laivojen ja veneiden ulkonäöstä ja suunnittelusta

Aloin tuossa pohtimaan tilannetta, visualinen kun olen. Vesillä näkee mitä ihmeellisimmän näköisiä aluksia. Ennen ajattelin, että laiva tehdään hyvin käytännön perustein, ja ulkonäkö sitten lähes sitä, mitä sattuu tulemaan. Törmäsin kuitenkin netissä vanhoja höyrylaivoja käsittelevään sivustoon, ja siellä oli jonkinlaista ohjettakin.

Linkki kuviin tässä http://kotisivu.dnainternet.net/saras/

 "Kuvassa on hahmotelma tyypillisestä höyryhinaajan rungosta. Kun aletaan suunnitella siihen vanhan tyylin mukaisia hyttejä, piirretään aluksi kansilinja A-B, joka osoittaa kannen keskimääräisen kallistuksen vesilinjaan nähden. Kohtisuoraan sitä vastaan kuvan osoittamille paikoille piirretään mastolinja ja piippulinja. Tämän jälkeen mastolinjasta etsitään piste D, jonka etäisyys laivan ylimmäisestä umpireunasta on neljäsosa laivan pituudesta. Siitä piirretään janat pisteisiin E ja F, joiden etäisyys laivan keulasta ja perästä on kuudesosa laivan pituudesta.  Muodostunut kolmio E-D-F on kannella oleville hyttirakennelmille varattua aluetta, jonka ulkopuolelle yhdenkään hytin kiinteän osan ei tule ulottua"

Teksti on lainattu kuvan linkistä, sisävesihöyry-yhdistyksen sivuilta, jossa lisää suunnittelutietoa.

Periaatteessa tämä "kaava" tuottaa mielestäni  kauniin näköisiä aluksia. 

Sitten kun on kuitenkin tilanpuute, ja hyttitilaa aletaan rakentamaan niin, että kaikki ei mahdu tuon kolmiokaava sisään, alkaa tulemaan kyllä rumaa jälkeä. Tarkoitan alla olevassa paatissa "pulleutta".

Kuvan paatissa mennään noiden kolmioiden ulkopuolelle. Alus on kuitenkin olevinaan kovin moderni ja tyylikäs.

Eräs ratkaisu tilojen laajentamiseen tyylikkäästi näyttäisi olevan mastot. Piirretään toinen masto toiseen päähän laivaa, ja siitä kolmioimalla saadaan taas äärirajat, joiden sisään hyttirakenteet pitää mahduttaa. Tuossa katselin aika paljon veneiden ja laivojen kuvia, ja näyttää kyllä siltä, että jos noiden kolmioiden sisällä pysytään, niin nättiä jälkeä tulee. Toki mielestäni "päämasto" voi olla takanakin, eikä edessä, kuten vanhoissa höyryissä.

Sommittelin tätä kaava myös Suukkoon pikaisesti, ja  kyllä se suunnilleen istuu suunnileen kohilleen. Kuvassa erilaisia kolmioita piirrettynä "kaavan" mukaan ja muutenkin. Täytyy perehtyä suunnitteluun enemmän, jos tekee muutoksia. Mutta toi sivusto, josta lainasin nämä tiedot, on lukemisen arvoinen. Kiitoksia vaan  sswhy:lle, hienoa työtä.

Tolta pohjalta olis mun mielestä hyvä "kolmioida" paattiaan, olipa kyseessä minkä kokoinen alus vaan.Ei tuu sitten ihan rumaa jälkeä. :) Huomasin muutem että noi Suukon mastot on hieman liian takakenossa.

Edit, poistin toimimattomia kuvia..

Tossa otin yhden satunaisen paatin kuvan, ja kokeilin. Ennen muutoksia alus näyttää tältä:

Laiva näyttää "möhköltä", liian täyteen ahdetulta. Peräosa on jotenkin liian massiivinen, jak eula näyttää huteralta kokonaisuuteen nähden

Sitten hieman soveltaen kolmioita kehiin:

Nyt kun katsoo, niin laiva näyttää minun silmään jo miellyttävämmälle. Perän kansirakenteista on vähennetty osat, jotka jää kolmion ulkopuolelle. Tilat lyheni yhden ikkunan verran. Kolmio on sovellettu hieman toisin, kuin höyrypaateissa. Jatkoin vielä itse runkoa, jolloin ollan lähempänä alkuperäistä kolmiomallia käänteisesti.

Minun silmään paatti näyttää tasapainoisemmalta, Keula ei näytä enään niin rimpulalta, vaikka sille ei ole tehty mitään muutoksia. Hyvä toi kolmiokaava. Ton laivan tyyliin en muuten sano mitään.

Talvi tulee, tällöin kuuluu ostaa villaa.

Heräsin päiväunilta, ja huomasin, että maa on valkeana. Talvi. Samalla kun hain Porin rautatieasemalta Penttinen jr:n, joka tuli viikonlopun viettoon, kävin ostamassa kodin terrasta pari paalia 50 millistä villaa. Oikeastaan ajattelin ajaessani, että mihinkähän sitä tarvitsen. Se vaan taisi olla sellainen pakkoliike, jäänne, että kun tulee talvi, niin pitää ostaa villaa. heh..
Tämä on varmaan sellainen pesänrakennusvietti jostain ammoissilta ajoilta.
Kun saavuttiin Suukkoon, niin villoille keksittiin pakonomaisesti jokin paikka. Ja se löytyi korsteenikuilusta. Tämä kanava on konehuoneen tuuletuskanava, ja samalla kaikkien koneiden pakoputkien kulkureitti katolle. Konehuone on tarkoitus pitää lämpimänä talven, jolloin kanavan joutaa tukkimaan/eristämään. Villat leikattiin mittoihin ja lätkittiin paikoilleen. Samalla loppui öljykattilan piipun kondensssiongelma: se kun tiputteli vettä konehuoneeseen, koska oli niin kylmässä kulkiessaan katolle.

Toinen villapaali lienee hakeutuu konehuoneen seinäeristeeksi, huomenissa.

 Ulkona sataa lunta, josta tulee aika jouluinen mieli. Jr:n kanssa kokkailtiin illankähmyssä kapyysissä, tuloksena 4 pellillistä joulutorttuja sekä koko pellin kokoinen liha-muna-riisipasteija. :) Syötiin itsemme liki ähkyyn. Voitaikina on kyllä aika hyvää kamaa. Enpä keksi mitään voitaikinasta tehtyä, mikä maistuisi huonolle.

.. Ja toki myös laivakoiraa kiinnosti joulutorttupuuhat. Ei liene senkään suu ole tuohesta tehty.  Kolme torttua sai hännän heilumaan ja iloisen ilmeen kuononpieliin. :)

Laituri kaatuu mereen!

Aamulla heräsin ja katselin ulos, ja WTF??  Kaijassa on yli linja-auton kokoinen reikä!

Yöllä betoninen penkkavalu oli antanut periksi, ja maa-ainekset oli sortunut mereen. Jos tuossa kohtaa olisi ollut auto parkissa, niin se olisi nyt meren pohjassa. Kuvaan saa mittakaavaa, kun katselee tuota mun shevyä, joka siintää Suukon vieressä.

 

Tällä hetkellä täällä tuulee jotain 20 metriä sekunnissa, joten en ollut vielä halukas siirtämään Suukkoa eteenpäin mahdollisen lisäromahtamisen vuoksi. Jos tuossa olisi ollut jokin vene kiinni, niin se olisi nyt todennäköisesti pohjassa. Syväyttä tässä lienee neljän metrin paikkeille.

 

Porin kaupunki tuli aitaamaan alueen, ettei sinne kukaan putoa/aja pimeässä.

 

 

Heh, kaikenlaista. Vähiten sitä odottaa, että mantere antaa periksi..

Sähkölaitteiden/kodin äänimaailma

Nyt kun Suukossa on maasähköä, niin sitä on tullut pidettyä päällä jatkuvasti. Huomiona on se, että kaikenlaista surinaa ja muuta melua on huomattavasti enemmän.
En tiedä, onko minulla liian tarkka kuulo, mutta esim. puhelimien laturit saattaa pitää korkeataajuista ääntä, sellainen pieni vinkuminen. Jääkaappi, pakastin, lämmityspatterit (kiertovesipumppu ja öljypoltin), loisteputkien / energiansäästölampujen kuristimet resonoi verkkotaajuuden mukaan, tietokoneet, jne. Hyvin nuo erottaa nyt, kun tottui monen kuukauden ajan pelkkään luonnon taustameluun.

