lauantai 27. heinäkuuta 2013

Saunan tekoa

Viimeinkin ehti muutaman päivän tekemään saunaa. Loput eristeet paikoilleen, ja käsillä oleva paneeli pätkittiin seiniin. Täytyy hakea lisää ensi viikolla.

Sää on taas mitä mukavin. Hellettä. Just tuossa mietittiin, että kunnollisia sadepäiviä täällä ei ole nähty tänä kesänä.

Yllä kuvassa sauna enne panelointia. Jonkinlainen avaruusalustunnelma tulee tuosta foliosta.. heh.





Eilen illalla istuttiin tossa 2 kannella. Kuva on otettu n. klo 02.00. Vasemmalla alkaa jo päivä nousta, oikealla on vielä yö.

tiistai 9. heinäkuuta 2013

Jea! Ensimmäinen merimatka

... Joskin vaan aallonmurtajan taa keskustan laituriin. Mutta siltikin, Laiva liikkuu omin voimin ja sangen ketterästi. Ensimäistä kertaa kahteen vuoteen. Daldieselin turbo viheltää ja tasainen jytinä tuntuu turvalliselta.

Ollaan nyt laiturissa ihan omavaraisena, Apukone tuottaa sähköä tällekin tietokoneelle juuri nyt.

Pääkansi raivattiin ja pestiin. Pikkuvene nosturin nokassa, nousi nätisti merestä kannelle kun lähdettiin.

Muutama kuva:

 Uusi laituri
 Siivottu pääkansi ja pikkuvene


Kyllä tämä tästä lähtee

Aamulla puhelin soi, ja laituri-isäntä sanoi, että olis syytä lähteä, koska purkaa laiturin. Luultiin osittain, että tässä saisi olla heinäkuun puoleen väliin saakka. No, lähtöähän tässä on tehty jo jonkin aikaa. Tekniikka vaan ei ole käyttäytynyt haluamallamme tavalla.

Sähköpuoli alkaa olemaan kunnossa. Pääkoneen lämmitys aamupäivällä, ja sillä aikaa jäähdytysvesiputkiston puhdistamista ja pikku hitsaushomma veden poistoputken liittimelle.

Kone käy nätisti. Pikkuhuomio tuli ruiskutuspumpun akselin liitännän omituiseen "heittämiseen". Jokin koplauksessa on pielessä, koska koko ruiskupumppu vääntelehtii kiinnityksissään. Täytyy uusia koplaus. Kannelta löytyi varaosakasasta sopivia ehjiä pilkkeitä. Muutoinkin siivottiin kantta, siirrettiin painoa keulaan, ja kannen alle. Lisäksi keulatankki täytettiin painolastivedellä, kaiketi 3 tonnia suunnilleen. Alus kelluu kuitenkin vieläkin liian pinnalla.  Olis vaan vakaampi ajella ja oleilla, jos painoa olis enempi.

Tossa alla videoo paineilmapullojen täyttämisestä starttia varten, ja koneen käyntiä. Huomenna pyrkimys lähteä oikeasti tästä. :)


maanantai 8. heinäkuuta 2013

maisemaa väliin..

Räpsöön merta ja kallioita

Rannat on täynnä liuskekiveä, en tiedä, onko laivalla tuotua painolastia joskus aikoinaan. Mut siitä on väsätty tollainen rakennelma.

Sähkö on vain elektronien liikettä..

Noh-niin. Sähköurakan loppu alkaa jo häämöttämään.
Tämä meni niin, että neljä päivää sitten aamulla herätessä ajattelin lähtöämme täältä räpsööstä. Ajattelin, että kokeilen laitteet läpi. Ja korjaan siinä pääkoneen lämmetessä ankkurivinssin puuttuvat johdotukset keulahytistä. Mutta asia johti toiseen, ja toinen kolmanteen. Tästä tulikin 3 tunnin tilalle neljän päivän urakka.

Apukoneen käynnistys siis epäonnistui silloin, koska akuissa ei ollut virtaa riittävästi. Akkujen virtavaje johtui apukoneen oman laturin toimimattomuudesta, joka johtui puuttuvasta/viallisesta johdotuksesta. Apukone katkaisi myös murtopulttinsa akseliltaan, eli generaattori ei pyörinyt enää ollenkaan.
Kuvassa apukone, generaattori ja apukoneen ohjauskaappi avattuna.

