Yleinen tilannekatsaus 1, oli ongelmia.

Tässä on ollut monenlaista mutkaa talven aikana.  Emme ole kertoneet asioita tarkoituksella julkisesti, vaikka media olisikin ollut kiinnostunut tästä erikoisesta tilanteestamme,  koska osatekijöinä on viranomaisia. Selvitän kaiken kyllä kun aika on sopiva, ja minua on pyydetty jopa luennoimaan kohtaamistamme asioista/tapahtumista Suomessa.

Reissumme Suomesta Berliiniin alkoi elokuun alussa tällä aluksella. Tämähän oli, tai on edelleenkin projektin kaltainen juttu, meidän kummankin työpaikat tulee/on tässä aluksessa. Ruumassa on puolivalmiina 50 paikkainen teatteri vaimon duuneihin ja muissa tiloissa minun insinööritoimisto sekä protojen askartelua varten konehuoneen "pajatila" Tarkoitushan oli pysyä Berliinissä, koska siinä kaupungissa oli kaikki elämämme.

Alkusyksystä oli normaaleja haasteita, mm. satamapaikkamme peruuntui heistä johtumattomista tekijöistä. 

Korona ja byrokratia lyö lusikkansa soppaan 

Luonnollisestikin korona vei teatterihommat jäihin. Minulle se oli lähinnä harrastus, teatterin tekniikan tekeminen ja lippujen  myynti/baaritiskin takana oleminen. Meillähän (tai vaimolla) siis oli useamman vuoden hyvin menestyvä teatteri Berliinissä. Korona vaikutti myös minun töihini. Työstin monta vuotta uudenlaista moottorimallia eräässä firmassa. Koronan takia sijoittajatapahtumat ovat luonnollisestikin kiinni, joten rahaa ei tullut lisää, jolloin kaikki joutuivat kilometritehtaalle.  

Tulee ymmärtää, että Saksa, etenkin Berliini on todellakin kiinni. Kaikki, paitsi ruokakaupat, kioskit, bensa-asemat ja apteekit ovat kiinni. Tämähän alkoi Berliinissä jo joulukuun puolivälissä, ja loppua ei näy vieläkään.  Suomeen tullessa tuntui juhlalliselta käydä parturissa ja ostaa uudet kalsarit. Berliinissä kun ei edes hansikkaita löydä mistään, vaatekauppojen ollessa kiinni. 

Toinen merkittävä tekijä tässä oli tämä viranomaispuoli. Kansainvälinen kuljettajakirja ei kelpaa Saksassa. Pitäisi mennä opiskelemaan se saksaksi uudelleen, jos mielii laivailla. Ongelma oli se, että kaikki koulut ovat kiinni koronan takia. Lisäksi se, että kielitaitoni ei ole niin hyvä, että kaikki menisi heittämällä läpi. Kolmanneksi taloustilanne, joka ei ole mitenkään ruusuinen. 

Meidän aikomus alunperinkään ei ollut elää loppuikäämme Berliinissä, ehkä kuitenkin jokunen vuosi enemmän kuin nyt.  Tuon muutaman vuoden takia olisi pitänyt mennä laivakouluun, vain siis Saksan/Berliinin takia. Muissa maissa kuljettajankirjani toimii hyvin. Katsoimme siis kaikinpuolin järkeväksi ratkaisuksi palata Suomeen. Sitäpaitsi Berliini on menettänyt koronan myötä todella paljon juuri  niita asioita, miksi tänne tulimmekin. 

Suomeen 

Suomi on kokolailla saman kokoinen maa pinta-alaltaan kuin Saksa. Mutta Suomessa on vain se 5,5 miljoonaa ihmistä. Vastaavasti Saksassa on vajaa 90 miljoonaa ulkomaalaisine työntekijöineen. Suomalainen ei halaile yhtä hanakasti kuin keskieurooppalainen, ja pitää jo luonnostaan etäisyyttä toisiin ihmisiin hieman enemmän. Mm. näiden syiden takia Suomi ei tarvitse niin tiukkoja korona-määräyksiä, tauti vain ei leviä.  

Työmahdollisuudet Suomessa ovat todellakin paremmat tällä hetkellä, meillä kummallakin. Niinpä päätös Suomeen takaisin muuttamisesta oli hyvin selkeä tuossa marraskuun loppupuolella. Ja koko kesähän Reposaaressa oli mahtavaa aikaa. Berliiniin tuolloin takaisin tullessamme huomasimme, kuinka tuttavamme olivat hieman mieli maassa, johtuen koronan aiheuttamista ongelmista. Osalla oli taloudellisia murheita jo tuolloin syksyllä 2020. 