Todettakoot tähän väliin, että sähköttömyydellä tarkoitan verkkosähkön puuttumista täältä, valaistus ja lämmitys toimii, olipa "töpselisähköä" tai ei.Eli ei pimeässä jörötetä taskulampun kanssa.

Tiedätte varmaan sen aavemaisen tunnelman, kun sattu sähkökatko. Kaikki laiteet on hiljaa. Tähän hiljaisuuteen jo tottui, ja sitä oikeasti kaipaa. Toissayönä piti käydä kesken nukahtamisen repimässä syöttöjohto irti, kun jääkaapin meteli meni tuulen äänen edelle. Ärsyttävää.

Kokeilkaapa joskus: Vedätte pääkytkimestä asunnon sähköt poikki, vaikka pariksi tunniksi, tai jos ei ole pakastinta, niin vaikka koko yöksi. Sitten makoilemaan sohvalle ja kuunteleman. Äänimaailma on aivan erilainen. Ai niin, tarvitsette kynttilän, kun valotkin menee.

En tiedä, kuinka moni tarkkailee ympäristön tapahtumia kuulonsa avulla, mutta ainakin minä niin teen. Ilman läheltä tulevia taustameluja pystyy havainnoimaan paljon kauemmaksi. Kuulee kävelevän ihmisen tai ohiajavan auton, luonnon eläinten äänet, jne. Vähän sama kuin pyyhkisi sumun pois tuulilasista, näkee kauemmaksi.
Jääkaappi pärjää hyvin yön yli lämpenemättä liikaa. Leudolla ei tarvitse lämmitystä. Mikään muu ei oikeastaan tarvitse jatkuvaa sähköä. Ja ei nuokaan ihan jatkuvaa.

Kuuleminen yleensäkin on aika mielenkiintoinen asia. Korva erinäisine "laitteineen" muuttaa ilman värähtelyt, äänet" sähköisiksi impulsseiksi, jotka aivot sitten tulkitsee asioiksi, joita kutsumme ääniksi. Nyt sitten, kun on jokin taustalla oleva ääni, esimerkiksi jääkaapin hurina, joka tulee korvaan koko ajan. Mutta emme sitä kuule jatkuvasti, koska aivot tuottaa ns. vastaäänen (sähköinen) , joka kumoaa tämän kurvan tuottaman sähköisen impulssin. Tällöin huomio kiinnittyy vain äänien muutoksiin. Jääkaapin sammuessa aivot huomaa eron, ja tapahtuma saattaa saada huomion, ajatuksen.

Samainen "vastaimpulssi" , joskin hitaampi, on esim tasapainoaistimuksessa. Laivan keinumiseen tottuu, ja sitä ei enään edes huomaa jonkin ajan kuluttua, kokee ihminen. Mutta kun keinuminen loppuu mentäessä maihin, alkaakin ihmistä keinuttamaan. Aivot tuottaa vielä ns. vastakeinumista, joka on kumonnut laivan keinumisen laivalla ollessa. Kahden impulssin ero on on tällöin taas suuri, ja erotus tunnetaan keinumisena, vaikka itse alusta ei keinuisikaan.

En tiedä, rasittaako taustamelun kompensoiminen aivoja, mutta itse rentoudun luonnon äänien parissa mieluumin kuin teknisten. Lienee tässä jotain alkukantaista. Keinuu ja humisee, kuin kohdussa. :)

Ja tekniikkaosuus, merivhf pimeni jostain syystä, näyttää E2 koodia näytössä. Ja lämpiän käyttöveden vaihdin on alkanut hieman vuotamaan. Käytettynä sen laitoin paikoilleen puolisen vuotta sitten. Täytyy tutkailla, mikä siihen on tullut. Se on sellainen levypakkavaihdin, ei purettava -mallinen.

Miksi laivaan muutin?

Minä merelle kotia teen.
Miksi?
Olen kyllästynyt näkymättömiin normeihin.
Olen kyllästynyt itsekkyyteen.
En pidä siitä, että ihmisiä rajoitetaan.
En pidä rautakaupan mainoslehtisistä, joissa oletetaan omakotitalolaisen putsaavan rännejä syksyllä.
En pidä siitä, että kaikki on niin vaikeaa, byrokraattista, epäluuloista.
En pidä ajatuksesta, että ihmiset ei voi luottaa toisiinsa, vaan pitää olla lupa, valtuutus, hyväksyntä, sertifiointi, kortti, koulutus, jne. Asioissa, jotka ei sitä oikeasti tarvitse.
En pidä siitä,että vastuu viedään ihmiseltä pois.

Negaatioiden kautta mennään näköjään.

Elämän pujottelija menee eteenpäin niin, että ottaa vastuun onnistuneista ja kivoista jutuista, mutta kun menee pieleen, niin se on aina jonkun ulkopuolisen tekijän syy. Tästäkään en pidä.

En pidä siitä, että valitetaan jatkuvasti. Ei ole tarpeeki palkkaa, ruoka on kallista, pomot aina kusettaa. Enkä pidä ay-liikkeistäkään. Kenenkään ei ole pakko olla töissä omasta mielestä liian pienellä palkalla tai aikaan, jona ei halua. Ei siihen tarvitse kuin sanoa EI. ja mennä sitten ehkä muualle töihin. Aina tekevälle töitä löytyy, jos niitä haluaa vaan tehdä.

Hmm.

Pidän siitä, että jokaisella olisi mahdollisuus tehdä asioita elämässään niin kuin hyväksi näkee. En tarkoita rahalla hankittua materiaalia ja näennäistä vapauta.
Jos voisin,  haluaisin antaa ihmisille onnellisuuden. Sellaisen tunteen ja rohkeuden tehdä, että elämä ei ole turhaa, eikä vanhana tarvitsisi katkeroitua.

Itse itsensä rajoittaa, vaikka sitä ei heti ymmärräkään.

Tunne siitä, että ei ole kuin köydellä kiinni tässä yhteiskunnassa. Se on jotenkin hienoa minulle. Joku kokee vapauden ehkä toisin. Minulle tämä on pakokeino. Pako kaikenlaisista pienmielisistä määräyksistä ja turhuuksista.
Mielen  pitää saada tuntea vapaus, muuten se kuolee.
Se, joka ei ole kontrollissa ja järjestyksessä "normaalisti", herättää epäilyksiä vain noissa edellämainituissa ikävissä ihmisissä.
Parempi kun on vain vaatimattomasti, ettei tule turhaan suurta hälyä.
Jos vois elää jopa näkymättömästi, eläisin niin toisinaan. Silloin, kun olo on epäsosiaalinen, ja ei jaksaisi selittää mitä teen ja miksi.

Se, että asuu laivassa. Se on niinkuin suoja. Olen luokittelematon.  Minulle ei tule suunnattua mainontaa. Minun ei tarvitse omistaa peräkärryä, ja mennä lauantai-aamuna ruuhkimaan rautakaupan pihalle. Tai minun ei tavitse ymmärtää, miksi naapuri kyttää ikkunasta ja liimaa porraskäytävän alataululle kieltolappuja. En edes sovi vakuutusyhtiön kaavakkeeseen. Liian outoa. Onneksi.

Olen itse vastuussa kaikesta tästä elämästäni. Ja siitä pidän. Silloin olen myös vapaa tekemään ja elämään. Jos jotain sattuu, syy on minun, ei kenenkään muun. Sitäpaitsi, mitä vakuutukset nykyisin korvaa?

Outlaw.
Nyt sitten joku toteaa, että helppoahan se on tehdä mitä lystää, kun on rahaa. Niin. Tässä ei ole muuta ongelmaa minun kohdalla kuin se, että rahaa ei ole. En ole missään liitossa, josta voisin saada korvausta. Olen yrittäjä, ja teen keksintöjä. Paremmin sanottuna innovaatioita. Olen teknisen alan taiteilija. Milloinka taiteilija on rikastunut?
Yrittäjä olen siksi, että se antaa vapauden tehdä enemmän asioita, kuin palkallisena oleminen. Ja keksintöjen tekeminen. Se on maissa täysin laitonta hommaa. Eihän kukaan enää saa tehdä mitään. Varsinkaan ilman koulutusta ja lupia. Tikkailtakaan ei saa työskennellä.  Ahdistaa. Ettei nyt vaan sattus mitään. Uusin suuri haaste oli CE merkinnät, joista piti ottaa tukeva niskalenkkiote. Vaatii käsittämätöntä sitkeyttä oikaista Suomalaisten pienimielisten virkamiesten innokasta ja väärää direktiivitulkintaa, jotta ihmisillä säilyisi työpaikkoja.