No, kun apukoneen oma lataus oli korjattu, ja murtopultti uusittu, kone käynnistetty apuvirralla, katkaisin maasähköt ja painoin nappia, jossa lukee "Sähkö päälle". Mitään ei tapahtunut. Päägeneraattori ei herännyt. Volttimittari näytti 3,2 volttia, vaikka pitäisi olla liki 400 V. Äh. jokin on pielessä. Apukoneen ohjauskaapista löytyi sekalainen määrä johtoja, etuvastuksia, kontaktoreita ja muuta sekavaa. Koitin perehtyä kytkentään n. 2 tuntia, ja kun en saanut mitään tolkkua asiasta, revin kaikki rojut kaapista pihalle aika voimallisesti. Sitten purin generaattorin hiiliharjapään, ja avasin kaikki muutkin luukut, joista meni johtoja ko. laitteeseen. Parin tunnin pään raapimisen jälkeen homma oli kasassa jälleen, ylimääräisiä osia jäi n. puolet päydälle. Kone käyntiin painonappulasta, kytkimestä magnetointi päälle, ja ta-daa, 220 volttia vaiheen ja nollan välillä, ja 380 3-vaiheisesti, niinkuin vanhan säännön mukaan pitääkin olla. (nykyisin 240 / 400 volttia valtakunnan verkossa, jännite nostettiin joskus 10 vuotta sitten) Tsekkaa alla oleva kännykkäkameralla kuvattu video.
Työjälki on ehkä rumaa, mutta toimii. Apukoneen oman generaattorin ohjaus tuli tollaisen jakorasian sisään, kun muuta ei ollut käsillä. Amppeerimittari näyttää magnetointivirran, joskin takertelee hieman. heh. Valot syttyi, pesukone, jääkaappi, ja muut normilaitteet tykkäsi sähköstä kovin. :)  Tärkeintä kuitenkin, että apukone pystyi käyttämään korkeapainekompressoria, jolla saa paineilman pääkoneen starttaamista varten. Ainoa ongelma oli se, että sammutettaessa murtopultti katkesi uudelleen. Täytyy hommata vahvempaa terästä oleva normaalin 8.8 pultin tilalle. Ja ehkä muutama varallekin.. 

Sitten seuraavaksi ajauduin brykälle, koska apukoneesta menee mittarien johdot ohjauspöydälle mittareille. Karttapöydän ja mittariston alta paljastui kaikenlaista, joka ei niin miellyttänyt silmää, eikä yöunia.  Tarkoitus oli selvittää muutama johto, mutta ilmiö oli sama kuin apukoneen ohjauskaapin kanssa. Mistään ei saa mitään selvää. Johtoja johtojen seassa, joissakin kulkee 12 volttia, joissakin 24 volttia ja joissakin 240 volttia. Ja kompassin johdoissa muuten 28 volttia vaihtovirtaa! Erikoinen jännite. Tässä savotassa menikin sitten vajaa 3 päivää.  Sulaketaulut rakennettu, pääkytkmet, asianmukaiset johdot ja niiden paksuudet sekä maadoitukset, 240 volttia erotettu matalamman jännitteen läheisyydestä,jne. blaa-blaata.
 Tossa yllä kuvan alalaidassa oleva kuparikääminen mötikkä, ankkurivinssin 240 volttinen säätövastus aika avoimeksi asennettu. Siltä myös puuttui maadoitus, joka lisää käyttöturvalisuutta, koska käyttökahva on metallinen.
Ja tossa alla tilanne parin päivän jälkeen. :) Mittariston alta kuva,
 ..ja tämä tosta karttapöydän alta. Jokunen irtojohto vielä, mut ei kauaa. Ankkurivalon johtokin löytyi, ja katolle menevä äänitorven kaapeli. Noi paksut letkut on hydrauliikan putkia.