Olimme käsittämättömästi jumissa Berliinissä koko perhe

 Emme saaneet ajaa aluksellamme. Palasimme siis Berliiniin noutamaan Suukko II:sta, ja tässähän on meidän kaikki muuttotavaratkin lastina, kotieläimet, pari lasta, jne. Mutta käsittämättömät viranomaisongelmat jatkuivat edelleen. Nehän alkoivat jo syksyllä 2020.  Jotain jo kirjoitinkin tuonne aiemmin, "ajopätevyyksien" kelpaavuuksista. Ja tuntui, että jatkuvasti tuli lisää erikoisuuksia. Milloin mikäkin lappu on väärinpäin, tai puuttuu. "Onko paperi tämä aito" olen kuullut kysyttävän monesti. 

Tähän väliin todettakoot, että kaikki viranomaisasiat monen vuoden ajalla maissa ollessamme ovat sujuneet varsin loistavasti. Ei voi kuin kehua Berliinin verovirastoa, katu-ja rikospoliisia, jne. viranomaisia. Da für Dich, eli täällä sinua varten, lukee poliisiautossa. Ja se pitää paikkansa, maissa. 

Tiedoksi muille veneilijöille: Saksa ei noudata sisävesillä lippusääntöä isommissakaan aluksissa. Kerran kysyin, että jos Finnlinesin kapteeni muuttaa asumaan Saksaan, niin meneekö häneltäkin pätevyys ajaa alusta Saksan vesillä. Poliisin vastaus oli että kyllä. :)

Apua on pyydetty marraskuusta alkaen, ja sitä alkoi tulemaan. Joskin kaikki kestää aikansa. Konsulaatti, Traficom, eräs juristi Berliinistä, Tampereen navigaatioseura, ja lisäksi muita, myös viranomaistuttavia Suomesta sekä Saksasta. 

Tämä kaikki tapahtunut pitää sisällään koomisia ja  farssimaisia piirteitä todella paljon. En olisi ikinä uskonut, että Euroopan sisällä voi jäädä vangiksi aluksineen tällä lailla. Kaikki paperit ja asiat ovat kunnossa puoleltamme, meillä ei ole rikosrekisteriä, tms hämärää. Silti: Ette saa ajaa. 

Yksi tuttu kuvasikin tilannettamme näin: Olitte kuin se Cessna-merkkinen lentokone punaisella torilla Moskovassa.  (Mathias Rust) Joskin ilman poliittista ajatusta. Emme mekään käsittäneet, että laivan ajaminen mereltä Berliiniin olisi näin kummallinen tapaus, varsinkin kun tietää, kuinka salliva ja moderni Berliini on monessa asiassa. 

Palaan tähän jossain vaiheessa myöhemmin. Tämä kaikki on kirjan arvoinen tarina. Ja olen luvannut TANS:lle (Tampereen navigaatioseura) ja TRAFICOM:lle pitää jonkinlaisen "informaatiotilaisuuden" tapahtuneesta.  Nyt asiat ovat kuitenkin paljon paremmin, joka on tärkeää. 

Suukon keula saadaan kohti Suomea 9.3.2021, ja koetamme kerätä kuva- ja videomateriaalia hieman paremmin kuin viimeksi. Instagramissa ms_suukko_berlin nimellä löytyy myös kaikenlaista.

Teknistä höpinää tähän väliin:

Tässä kun on ollut aikaa, niin on tullut uusittua noita sähköjä. Keulapotkuri olisi kiva saada toimimaan viimeinkin. Muutenkin noiden parin kaapin sisältö on ollut arvoitus. 

Ylhäällä vasemmalla maasähkön ja apukoneen kontaktorit, oikealla hätägeneraattorin käsimanuaalinen kytkin ja nollakisko, sekä ohjauksien sulakkeet. Alla vasemalle tulee tasasähkön 230 V sulakkeet, ja apukoneen maadoituskontaktori. Siis rakennan niin, että maasähköissä ollessa maadoitus menee maihin, ja aivan runko on irrallaan verkosta. Apukoneella sähköä tuotettaessa maadoitus rungossa on ok. Ongelmahan on se, että jos nolla ja maa on yhdessä (ns. nollaus esim. apukoneessa kiinteästi kytkettynä), niin maasähkökaapissa oleva vikavirtasuoja laukeaa.