Maista määräykset ei yletä tänne. Onneksi. Jos kiipeen tikkaille ja kuolen porakone kädessä, on se oma mokani, ei kenenkään muun. Tykkään ajatuksesta, en kuolemasta, vaan vastuusta. Samaten minulla on vapaus ihan selittelemättä, hmm.. maata katolla ja ottaa aurinkoa, tai rakentaa itselleni tuulivoimaa, tai käyttää itse tekemääni lämmityskattilaa, jne. Ja mikä tärkeintä, tehdä työtäni ihan luvallisesti.
Ja todellakin, haluan olla vastuussa tekemisistäni. Niin itselleni ja muillekin. Ilman mitään diipadaapa-selittelyitä. Täällä se onnistuu mielestäni helpommin.
Onneksi tämä Suomi on vielä tällä kohtaa vapaa maa. Ettei meitä ole ihan vangittu. Ja jos vangitaan, määrätään, säädetään enemmän, niin sitten kyllä irtoo köysi ja maa vaihtuu.

Tälläistä näin lauantai-iltana.

Ps, En kuulemma voi vuokrata mitään videovuokraamosta, koska minulla on poste restante-osoite. heh.. Onkos kukaan koskaan kuullut, että netistä saa leffat halvemmalla, eikä siellä kysellä osoitteita...  

Kodinhoitohuone, sekä muuta käsien heiluttelua.

Herra Muu tuli kylään, ja puuhailtiin kaikenlaista pientä. Kodinhoitohuone, tai mikä tuo wc:n eteinen nyt onkaan, tuli astetta valmiimmaksi.

Pesukone asentui paikalleen. Vesijohdot vetäistiin konehuoneesta pesualtaalle ja pesukoneelle. Viemärit ja pientä muutakin. Tämä tilahan on alunperin suihkuhuone, johon käynti oli vain ulkokautta. Tuo valkoinen kahva tuossa oikealla seinällä on alkuperäinen. Lattia on betonia, ja siinä on lattiakaivo. Kaivo jätettiin käyttöön, jos vaikka pesukone alkaa vuotamaan.

Lattialle tuli muovimatto, koska se on jalalle mukavan lämmin. Tuon lattiakaivon kanssa oli hieman puuhaa. Maton asennusrengas leikattiin pyöreästä muovisesta tötteröstä, ja sen sisään leikattiin toi ritilä. Tuli aika söpö. :) Kaapisto saanee ovet vielä, ja lakkaa päälleen. Vastoinkäymisiin voisi lukea tuon vesihanan, joka alkoi vuotamaan vivun juuresta. Muutoin kaikki sujui mukavasti.

Sitten iltapäivällä heiluteltiin käsiämme sen verran, että saunan lauteiden alle seinälle ilmestyi lämpöpatteri. Toi patteri on messin entisiä pattereita, ja alunperinhän toi on käyttövesipatteri. Putkitettiin 12 millin pex-putkella ahteripiikin katossa olevista pesuhuoneen patterin putkista haaroittamalla.

Toi käyttämämme pex ei ole happidiffuusiosuojattua, eli ei radi-laatua. Siitä menee hieman happea läpi, ja sitten muut patterit ja kattila saattaa ruostua pikkuhiljaa. Ruostuminen on kuitenkin niin hidasta, että läpireikiä ei tule. Ainoa ongelma on se, että lämmitysjärjestelmä sakkaantuu rautasakasta pikkuhiljaa. Patteriventtiilit tukkeentuu/jumittuu. Mutta tähän on lääke, jonka olen jo 15 vuotta sitten keksinyt. Lämmitysverkoston puhdistaminen kavitaatiopesulla. Joten en ole huolissaan asiasta..

Sitten eilen illalla toi Kiinalainen super-power-professional-craft- ja kaikki muutkin mainonnassa käytetyt laatusanat omaava aggregaatti sanoi viimeiset sanansa.
Vajaan parin kilowatin kuormalla se kävi 15 minuuttia, ja sitten hyytyi. Ilmeisesti siitä paloi pakoventtiili, koska startatessa tuntuu potkivan pakoputkeen aika paljon. Puristuksia ei juurikaan ole, kun tulpan reiässä pidin peukaloa kokeeksi. Ja tulppa oli aika valkoinen, eli laihaa ja kuumaa siellä pytyssä on ollut. Joskaan ei nykyisillä polttoaineilla ihan noita silmämääräisiä seossuhteen arvioita pysty enään tekemään kuten ennen.

Heh, toi kesti 5 kuukautta. Odotin, että siitä leviäisi kampiakselin petilaakerit, koska piti jo aikamoista rousketta/kohinaa. Tunteja on tainnut laitteeseen tulla arviolta vajaa 500. Aika turha tuote.. Jäähän tosta tuo generaattoriosa vielä, saisikohan siitä tuulivoimaa.. täytyy miettiä. :)

Tämän kiinalaistuotteen leviämisen johdosta heiluteltiin käsiä sen verran, että tehtiin uudet maasähkökaapelit. Nyt Suukkon tulee Porin energian kaapista maasähköä. :) Uudet kaapelit  oli aika arvokkaat. MMJ 5 x 2,5 mm2 kumikaapelia (16 A voimavirta), 5 egee metri. Meni reilu 30 metriä. Päät löytyi omasta takaa. Maasähkön kytkemisestä ja maadoittamisesta tuli höpötettyä aika paljon jokunen kuukausi sitten.

Poliisivirus ja tuulivoimaa mielessä

Kirjoittelu on ollut  hieman katkonaista, koska töitä on pitänyt tehdä välillä. Mutta asiaan.

Tulipa läppäriin virus, toi poliisivirus. Näytölle ponnahtaa teksti, jossa Suomen poliisin logot ja kaikki. Tekstissä kerrotaan, että koneestasi löytyy lapsipornoa, ja selaimesi on lukittu poliisin toimesta. Ja sakkoa tulee ehkä 100.000 euroa + vankeuttakin ehkä. Lukituksen voi poistaa maksamalla rahaa, olikohan 100 egeä jonnekin tilille.

Aika hyvä huijaus toi.

Viruksesta on näköjään liikkeellä eri versioita. Ton poistaminen ei vaatinut sen kummempaa operaatiota, kuin koneen palauttamisen muutaman päivän taaksepäin windowsin palautustoiminnolla, ja selaushistorian poistamisen.
Ihan hyvä, ettei navigointikone ole yhteydessä nettiin.. :)

Sitten tässä kun on tätä meri-ilmaa haistellut, niin näköjään täällä tuulee aika mukavasti syksyisin. Meinasinkin hommata tuuliropellin latailemaan akkuja. Mutta hintatasoa tutkiessa huomasin suomalaisten hintojen pomppivan ihan miten sattuu. Pahimmillaan yli 10 €/ watti. Halvin tällä hetkellä pikaisen katselun jälkeen on ehkä 3 €/watti.
aika iso haitari. Etsiskelen jotain 300-500 watista valmista laitetta säätimineen.
Kiinasta saa halvalla (siis noi suomessakin myytävät on pääsääntöisesti kiinalaisia), jopa 0,5 € / watti. Tilaukset/toimituksetkin kuulemma toimii hyvin. Palaan asiaan, kun saan hommattua ropellin. :)

Perkins, monOcyl, Fordson.. -sähköä vuosilta 1960 - 2013

Tossa työn puolesta Hesassa kiinteistömessuilla sattui silmiin jotain, joka vaikutti tutulta. Tuo öljynsuodattimen jalka ja ruiskutuspumppu, ja muutakin... Perskele, sehän on Perkins-diesel. En tiennytkään, että Perkins valmistaa vielä moottoreita. Suurin osa Suomalaisista tunnistaa koneen menneiltä ajoilta Massey-ferkusoneista, ja jopa 70-luvun Ford Transit pakuista.