Kulkuvalotkin sai uudet kytkimet ja sulakkeet, ja toimii hienosti nyt. (alla) Toi ikuisesti palava "kukkavalo" palaa yhä edelleen. Ei kaikkea kerralla korjata, ja sitäpaitsi kukkavalo ei vaikuta meri/asumisturvallisuuteen oleellisesti. :)

Jospa huomenna kaikki jo toimisi, ja voisi irroitaa köydet...

lauantai 6. heinäkuuta 2013

Sähkötöitä

Tässä väännän nyt kolmatta päivää sähköjä. Laivan 12 ja 24 voltin järjestelmät osoittautui huonokuntoisiksi. Sulakkeita puuttui, ja varsinaisesti kummallekaan järjestelmälle ei ollut omaa päätaulua tai omia sulaketauluja, tai pääkytkimiä.


tiistai 2. heinäkuuta 2013

Tekniikkaan tutustumista ja sähköä..

No-niin. Laitoin 24 voltin järjestelmän akut paikalleen. Tutka alkoi toimimaan pienen alkukangertelun jälkeen. 1.kannen messinkivalaisin palaa koko ajan. Mistään ei löydy minkään näköistä katkaisijaa, ja johdot kulkee jossain rakenteissa. ?? Lampun likellä oleva amppelimansikka lienee mielissään.
 Akkukaapista lähtee myös epämääräisiä todella paksuja kaapeleita jonnekin. Tunnin pähkäilin noita kaapeleita, ja vieläkään ei selvinnyt kaikkien tarkoitusperä.

Akkukaapilla on oma tuuletuksensa, 2 kpl putkia pihalle. Päävirtakytkin tuli myös asennettua. Hyvä niin, sillä siitä sammuu nyt tuo ed. mainittu mansikkavalo.

Apukone on 12 volttinen (startti ja laturi) ja ei suostunut käynnistymään, koska sen akku oli mennyt tyhjäksi. Sen siitä saa, kun toi VHF on ollut päällä. Motonetin laturi ei oikein vakuuta, sillä akku on uusi, ja laturi ollut tämän päivää kiinni akussa. Komeesti siinä palaa monta ledivaloa, mutta selkoa siitä ei ota, lataako vai ei. Saattaa olla, että siitä on kärähtänyt tasasuuntaus. Silloin virtaa kyllä kulkee, mutta akku ei lataudu, koska se on vaihtovirtaa. Täytyy saada jostain sellainen perinteinen, jossa on ampeerimittari. Havaittu on myös se, että apukone ei lataa akkujaan ollessaan käynnissä. Laturilta lähtevät johdot ei mene mihinkään, tai menevät, mutta ei akulle. Yleensäkin ottaen 12 voltin ja 24 voltin järjestelmät on tehty hieman hätäisesti. Selkeitä sulake- tai kytkintauluja ei ole. Ja osa virtapiireistä on kytketty ilman sulakkeita. Hm, sulake on johdon suoja oikosulkutilanteessa, ja estää näinollen tulipalon.
 Yllä kuvassa toi surkee laturi loistavine valoineen.
 Tutkakuvaa :)
Ai niin, polttoainetankkeihin tuli kurkittua. Toisessa oli mittatikkukin paikallaan. Polttoainemäärä oli positiivinen yllätys: tankeissa on yli 3 tonnia ainetta. Siis mikäli mittatikut pitää paikkaansa. Muutenkin polttoainejärjestelmään tuli luotua silmäyksiä. Laivassa on siis 2 isompaa tankkia, tilavuudeltaan lienee 10 tonnin (10.000 litraa) kokoisia. Päivätankki lienee 100-200 litraa. Polttoainetta siirrellään tankista toiseen sähköisellä pumpulla.
Kuvassa polttoaineensiirtopumppu romujen seassa. Sillä täytetään päivätankki, jossa on ihan lasi, josta polttoaineen määrän näkee. (alla) Siirtotapahtumaankin on oma suodatin (kuvassa vasemmalla) joka tuli putsattua. Koneelle menevä pääventtiili näkyy kuvassa oikealla alhaalla. Venttiilistä on lähtenyt vaijeri, josta voi katkaista polttoaineen syötön ulkoa käsin. Turvallisuusjuttuja.