Keulapotkurin kytkentä, joskin ohjauspiirit puuttuvat. Kulmallaan olevat neliöt ovat 40 ampeerisia tasasuuntaussiltoja.

Mielenkiintoinen pointti kaappien sisältöä purkaessa oli vesivauriot. Huomasin nimittäin, että kaapissa kulki "vesiraja" hieman vinossa, ja alimmat sulakkeet sekä kontaktorit olivat kovin ruosteessa. Seurasin tätä veden rajan piirtämää viivaa kaapin ulkopuolelle, ja tosiaankin konehuoneen laipiossa se jatkui, joskin himmeästi. Alus on siis on ollut osittain upoksissa joskus, hieman kaltevassa asennossa. Voi olla, että vesi on päässyt vain konehuoneeseen esimerkiksi jonkin putken jäätymisvaurion takia, ja köli on ottanut pohjaan, jolloin alus on ollut kallellaan jokusen aikaa. 

Tämmöistä. Kesällä pitää tulla Räpsöössä käymään. Ja jos joku tarvitsee meikäläisen paattiosaamista, olipa missäpäin suomea vaan, niin saa olla yhteydessä. Btw, ei pidä ottaa mallia noista kaikista kuvista ja virityksistä: itselleen sitä rakentelee aina vähän eksoottisempaa kokeiluluontoista kuin toiselle. :) 

Päivitystä

Kaikkea puuhaa, ja paljon.

Jääkaapit baariin, - Ok (Romulavalta löydetty ja korjattu kuntoon)
Baaritiskin rakentaminen, -Ok
2 hyttiä lisää keskilaivan kohdalle, -Ok (Elikselle ja Santulle)
Vaihda II apukone, eli generaattori, -Ok
Pääkannen ja laitojen, sekä kesäkalusteiden pesu, -Ok
Pelastusliivilaatikot, -Ok
Hätägeraattorin huolto, -Ok

Sekä ehkä miljoona muuta pikkuasiaa.

Kuvia on nyt vähän, mutta muutama kännykällä otettu videonpätkä. Genistä lasketaan hyttikäytävälle ruuman luukun kautta, josta se haalataan konehuoneeseen.

Generaattori ostettiin hieman käytettynä. Laatumerkki, 2-pyttyinen diesel, Lombardini. Tehoja muistaakseni 15 kVA, ja jatkuvaa lupaa 11 kWh. Painava möntti, varmaan pari sataa kiloa.  Huomenissa pitää kytkeä se sähköön ja polttoaineeseen, sekä rakentaa pakoputki.

 Lompsukasta purettiin kehikko ja muutakin ympäriltä. Onneksi on toi vinssi, ei sitä lankonkia pitkin olis laivaan saatu mitenkään.

 Hyttikäytävän päässä on toi vuosi sitten leikattu aukko, josta lompsukka meni konehuoneeseen.  Huomenna hitsaan siihen oven.

 Kahvilan kassakoneeseen löytyi virallista kuittinauhaa. Se ku on sellai vanha, ja siinä pitää olla jäljentävä kuittinauha.

 Kapyysin kokeiluja: Laivakorppuja vanhan reseptin mukaan. Itseasiassa ne on hyviä.  :)

 Elis + mä

Ehkä söpöin kassa. Olivetti, veli otti. No ei kuitenkaan. Laite jostain 60 luvulta. Täysin mekaaninen.

Sit vielä loppuvideo 01.00 yöllä konehuoneesta, löytyy kyllä facestakin. Vesipumppu nimittäin teetti vielä yöhommaa generaattorin haalaamisen jälkeen. Siipi irronnut, taas. Puoli vuotta sitten siipi irtosi, ja laitoin siihen kiireessä galvanoidun prikan, keskelle mutterin alle. Nyt se prikka oli hävinnyt kokonaan. Siivessä oli sinkit kiinittyneenä. Tiesin kyllä, että sinkitty ja happonen ei ole se paras yhdistelmä, mutta että se hävis jo puolessa vuodessa!

Kelit on ollut aika syvältä. Vettä on satanut enemmän kuin viime syksynä. Ja lämpömittari ei ole kivunnut yli 16 asteen kuin muutamana päivänä.  Huomenna vielä kaikenlaista puuhaa tekniikan kanssa, ja sitten lähdetään merille.

Kaikenlaista sekalaista puuhaa.