Osaston myyjä huomasi kiinnostukseni, ja koitti tulla kauppaamaan tuota generaattoria minulle. Vastasin, että en tarvitse sillä minulla on liki jokapäiväisessä käytössä tuollainen, n. 50 vuotta iältään, hieman isompi malli vaan.
Tuo oli 32 kW:n tehoinen, ja toi meidän apukone (alla) on 40 kW, siis sähkön tuotoltaan.

Asia, joka herätti arvostusta, oli sähköjohtojen ja kaikenlaisien antureiden sekä tietokoneiden puuttuminen tyystin. Ruiskutuspumppukin on ihan mekaaninen, ilman mitään elektroniikkaa. Ainoat johdot ovat sammuttimen sähkömagneetin johdot, jotka katkaisee polttoaineen syötön. Meidän vanhassa koneessa sammutus on vaijerilla, kuten vanhoissa traktoreissakin.

Koneen myyjäyritys käytti/möi Perkinsejä tietokonesalien varavoimaloiksi, ja piti erittäin hyvänä yksinkertaisuutta. Se on kuulemma todella toimintavarma.
Heh, hieman huvittaa se, että yksinkertaisella mekaanisella moottorilla suojataan tietokoneita, eli mekaniikkaan luotetaan ja saadaan suuri toimintavarmuus. Tämä menee näin juuri oikein päin. En ymmärrä, missä vaiheessa autojen ja nykyisten työkoneidenkin suunnittelijoilta on lähtenyt järki päästä, ja tietokone laitetaan ohjaamaan moottoria.Kaikenlainen elektroniikka kun tahtoo mennä rikki ihan olohuoneen pöydälläkin, saati sitten kosteissa olosuhteissa ja tärinässä.

Hienoa. Hyvin suunniteltu mekaniikka on kaunista kuin taide. :)
 linkki wikipediaan: http://fi.wikipedia.org/wiki/Perkins  Suomessa on joskus 60 luvulla ollut Audeja taksina, joissa Perkinssin diesel, muistaakseni 4.108 tyyppiä. Todella harvinaista dieselkone henkilöautoissa tuolloin

Sen verran vielä tuosta Perkinssistä, että Monocyl, mon0cyl (lukee koneen kannessa) on ihan sama moottori. Perkins on valmistanut Fordsonille omaa sarjaa, tai oikeastaan vain omalla nimellään. Perkinssin tyypit menee niin, että esim. 4.246 tyyppi tarkoittaa 4 sylinteriä, ja 236 kuutiotuumaa tilavuutta. Massey-Ferkusonin varaosakirjasta esim IKH:lta (isojoen konehalli) tuo 4.236 löytyy A.246 tyyppinä. Täysin sama kone. Muutkin mallit seuraa samanlailla. 3.xxx (3-pyttyinen) löytyy A.xxx. T-kirjain merkitsee turboahdetua versiota.
Veneilijöille, joilla tämä kone on, tiedoksi: Varaosat ovat halpoja. Muistaakseni puolimoottorikaan takuineen ei maksanut kuin vajaa pari tonnia. Ja uudet suuttimet jotain 10 €/ kpl.
Joissain malleissa on imusarjahehku, joka polttaa polttoainetta, helpottamaan kylmäkäynnistymistä. Aivan kuten Valmetin koneissakin. (Valmetista,  hienoa kotimaista osaamista mielestäni)

Jos tätä nyt jossain vaiheessa sattuu jokunen koneen suunnittelija lukemaan, niin älkää ihmeessä tunkeko sitä tietokonetekniikkaa niihin laitteisiin.  Ja jos sinne sitä pitää laittaa, niin hyvin maltilla sittenkin. ohjelmoinnilla pystyy parantamaan huonosti tarkoitukseen soveltuvaa mekaniikkaa, mutta se on kuin ilmastointiteipillä jatkaisi tikkaita: Pettää jossain vaiheessa kuitenkin.

1 patteri lisää

Tällinen pikkujuttu vaan, tuli laitetua messiin 1 patteri lisää, kun ei ollut kuin sellainen parin A4:n kokoinen lätkä entinen. Seinillä kiersi kyllä pienet ripapatterit, mutta ne oli kytketty väärin. Vesi virtasi pattereiden läpi, ja viimeisen patterin jälkeen teki lenkin, ja tuli samalla lailla takaisinpäin. Pattereita oli 6 kpl peräkkäin. Käytännössä ensimmäinen patteri lämpesi hyvin, ja loput jäi kylmäksi.

Sitten vielä pieni apukone-ihmettely taas. Yhä edelleen pultteja katkeilee, vaikka vaihdoin entisen 10 millisen tilalle 12 millisen. Erikoiskovan tietenkin. Saattaa olla niin, että tuo kuminen värinän vaimennin on kovettunut niin paljon, että ei anna periksi tarpeeksi. Jotain vikaa on myös vauhtipyörän sisällä, koska siellä on väljää hieman. Vois koittaa porata kumiin reikiä, tai sahata viiltoja, jolloin se antaisi periksi hieman enemmän, ja pulttiin ei kohdistuisi niin paljoa nykimistä.Ko. pultti muuten sijaitsee tuon kumilimpun vasemalla puolella tuossa punaisessa osassa. Kuvassa se ei ole paikoillaan, ja reikäkin taitaa olla just niin, että ei näy kuvaan.

Tekis mieli purkaa vauhtipyörä esiin, ja katsoa onko siellä jossain välissä ollut kumit tai jouset, niin kuin auton  kytkinlevyssäkin. Ja jos ne on ajanmittaan hävinneet, koska jossain on välystä, eli akseli pääsee hieman pyörähtämään. Mutta vauhtipyörän esille saaminen on aika puuha, koska moottorin takapää on kannakoitu tuon kytkinkopan kautta alla olevaan telineeseen. Kone pitäisi kannakoida takapäästään tilapäisesti, ja geraattoria raahata oikealle, jolloin tuon ns. kytkinkopan saisi pois.

Tuossa muuten linkki luotsin pitämään blogiin. Ihan mielenkiintoisia tekstejä mereltä.
 http://pilottikuvaa.blogspot.fi/

Kosteudenpoistajat, silicagel ja kissanhiekka

Ahteripiikissä oli sitä kummallisesti ilmaantunutta vettä tuossa jokunen aika sitten. Mietiskelin, että miten sen saisi kuivaksi helposti.
Biltema ja motonet myy noita kosteudensyöjiä alle 10 egen hintaan, joissa pussukoissa oleva täyte lienee tiesuolanakin käytetyn (kalsiumkloridi) suolan kaltaista kampetta. Ostin sellaisen kokeeksi tuonne, mutta ei se tunnu oikein tehokkaasti toimivan. Tilan pohjalla on pieni vesilammikko, eikä toi kosteudensyöjä kerännyt itseensä kuin pienen tipan vettä viikon aikana. Pussukat ovat kertakäyttöisiä.

Sitten törmäsin netissä silicageeliin, joka on piin ja hapen yhdistelmä. Silica on tuttua mm. lääkepurkkien ja elektroniikkalaitteiden pakkausten kuivauksessa, ja sillä on erinomainen kyky absorboida vettä suoraan ilmasta. Sellaisia pieniä pussukoita, jonka sisällä on pieniä rakeita. Silicagel (ei ole muuten mitään geeliä) on liki myrkytön aine.

Seuraava hämmästyksen aihe oli se, että silicageeliä myydään s-marketissa valkoisena kissanhiekkana.

Ja kyllä, pakkausselosteessa sanotaan sisällön olevan silicageeliä. :)  Hyvää tässä on se, että tuo silica ei ole kertakäyttöistä. Kostuttuaan se voidaan kuivata vaikkapa uunissa, 120 astetta ja pari tuntia. Silloin se on taas uuden veroista, ja pystyy imemään paljon kosteutta itseensä.

Löysin myös keskustelun aihesta, jossa karavaanari oli laittanut silicatäytteiset sukat asuntovaunuunsa talveksi hyvällä menestyksellä. Kaikenlaista sitä oppii. Täytyy koittaa, lähteekö kosteus tuollaisella kissanhiekkapussilla paremmin. Hinta ainakin on 10 kertaa halvempi per kilo, kuin noi suolapussit. Ja uudelleen käytettävissä. Veneiden talvisäilytykseen aika toimiva juttu varmaankin.

