt vasta ymmärrän, miksi veneisiin tarjotaan kallista ja painavaa suojaerotusmuuntajaa, se kun katkaisee galvaanisen yhteyden maihin, ja ollaan samassa tilanteessa, kuin tuotettaisi sähkö omalla koneella.

Muoks tähän jälkeenpäin.
 Jos joku nyt tätä lukee, ja rakentaa sähköjä veneeseensä. Jos käytössä on 3 vaiheinen generaattori, niin tähtipiste kannattaa maadoittaa kuitenkin. Tämä siksi, että jos jokin laite vuotaa runkoon sähköä vaikkapa vaiheesta 1, niin toiseen vaiheeseen kytketyn laitteen ja rungon väliin tulee tällöin 400 voltin jännite-ero.  Tällöin tällin santi on mahdollisempaa, kuin silloin, että tähtipiste on rungossa, ja rungon ja laitteen väliin ei tule kuin 240 volttia. 1 vaiheisella generaattorilla mielestäni maadoitus runkoon/maapalloon kannattaa jättää tekemättä.