Ensin tekniikkaosuus:

Apukone on nyt ok, ja paloturvallisempi. Pakosarja ja -putki eristetty, ja polttoainepuoli siirretty mahdollisuuksien rajoissa pois kuumien pintojen läheltä. Joskus täytyy vielä laittaa noi 12 voltin sulakkeet, yms. härsäkkeet kaappiin, jotta ei roikkuisi seinällä tuossa mustan tolpan takana.

 Syy siihen, että apukone heitti pakoputkesta pientä koksia takakannelle käydessään, selvisi. Styyrpuurin tankissa oleva polttoaine on jotenkin raskaampaa, kuin paarpuurin vastaavassa. Ilmeisesti vahingossa on tullut, edellisen omistajan tankatessa laiva Virosta. Paarpuurin puoleisella polttoaineella kone käy paljon puhtaammin. Täytyy sekoitella siirtopumpulla aina hieman tuota raskaampaa tuon paremman sekaan, niin tulee hyötykäyttöön sekin.

Sitten pientä asbestiremonttia. Pääkoneen pakosarjojen eristeessä on käytetty asbestia. Eristeet on kohtuullisen hyväkuntoisia, joten asbestipölyä ei ole päässyt leviämään. Asbestieriste on sinällään hyvä ominaisuuksiltaan, eikä ole haitallista muutoin kuinrikkoontuessaan, jolloin pieniä hiukkasia pääsee ilmaan. Hiukkaset ovat niin pieniä, että eivät tule yskimälä keuhkoista pois, vaan jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi haittaamaan keuhkorakkuloita. Maalaamalla eristeet huolellisesti mahdollinen pöly sitoutuu, eikä pääse leijailemaan ilmaan. Alla kuvassa lateksipurkin pohjat riitti vajaan metrin alalle. Täytyy ostaa lisää.

Romukasasta löytyi vanha hieno painemittari, joka näyttää vesipatsaan korkeuden metreinä. 10 metriä vesipatsasta on likipitäen 1 bar. Mittari löyti paikkansa lämmitysjärjestelmän veden korkeuden näyttäjänä. Piipun yläosassa on avopaisunta-astia, ja korkeuseroa mittarin mukaan tulee n. 4,5 metriä. Tosta nyt sitten näkee, onko järjestelmässä vettä, eikä tarvitse kavuta enään brykan katolle säiliötä katselemaan. Punainen merkkiviisari täytyy asetella vielä minimirajan kohdalle.

Sitten asumispuuhat:

Kodinhoitotila, tai mikä tuo vessan viereinen tila nyt on, alkaa hahmottumaan. Pesualtaan viereen tulee pesukone. Seinissä on villaeristeet huolella laitettuna. Ilman ei pitäisi päästä teräsrakenteeseen kondensoitumaan. Puupinoite tasaa kosteusvaihteluita paremmin, kuin levy. Allas löytyi käytettynä jostain purkutyömaalta, samoin hana. Ihan toimivia kamppeita.

 Vanha alkuperäinen suihkutilan peltikaappi jäi paikalleen, ja sinne tuli hyllyt, sekä maalia.

Astianpesukone survottiin keittiötason alle. Koneelle täytyy vielä vetää oma syöttö sähköpääkeskukselta, koska muuten keittiön olemassa olevat johdotukset kuormittu liikaa. Muutoin kone näyttää toimivan nyt tosi hyvin.Lattia on vielä auki kuivumsen vuoksi. Kone on tällä hetkellä suoraan merivedessä, kuten kaikki muukin vesi meillä. Puhdistuslaitteistoa ei ole ehditty vielä kytkemään toimintaan. Astiat jää sameiksi. Täytyy kokeilla kirkastetta, jospa siitä olisi jotain taikaa. Tai sitten askarrella tuo osmoosilaitteisto toimintaa, jolloin vesi olisi kyllä juomakelpoistakin.

Nii, ja sitten pesuhuoneen ovi takakannelle, tuli eristettyä ja yllätys-yllätys, paneelia sattui olemaan käsillä pintamateriaaliksi.Ikkunasta puuttu vielä kehykset.

Väliovet on tehty itse vanerista. Ongelmaksi on tullut lukkojen löytäminen ohuempaan oveen. Kokeilin tehdä kohtuullisella lopputuloksella ikkunoihin tarkoitetuista lukoista. Toisesta kahvasta on vedetty tuo neliskanttinen akseli pois, jolloin kahvat muodostaa parin. Lukko on ikkunanpokaan tarkoitettu, ja sitä sai leikattua vieläkin pienemmäksi korkeussuunnassa. Tollainen uppoaa jo kapeammankin oven sisään.