Menisköhän tämä niin helposti, että ostaisi tuon kissanhiekkapussin, ja tökkis säkin täyteen reikiä haarukalla. Säkki sitten tuonne ahteripiikkiin. Tuo säkki lienee metallia, foliota, jolloin periaatteessa sen vois nakata uuniin kuivumaan tuollaisenaan. :) Vois tietenkin punnita pussin, niin tietäs, paljonko vettä se on itseensä sitonut. :)

Erimielisyys herra Laturin kanssa

Aamulla herätessä, konehuoneesta kuului piipitystä. Invertteri siellä ilmoitteli , että akkujen varaustaso on alhainen. Katkonaisella piipityksellä invertteri yrittää kertoa, että olen vielä hereillä, mutta kohta en enää. Jatkuva piiiiiiii.... on niinkuin kuollut, sydänkäyrä nolla, ei enää virtaa. Tällöin akuston jännite on tippunut alle 22 voltin. (24 v)

Olenkin tässä ihmetellyt, että 2 kpl 60 Ah 12 voltin akkuja, joista tulee yht. tuo 24 V ja 60 Ah. (Ampeerituntia, eli 1 A virralla 60 tuntia) kapasiteetti pitäisi riittää pidemmäksi aikaa kuin tuo 10 h. Virrankulutus on kuitenkin kohtuulista, Lepokulutus 0,4 A muistaakseni, ja polttimen käydessä (kyseessä on siis TAAS lämmitysjärjestelmän akusto ja invertteri) 13-14 A. Ja poltin käy max 10 min / h,  jolloin yön kulutus on varmasti alle 30 Ah.

Laturissa on ollut sellainen ilmiö, että se jää edellispäivän asetukseen, siis se ei itse tajua (tyhmä) ryhtyä lataamaan vajaita akkuja aamulla, ennen kuin olen katkaissut ja laittanut uudelleen virrat omasta kytkimestään. Näin olenkin joutunut toimimaan aamupäivisin, juoksemaan konehuoneeseen napsauttamaan herra laturia kevyesti sormella hereille. Sitten illammalla kun olen käynyt katselemassa laturia, niin se ilmoittaa vihreällä valolla, että akut on täysi.

Nyt kuitenkin tänään aloin väijymään ko. kapinetta tarkemmin. Huomasin sattumalta, että kun ylemmässä kerroksessa oli sähköverkossa kuormaa päällä, kahvinkeitin ja leivänpaahdin, niin herra laturi päättikin todeta akkujen olevan täynnä. Plim, vihreä valo, ja lataus seis. Akkujen jännite tässä vaiheessa oli vasta 24 V, vaikka se saisi nousta lähemmäs 30:tä volttia.

Prkl, kansi laturista irti, ja tutkimista. Alla kuva sisälmyksistä.

Herralla on aivot, joilla päättelee latauksen tasosta. Tuo piirilevy tuossa vasemmassa laidassa pystyssä. Sitten herra omaa hyvänkokoisen muuntajan, 240/24 V, ja muuta oheissälää, kuten sulakkeita ja johtoja, yms..

Mitäkö tapahtui. Kun laivan verkossa tapahtui notkahdus ja jännite tippui hetkellisesti alle 200 voltin (vesipumpun käynnistyminen), niin herra laturi katseli vain virran kulkua, ja kun virtaa ei tällä hetkellä mennyt akkuihin, koska jännite laski alemmaksi myös muuntajan toisiopuolella, niin päätti sitten suuressa viisaudessaan akkujen olevan täynnä.
"-Ei sinne ennää mäne mittään, jotta turha tässä on rehkiä, paan vihireen valon näyttöön pallaa, näkkee siitä, jotta työt o tehty. Tulukoot sitte joku herättää, alan päeväunelle."
Ja niin herra Laturi nukahti vajaan tunnin latauksen jälkeen.

MInä en ollut tyytyväinen tähän. Hämmensin Herra laturin sisälmyksiä niin, että revin aivosta tulevat johdot irti muuntajasta, ja kytkin verkkosähkön suoraan muuntajaan. Vähän niinkuin laitettaisi sydämentahdistaja, joka ohittaa ihmisen oman sympaattisen hermoston, ja käskee vaan tekemään hommia. (ehkä huono vertaus, mutta pakottamista kuitenkin)

Nyt herra Laturin aivot jäi statistin osaan, seuraavat siinä sivussa, mitä tapahtuu. Sori vaan. :)

Hienosti valot palaa, ja mittarikin toimii. Ja mikä tärkeintä, herra laturilta on kitketty oma tahto. En ole julma, mutta se on niin, että minä sanon, miten tekniikka ja laitteet toimii, eikä toisin päin :)

Piti teroittaa:  "-Sinä olet laturi, ja lataat nuo akut täyteen, jotta minä en palele yöllä. Onko kysyttävää?"
 -- hiljaisuus, merkkivalotkaan ei välähdä.
"- Jos vielä tekee mieli ryttyillä, niin on tossa tuo ovi, josta pääsee hyvin minun avustuksella  sukelluskohteeksi. Veden lämpö taitaa olla jotain 5 asteen paikkeilla nyt. Eikös olekin mukavampaa siinä latailla lämpöisessä konehuoneessa."

Oikeastaan Herra laturin aivot oli tehty siihen, että trukin akku ladataan öisin, ja käytetään päivisin. Eikä herran aivot voineet ymmärtää vaihtelevaa verkkojännitettä, eikä pätkälatausta.
Oikeastaan noi merkkivalot vielä kertovat akkujen jännitetason, eli herran aivot on vielä käytössä. Mutta jos pieniäkään ongelmia ilmenee, niin teen koko aivoleikkauksen herra Laturille. Latausjännite on nyt muuntajan ulostulon mukainen, max vajaa 30 V tehollisesti, joka tasasuunnataan vielä herran omalla tasasuuntaimella.

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Tämän lobotomian jälkeen sähkötaulun alaosa on entistä sekavampi, täytynee korjata asia joskus. Toi kuvassa oleva akku on aurinkoenergian akku.

Yhteenvetona, näyttää siltä, että monet akkulaturit ovat riippuvaisia verkkojännitteestä. Jos verkkojännite on 220 volttia 240 voltin sijasta, akku ei täyty ja A-mittari näyttää vähäisiä lukemia. Mikäli laturi on varustettu led-näytössä, tilanne on sama: Näyttö saattaa näyttää akun olevan täysi. Näin ei kuitenkaan ole.  Parasta mitata jännite akun navoista ihan mittarilla.

Ominaispaino     Lepojännite   Varaustila
1,28                   12,72 V          n. 100%
1,25                   12,54 v           n. 85%
1,22                   12,36 V          n. 70%
1,18                   12,12 V          n. 50%
1,16                   12,00 V          n. 40%
1,13                   11,82 V          n. 25%
1,10                   11,64 V          n. 10%
1,00                   11,04 V          n. 0%

Tämän tiedon lainasin täältä, jossa muutakin akkutietoa. Pätee kaikkiin lyijyakkuihin, olipa ne "vapaa-ajan-" tai auton-  moottoripyörän, aurinkovoiman- tuulivoiman- yms. akkuja

Pääkannen siivousta, ja varastoimisen filosofia.

Tuli inspiraatio ulkohommiin, kun niin nätti ilma.  Pääkannelta ajettiin Kuusakosken kierrätyspisteeseen muutama sata kiloa metallia ja remonttihommista jääneet puunpätkät pilkottiin saunapuiksi. Kansi pestiin painepesurilla, pikkuvene käännettiin talvea odottelemaan.

Tässä huomaa sen, että ei kannata varastoida juuri mitään.  Varastoitava tavara vaatii olosuhteita. Jos järjestää olosuhteet, kuten lämmintä varastotilaa vaikkapa puutavaralle, se maksaa. Jos on oma varastotila, niin sen lämmityskin maksaa. Jos taas ei ole tilaa, eli olosuhteita, niin varastoitava tavara pilaantuu nopeammin.  Eli kaikenlainen hamstraaminen maksaa.