kuvia ja hahmotelmia

 Satelliittikuva jokusen vuoden takaa. Suurin osa pikkuveneistä on näköjään maissa. Veden väristä päätellen kuva on otettu juuri jäiden lähdön jälkeen.
 Suunnitelnia. Tässä on peruskuva laivasta styyrpuurin puolelta.
 Kuvankäsittelyllä hahmoteltiin 4,5 metriä lisäosaa pääkannen päälle. Tällöin saisi rakennettua ruumaan mukavasti portaat tuon jatko-osan sisältä, ja jatko toimisi myös eteisenä.
Sitten lisäosaa jatkettiin niin paljon, että ruuman iso luukku jäisi sen sisälle. Ehkäpä 9 metriä. Neliöitä tuo toisi lisää n. 50 m2. Yleisesti ottaen laiva on aika tasapainoisen näköinen ilman mitään lisäosaa. Toisaalta keskiosa laivasta on hieman "ohuen" oloinen, joten lisäosa tavallaan tasapainottaa sivuprofiilia. Paras lisäosan koko visuaalisesti lienee noidenkahden esitetyn välimaastossa. Täytyy katsella netistä laivojen kuvia..

Kuvia

 Messinkivalaisin takakannelta ja maisemaa.
 Venttiili, eli laivaikkuna. Rautakannen saapi sulkea, jos lasi rikkoontuu. lasikin on avattavissa.
 Remontin ja muuton keskellä sängyllä oleva nukke kuitenkin ottaa rennosti.
 Tukevia ikkunanpokia. Lasin paksuus on 10 millimetrin luokkaa. Siinä saa jo murtomieskin tehdä töitä, että saisi ikkunan rikki.
 Brykä, eli ohjaamo. MeriVHF tuli laitettua paikoilleen. Radio Turku tiedottaa merioloista ja antaa varoitukset jokusen kerran vuorokaudessa. Viimeksi puhelivat jonkin väylän merimerkkien vioista, jne. Lisäksi on kuulunut jotain Venäläisten laivojen radioliikennettä. Tälläpä saa sitten hädän tullen yhteyden ja apua paikalle. Joskus puheluita on välitetty myös mantereen lankaverkkoihin, on siis voinut soittaa vaikka kaverille.
 Irtonainen ankkuri. Tälläinen perinteinen ankkuri ei ole kovin pitävä, mutta aika komeen näköinen. Tämä kappale tuli laivan mukana. Pituutta tuolla varrella on n. metri. Eikä tuota yksin jaksa nostaa.
 Ovi, ja peilin kautta sama. Ovissa on aika jämäkät mekanismit merenkulkua varten.
 Hämähäkit. Täällä on jotenkin ihan tolkuttoman isoja ja pulleita hämähäkkejä. Kuvassa verkko apukoneen pakoputken vieressä. Verkossa on ehkä parisataa jotain pientä öttiäistä.
 Keulamasto.
 Ilmanvaihtoventtiili. Venttiilin voi sulkea päällä olevasta käsipyörästä. Ei tule sitten vesi sisään. Tämä hauskan näköinen tötterö tuulettaa kapyysin.
Kukkaa ja ikkunoita raudan lomassa.

maanantai 1. heinäkuuta 2013

2. kannen maalaus

Maalia kehiin. 2. kansi. Ensin paikkasin massalla pienet reijät, ja harjattiin sekä imuroitiin hyväksi. Painepesuri oli jo irrottanut pahimmat irtoaineet aikaisemmin.
Maali oli Miranolia, joskin loppui niukasti kesken. Puoli litraa jäi uupumaan. Nyt kaiteet näyttävät surkeilta, koska ovat galvanoituja. Kannen maalaamisella oli se tarkoitus, että tuleva saunaosasto pysyy kuivana varmasti. Kansi oli nimittäin aika epämääräisessä kunnossa. Nyt näkee hyvin mahdolliset vuotopaikat. Ja onhan tuossa nyt mukavampi ottaa aurinkoakin, tai juoda aamukahveja.

 Sama kansi talvella:
Muuta pikkupuuhaa oli palohälyttimien asennus. 3 kpl optisia hälyttimiä, 1 brykälle, 1 oleskelutiloihin ja viimeinen konehuoneeseen. Optinen hälytin on siinä mielessä hyvä, ettei anna virhehälyjä niin paljoa. Savua pitää oikeasti olla ilmassa silmin nähden, jotta hälytys laukeaa. Esim konehuoneessa tämä toimii hyvin.