Lopunperin olen tullut siihen tulokseen, että ei kannattaisi varastoida juuri mitään, jota ajattelee joskus ehkä tarvitsevansa. Ellei sitten ole ihan varma, että tarvitsee ko. esinettä lähiaikoina, vaikkapa puolen vuoden sisällä.
Tämä ilmeni hyvin, kun kantta siivosi. Osittain homehtunutta paneelinpätkää, ruostuneita isoja pultteja, paineilmakompuran säiliö,  jonka piti tulla normaalille paineilmalle säiliöksi..

Piti tehdä sitä, piti tehdä tätä, ja sitten tulikin tehtyä tuota..

Pahinta tässä on se, että jos tavaran tai jonkin kapineen saa ilmaiseksi. Silloin se päätyy ihan varmasti varastoitavaksi nurkkiin.
Teknisiä laitteita varastoitaessa käy niin, että kun sitä tarvitsee vaikka 5 vuoden kuluttua, niin se on joko mennyt rikki, tai sitten se ei enään käy sillä hetkellä olemassa olevaan muuhun tekniikkaan.

Saunan paneelit, Jos kaivaa 5 vuotta vanhoja hyvinkin varastoituja paneeleita, niin ne on auttamatta eri värisiä, kuin seinällä olevat. Tai jos rakentaa uutta, niin ainakin pontit on eri uudessa materiaalissa.

Bilteman polttoineletku oli kelvotonta jo 1/2 vuoden jälkeen, vaikka oli lämpimässä, sisällä.

Sitäpaitsi elämä on helpompaa, koska suuri tavaramäärä vaatii huomiota, nk. Omistamisen ongelma. :) Lopuksi täytynee todeta, että köyhällä ei ole varaa varastoida. Ja ajatukset pysyy selkeämpänä, kun ei ole esineitä, joita pitää vaalia.
---

Pääkansi tuli siivottua, konehuoneen seinille ilmestyi villalevyjä, kun heilutteli käsiään ahkerasti. Keulahyttiin varastoitiin (prkl, alkaa ärsyttämään koko sana) jotain materiaaleja, ja muuta yleissälää.

Ai nii, nyt kun laiva on toisin päin, niin saatiin nimitekstikin toiselle puolelle liimattua. Ja sitten laitoin jotain ihan tarpeetonta, mutta hauskaa: Siniset valot yläkannen reunan alle. Idea tuli siitä, että tuossa vieressä oli Meriauran tuulivoimaloita huoltava alus, jossa oli punaiset valonauhat.

Hauska tunnelma tulee tuosta sinisestä. Ledinauhaa sekin, ja olikohan 2 wattia tuon nauhan teho. Noita vois laittaa hieman enemmänkin. :)

Sitten yksi erikoinen ilmiö: Ahteripiikkiin oli ilmestynyt vettä, n. 40 litraa, ehkä kuukauden sisällä. Tossa alla kuvassa pilssikaivo, josta imaisin vedet pois. Kaikki seinät valui/hikoili vettä, kuten alimmassa kuvassa näkyy. Meri on ilmaa lämpimämpi, ja vesirajan alapuoliset osat haihduttaa vettä, ja vesi tiivistyy niihin seinämiin, jotka ovat ulkoilmaa vasten. Vettä melkeinpä virtasi seiniltä alas.

 

Olin jo aika vakuuttunut, että nyt on vuoto jossain, ja epäilin vannasputkea, joka näkyy tuossa kenkäni alla. Tuli kysyttyä jo telakoinnistakin, ja se onnistuisi aika kohtuuhintaisesti Reposaaren telakalla. Mutta mutta... Vettä ei ole tullut uudelleen, ei aallokossa, eikä tyynelläkään. Ihme juttu. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää tilan yllä oleva sauna, josta kostea höyry olisi tiivistynyt vedeksi... En tiedä.. tila on kuitenkin ollut jo 2 vkoa ihan kuiva, ja tällä on ajettukin. ??

Nyt saunan lämmitykseen. :)

paineilmapullojen koeponnistus

Laitan tämänkin tänne, vähän niin kuin huoltokirjaan merkinnäksi. Muistaapahan itsekin, mitä on tehnyt. :)

Pääkoneen käynnityksen paineilmapullot alkoi hirvittämään, kuten jo aiemmin taisin mainita asiasta. Ne on 38 vuotta vanhoja, ja luulen, että niitä ei ole koeponnistettu kuin uutena. Näytti niissä olevan leimat, mutta en sanut selvää paineista.

Kone lähtee käyntiin vielä 20 baarin paineella, ja pullopaineena on ollut 30 bar, jolloin yhdellä pullolla käynnistää kolme-neljä kertaa. Koeponnistuksessa käytin 60 bar painetta, jonka tuo rykipumppu juuri riittää.

Ponnistuksen tein niin, että täytin pullot ensin letkulla, siis vedellä, heh, ja sitten pumppasin loput paineet tuolla rykillä. Paine, 60 bar, oli n. 20 minuuttia per pullo. Ajattelin tämän riittävän. hakkasin vielä putkitongeilla pulloja ja pullojen venttiileitä. Kuulostaa varmaan fiksulta toiminnalta, mutta halusin varmistua, ettei olla juuri murtorajoilla, vaikkapa noiden venttiilien kanssa. Ei olisi kivaa saada venttiili silmille,kun sitä kääntää.

Tuossa takemman pullon koestus. Ruskea kura pullon kyljessä/kaulalla tuli etummaisesta pullosta. Pohjasakkoja..

Pikkumyräkässä upposi ent. kalastaja-alus

Viimeyönä heräsin, kun meri oli aika kuoppainen. Aallot heitti pärskeitä maihin asti. Tuon betonisen laiturin ja laivamme välistä laineet purskahtelivat jopa brykalle saakka. Tuuli oli idästä, ilmatieteen laitoksen mukaan vain 10 m/sec, ja puuskat oli 14 m/sec. Luulen vahvasti, että tuuli oli voimakaampi, ja toi Mäntyluodon sääsema on hieman suojaisemmassa paikassa itätuulen aikana. Aaltojen korkeutta en oikein katsellut, mutta vaahtopäät vilisti kovaa vauhtia pimeydessä. Tähän Kauppaantaan itä- ja kaakkoistuuli saa aikaan kovan allokon.

Tuossa vähän matkan päässä oli tähän samaan laituriin, tai rantapenkkaan,  oli kiinnitettynä vanhahko kalastaja-alus, jonka nykyinen omistaja aikoi kunnostaa. Alus koki pahat vauriot aallokossa tuulen painaessa sitä laituria vasten. Ns. lepuuttajat ei pysyneet paikallaan, ja vene pääsi hankaamaan itsensä puhki laituria vasten. Kylkeen tulleesta pitkästä aukosta aallokko löi vettä sisään, ja alus vajosi pohjaan.

Meripelastuskselle ja Räpsöön vpk:lle hatunnosto, sillä he saivat aluksen pintaan pumppaamalla useilla pumpuilla vettä mereen takaisin. Vuotokohta oli saatu ujutettua pressu, jolloin pumppujen teho voitti vuodon määrän. Pelastusoperaatio kesti iltamyöhään. Huomiseksi on luvattu taas voimakasta itätuulta, ja alus siirrettiin suojaisampaan paikkaan, että ei upoaisi uudelleen.

Miehet työssä ja pumput käynnissä. Tuo meripelastuseura perustuu vapaaehtoistyöhön, samoin kuin vapaapalokuntakin. Tiedoksi maakravuille. :)

Illanhämärissä Sain Suukonkin siirrettyä hieman parempaan paikkan, keula kaakkoa kohti. Sama laituri, mutta hieman eri kohta, jossa aallokko ei ole ihan niin kova, kuin tuossa edellisessä paikassa. Kiitokset tilapäismiehistölle avusta. :)

Laivassa asumisen ekologinen jalanjälki

Ajattelin tuumailla tuota ekologisuutta ja hiilijalanjälkeä. Se kun on nykyisin esillä kaikessa, mitä ihminen tekeekin.

Lopunperin luulen, että laivassa asuminen ei ole sen saastuttavampaa kuin muuallakaan asuminen. Toki voidaan ajatella, että kaikki ihmiset asuisi kerrostaloissa palveluiden lähettyvilla, mahdollisimman tiiviisti, jolloin lämmityskulut ja olisi mahdollisimman pieniä ja autoakaan ei tarvittaisi. Mutta tästä tulee mieleen entiset itänaapurin valtavat ja persoonattomat kerrostaloryhmät. Ei kukaan kai niitä kaipaa.

Energia.
Sitä kuluu kaikilla. Sähköstä sen verran, että kaikki maailmaan perinteisillä (ei tuuli-, vesi- ja aurinkovoima) tavoilla tuotettu sähkö syntyy vain n. 30 % hyötysuhteella. Turvevoimalaan ajetaan 3 rekkaa turvetta, jolloin yksi rekallinen muuttuu sähköksi, ja 2 rekallista muuttuu lämmöksi. Tämä perustuu Carnotin lakiin lämpövoimakoneille. Tämä hukkalämpö ajetaan/myydään osittain kaukolämmöksi, jos siihen on mahdollisuus, tai sitten suoraan järveen/mereen. Sama hyötysuhde ja laki on polttomoottoreillakin, myös suihku- ja diesel.
Nyrkkisääntönä 1/3 poltetusta bensasta tulee liike-energiaksi, akselitehoksi, 1/3 tulee pakoputkesta lämpönä, ja viimeinen kolmannes jäähdyttimen kautta lämpönä. Mainittakoon vielä tekniikan kehityminen, tai sen kehittymättömyys, sillä 100 vuotta sitten Henry Ford mainosti 7 litraa/100 km kulutusta. Itse generaattoriosan, joka muutaa akselitehon sähköksi, hyötysuhde yleisesti on yli 90 %, joten vahvasähkömme syntyy ihan samalla hyötysuhteella, kuin isommissakin laitoksissa.
Tämän takia sähkölämmitys ei ole ympäristöystävällinen.

Sähköä kuitenkin tarvitaan, ja täällä Suukossa sitä valmistetaan suurempaan käyttöön, kuten pyykkikone, astianpesukone ja ruoan valmistaminen, ajoittain dieselgeneraattorilla. Valaistuksen ja wlanin (jatkuva internetyhteys) tulee pääsääntöisesti aurinkoenergiasta. ( linkki aikaisempaan kirjoittamaani aurinkoenergiajuttuun) Silloin, kun aurinko ei paista useampaan päivään, joutuu joitakin tunteja lataamaan akkuja generaattorilla. Toistaiseksi lämmitysjärjestelmän sähköllä ei ole aurinkoenergian syöttöä, koska paneeleita pitää ostaa lisää. Suosittelen kyllä aurinkoenergiaa valaistuskäyttöön ihan normaaliin omakotitlaloonkin.
Sähkön kulutuksestamme aurinkoenergia kattaa ajallisesti 2/3 vuorokaudessa. Kilowattimääräisesti, vuorokaudessa n. 0,18 kW. ruoan valmistus (sähköliesi), pyykinpesu ja astianpesu + vesipumppu kuluttaa käyttötottumuksiemme mukaan n.2 kWh/vrk, joka tuotetaan dieselgeneraattorilla. Tällä hetkellä siis sähköstämme tulee päästöttömästi auringosta 9 %. Maailmanlaajuisesti aurinkoenergian osuus on 4 %. Eli olemme tällä kohtaa "vihreämpiä". ( Ylen juttu aurinkoenergian läpimurrosta),

Normi kaksio kerrostalossa, sähköä menee n. 2000-3000 kWh/vuosi. Meillä, näillä näkymin, menee vuodessa alle 1000 kWh yhteensä. (aurinko + diesel) Säästö syntyy led-polttimoista ja pienestä järkeilystä.
litrassa dieseliä tai polttoöljyä on n.10 kWh lämpötehoa, josta sähköksi dieselaggregaatilla tulee 3,3 kWh, eli 1:n sähkökilowatin Kwh:n hinta on n. 30 senttiä, ja jäämäksi jää 6,6 kwh ilmaista lämpöä.

Lämmitysenergia:
Suukossa on öljykeskuslämmitys vesikiertoisine pattereineen. Aivan samanlainen pohjimmiltaan, kuin omakotitalossakin. Öljyn kulutus on aika maltillista ollut. Periaatteessa kulutukseen vaikuttaa rakennuksessa, ja myös laivassa, lämmöneristeet. Laivan 1-kertaiset, joskin paksut, ikkunat hukkaa hieman normalia enemmän lämpöä. Täytyy katsoa tulevana talvena, pitääkö niihin liimata tuplalasit päälle. Seinä-ja kattoeristeet voi tehdä yhtä paksuiksi kuin normaalissakin rakennuksessa.Laivan vesitiivis teräskuori ja vesitiiviit ovet/ikkunat antaa yhden edun rakennuksiin nähden: Tuuli ei vaikuta mitenkään lämmöntarpeeseen. Näillä näkymin meillä menee 1500 litraa polttoöljyä talven aikana. Tarkoitus olisi kylläkin hommata 1 kpl ilmalämpöpumppuja jossain vaiheessa, kun on rahaa. Se on oiva sisäilman kuivattajakin, :)


No sitten vesihuolto.
Juomakelpoiseksi asti käänteisosmoosilla tehty merivesi käytetään ruoan laittoon ja juomiseen. Tähän kuluu energiaa muistaakseni n.10 €/1000 litraa. veden valmitukseen käytetään apukoneen sähköä, tulevaisuudessa aurinkopaneelin sähköä, jolloin hinta ja päästöt putoaa lähes nollaan. Käänteisosmoosin energian kulutus on  ainoastaan pumppaukseen kuluva sähköenergia, jolla vesi painetaan kalvon läpi.
Vesijohtovesi maissa maksaa keskimäärin 4 €/1000 l.Suihkuun, pyykinpesuun, wc:n huuhteluun kelpaa huonompikin vesi. Emme ole kokeneet vastenmieliseki peseytyä merivedellä, päinvastoin. Ihminen käytää vuorokaudessa vettä keskimäärin 150 litraa. Täältä katsoen, tuntuu energian tuhlaukselta käyttää juomakelpoista vettä sellaisiin kohteisiin, jotka ei sitä välttämättä tarvitse. Juomaveden osuus kokonaiskulutuksesta on meillä n. 5 %, eli n. 5 litraa per päivä. 200 päivää = 1000 litraa., tulee 5 cent. /vrk. Eli energiaa säästyy, koska emme käytä puhdasta turhaan.

Tämä veden hinnoista, mutta sitten jätevesi. Suihkuvedet menee mereen, vielä toistaiseksi. Tarkoitus on rakentaa ahteripiikissä olevaan vanhaan 1000 litran tankkiin suodatin.
Harmaiden vesien suodattimet, kuten Biolan, toimii sammaltäytteellä. Osa suodattimista, olikohan Greenpack, on vain kivivillatäytteinen astia, jonka läpi vesi kulkee. Villaan muodostuu sopiva bakteerikanta, joka puhdistaa veden. Kaikissa kuitenkin jäljitellään luonnon tapaa puhdistaa vesi mikrobien avulla.Tuonne ahteripiikin säiliöön on siis tarkoitus tunkea villaa, putkia ja soraa/hiekkaa. Silloin siitä tulee ihan oikea harmaiden vesien puhdistin. Fosforin poistoon on olemassa oma aineensa.

Vessavedet ovat vielä ongelma, tai siis tavoittelen sitä, että septitankkia ei tarvitsisi tyhjentää. Olisi kivaa, jos vessavedet voisi käsitellä hyväksi ja palauttaa takaisin luontoon. Tämä asia on vielä auki täysin. En ole keksinyt siihen mitään uutta ajatusta.
 Vessavesien, kuten muidenkin vesien  käsittelyssä kannattaa kuitenkin muistaa se, että jos vesien käsittely kuluttaa energiaa/materiaalia valtavasti, se ei ole tällöin yhtän ekologista. Ongelma vaan siirtyy muualle. Polttavaa sähkövessaa pidän hieman tälläisenä, koska se kuluttaa sähköä 1-2 kWh/käyttökerta.Käytännössä tämä tarkoittanee ehkä 5 kWh:n kulutusta/vrk ? joka tarkoittaa sitä, että energiaa kuluu 15 kWh sähköntekoon vuorokaudessa. Eli 1,5 litraa dieseliä/polttoöljyä. Tai turvevoimalassa turvetta muistaakseni vajaa 3 kiloa. (turpeen energiasisältö reilu 5 kWh/kg, muistaakseni)

No sitten vielä muuta. Periaatteessa pidän ekologisena sitä, että ei rakenneta uutta ja osteta turhaan uusia asioita kaupasta, mikäli vanhaa voi korjata. Pidän vanhan korjaamisesta, sillä siinä oppii kaikenlaista mielenkiintoista paljon. Oikeastaan tämä laivahan on ollut menosa romutettavaksi joskus 15 vuotta sitten. Vaikka iältään tämä on vain 38 vuotias nyt. Mukavampi mieli tässä on olla, kuin miljoonan hintaisessa lasikuituisessa uutukaisessa veneessä. Sillä hiilijalanjälki on näin tehden paljon pienempi. Mutta kukin tavallaan.

Jätehuolto.
Roskaa tulee aina. Metallit menee metallikeräykseen, lasit lasiin, jne.
Palava jäte menee saunan uuniin, ja muuttuu energiaksi. Ruokaa kompostoitavaksi menee aika vähän, sillä tuo Laivakoira on kävelevä pikakompostori. Puolessa vuorokaudessa se on tehnyt vaikkapa kaurapuuron lopusta lannoitebriketin. Ja se kyllä esipesee pannut ja kattilat todella huolellisesti. Vesistöön ei kulkeudu tiskivesien mukana juuri mitään syötävää. :) No tämä loppukevennyksenä, mutta tässä on puoli totuuttakin.

Käytetyt moottoriöljyt, ne palaa lämmityskattilalla energiaksi. Kannattaa olla vaan hyvä suodatin, ettei suutin tukkeudu.

Suukon sauna lämpenee puilla, ja savupiipussa on lämmöntalteenotto.Tolla lämmöntalteenotolla pystyy lämmittämään puulla koko laivan, koska savukaasun hukkalämpö menee piipusta kattilaan, ja sieltä pattereihin.

Kaikenkaikkiaan maihin kannettavaa jätettä tulee todella vähän. Meiltä taitaa lähteä 1-2 sekajäteroskapussia, siis sellaista kaupan muovikassia viikossa jätettä kaatopaikalle.

Kaiken kaikkiaan pidän tätä laiva-asumista vähintäänkin yhtä ekologisena, kuin vaikkapa rivitalossa asumista. Mutta tässä on se etu, että on paljon helpompi vaikuttaa asioihin. Ei tarvitse lupaa julisivulautakunnalta, tms joutavuuksia
Kuten esim aurinkopaneelit, joita aion lisätä pikkuhiljaa sähkön tuotantoon. Ja tuulivoimaa, pari ropellia vois katolle laittaa. Merestä saisi todella helposti "maalämpöä" lämpöpumpulla, ilman pitkää keruuputkistoa tai porakaivoa. Pohjaventtiilistä vesikierto lämpöpumpun lämmönvaihtimeen, ja palautus mereen. :)
Niin, tarkoitus on pyrkiä kohti omavaraisuutta. Sähköenergian tuotantoon olisi yksi uusi innovaatio takataskusa, mutta ei ole ehtinyt rakentamaan protokappaletta.

Tuolla tollainen Vesijalanjälki -testi, ihan huvin vuoksi. Näkee ilmeisestikin oman veden kulutuksen vuorokaudessa.

Tuolla oli tuollainen testi hiilijalanjäljestä, täytin sen. Siniset palkit on minun, vihreät keskiarvo.Liikenteestä sain yli keskiarvon, koska autoilen aika paljon.Tietenkin nää on vaan tälläisiä testejä..

Uusi invertteri ja muuta puuhaa

Ostin sitten uuden kanttiaalto iv:n, hieman pienemmän. 1,5 kW jatkuva teho. Invertteri kannattaa kohtuudella ylimitoittaa, koska esim. jääkaappi ei käynnisty tolla bilteman 1 kW:n iv:llä, koska kompura ottaa käynnistyshetkellä aika rajun tehon, lienee kuitenkin vaan muutaman sekunnin kymmenesosan. Tämähän ei kylläkään syötä kuin öljypolttimen ja 2 x kiertovesipumppuja.

 

Tossahan se nyt kaapissa oleilee. Pienempihän toi on ulkomitoiltaan, mut hyvin tuntuu toimivan. Kokeilin tota vanhaa Bilteman 1 kW:n invertteriä, ja se ei jaksanut pitää poltinta käynnissä, vaikka puhallinmoottori ei liene kuin 200 W korkeintaa. Muutenkin tuon 1,5 kW:n iv:n hukkakulutus on pienempi kuin entisen 2,5 kW:n, Tyhjäkäyntivirta vain 0,4 A. Hyvä näin.Vuorokaudessa tällöin ei mene kuin 10 Ah hukkaan. Tällä hetkellä poltin ottaa n. 13 A käydessään, ja se käy 10 minuuttia tunnissa keskimäärin. Lämpö nouseeatteriverkostoon vapalla kierrolla ihan hyvin.

Akkujen laturin kanssa pitää vieläkin temppuilla, kosk alatausjännite nousee yhä edelleen liian suureksi. Hieman tyhmä ilmiö on toi, että verkkojännitteen vaihtelu vaikuttaa suoraan latausjännitteeseen.

 Ihan kaupasta ostetulla normaalilla akkulaturilla käy nimittäin niin, että jos verkkojännite (vaikka ihan maissakin) on jostain syystä vaikka 230 volttia, kuten jossain maaseudulla linjanpäässä, akun napajännitteeksi jää alle 13 V ja laturi näyttää täyttä. Ei se akku ole tällöin latautunut. Vastaavasti taas jos jännite on yli 240 V, lataus nouseen mahdollisesti yli 14,5 V:n ja akku alkaa tuottamaan vety-happea, eli ns. "kiehuu".

Tossa kuvassa yllä toi trukkiakulaturi, jonka jännite menee vieläkin liian ylös, 15 volttia per akku, eli yhteensä 30 V. Kuvassa vasemmalla seinään kiinnitetty siivouskoneesta kotoisin oleva laturi, joka lataa oikealla jännitteellä, muta on vaan liian pieni tehoinen, 5 A maksimissaan. Tossa trukkimallisessa on kyllä älyä sisällä, jälkilataus ja ylläpitokin.Kunhan sen vain saa asetuksiinsa, niin alkaa akutkin kestämään.

Sitten tuli laiteltua konehuoneeseen 12 V varavalaistus, 240 V loisteputkien rinnalle 3 kpl "kellarivalaisimia". Tämä siksi, että konehuoneessa on hyvä nähdä jotain silloinkin, kun laivan verkossa ei ole 240 V sähkö päällä. Halpojahan noi valaisimet on, 3,5 euroa / kpl. Ledipolttimot 7 egee /kpl. Motonetistäpä hyvinkin. Kuva alla.

Sit tuossa alla kuvassa alkuperäinen 38 vuotta vanha Neuvostoaikainen 24 voltin lataussäädin. Toi on siis säätänyt akkujen latausta, ja pääkoneessa on ollut 24 V laturi. Kauhee relehässäkkä, ja laite painaa monta kiloa. En tiedä, mitä tuossa on oikein haettu, koska vaikkapa kuorma-auton säädin on aika pieni. Säädin lähti kierrätykseen, eli metalliromuihin.

Ai-niin.. meinasin käyttää pääkonetta tänään, ja säätää ruiskuajoitukset, etc, mutta alkoi pelottamaan noi 1975 vuodelta olevat paineakut. Muistinkin,että minulla on jossain koeponnistuspumppu, ja tuumasta vaan toimeen. Tänään purin putket pois tieltä, ja huomenna täytän pullon vedellä, sekä painan sinne 50 bar paineen. Jos se sen kestää hyvin, niin 30 bar käynnistyspaineissa ei liene repeämisen pelkoa enään. Jos kuvittelisi, että tuo pullo repeää 30 bar latauksessa, niin en tiedä, mikä osa konehuoneesta repeää ja mihinkä suuntaan.. :)
Paineilmalla on valtavat voimat, mutta huono hyötysuhde. Ranskalaiset tekee paineilmakäyttöisiä autojakin. Googlaamalla paineilma-auto, löytyy suomenkielsitäkin matskua.

Ja sitten lopuksi, tuo Hilma on aika innokas saunomaan. Kun laittaa saunan lämpenemään, niin se jää oottamaan pesuhuoneeseen. :) Saunoo aikansa niin kuin ihmisetkin, ja sitten menee menojaan.