Sähkö on vain elektronien liikettä..

Noh-niin. Sähköurakan loppu alkaa jo häämöttämään.
Tämä meni niin, että neljä päivää sitten aamulla herätessä ajattelin lähtöämme täältä räpsööstä. Ajattelin, että kokeilen laitteet läpi. Ja korjaan siinä pääkoneen lämmetessä ankkurivinssin puuttuvat johdotukset keulahytistä. Mutta asia johti toiseen, ja toinen kolmanteen. Tästä tulikin 3 tunnin tilalle neljän päivän urakka.

Apukoneen käynnistys siis epäonnistui silloin, koska akuissa ei ollut virtaa riittävästi. Akkujen virtavaje johtui apukoneen oman laturin toimimattomuudesta, joka johtui puuttuvasta/viallisesta johdotuksesta. Apukone katkaisi myös murtopulttinsa akseliltaan, eli generaattori ei pyörinyt enää ollenkaan.

 

Kuvassa apukone, generaattori ja apukoneen ohjauskaappi avattuna.

No, kun apukoneen oma lataus oli korjattu, ja murtopultti uusittu, kone käynnistetty apuvirralla, katkaisin maasähköt ja painoin nappia, jossa lukee "Sähkö päälle". Mitään ei tapahtunut. Päägeneraattori ei herännyt. Volttimittari näytti 3,2 volttia, vaikka pitäisi olla liki 400 V. Äh. jokin on pielessä. Apukoneen ohjauskaapista löytyi sekalainen määrä johtoja, etuvastuksia, kontaktoreita ja muuta sekavaa. Koitin perehtyä kytkentään n. 2 tuntia, ja kun en saanut mitään tolkkua asiasta, revin kaikki rojut kaapista pihalle aika voimallisesti. Sitten purin generaattorin hiiliharjapään, ja avasin kaikki muutkin luukut, joista meni johtoja ko. laitteeseen. Parin tunnin pään raapimisen jälkeen homma oli kasassa jälleen, ylimääräisiä osia jäi n. puolet päydälle. Kone käyntiin painonappulasta, kytkimestä magnetointi päälle, ja ta-daa, 220 volttia vaiheen ja nollan välillä, ja 380 3-vaiheisesti, niinkuin vanhan säännön mukaan pitääkin olla. (nykyisin 240 / 400 volttia valtakunnan verkossa, jännite nostettiin joskus 10 vuotta sitten) Tsekkaa alla oleva kännykkäkameralla kuvattu video.

Työjälki on ehkä rumaa, mutta toimii. Apukoneen oman generaattorin ohjaus tuli tollaisen jakorasian sisään, kun muuta ei ollut käsillä. Amppeerimittari näyttää magnetointivirran, joskin takertelee hieman. heh. Valot syttyi, pesukone, jääkaappi, ja muut normilaitteet tykkäsi sähköstä kovin. :)  Tärkeintä kuitenkin, että apukone pystyi käyttämään korkeapainekompressoria, jolla saa paineilman pääkoneen starttaamista varten. Ainoa ongelma oli se, että sammutettaessa murtopultti katkesi uudelleen. Täytyy hommata vahvempaa terästä oleva normaalin 8.8 pultin tilalle. Ja ehkä muutama varallekin.. 

Sitten seuraavaksi ajauduin brykälle, koska apukoneesta menee mittarien johdot ohjauspöydälle mittareille. Karttapöydän ja mittariston alta paljastui kaikenlaista, joka ei niin miellyttänyt silmää, eikä yöunia.  Tarkoitus oli selvittää muutama johto, mutta ilmiö oli sama kuin apukoneen ohjauskaapin kanssa. Mistään ei saa mitään selvää. Johtoja johtojen seassa, joissakin kulkee 12 volttia, joissakin 24 volttia ja joissakin 240 volttia. Ja kompassin johdoissa muuten 28 volttia vaihtovirtaa! Erikoinen jännite. Tässä savotassa menikin sitten vajaa 3 päivää.  Sulaketaulut rakennettu, pääkytkmet, asianmukaiset johdot ja niiden paksuudet sekä maadoitukset, 240 volttia erotettu matalamman jännitteen läheisyydestä,jne. blaa-blaata.

 Tossa yllä kuvan alalaidassa oleva kuparikääminen mötikkä, ankkurivinssin 240 volttinen säätövastus aika avoimeksi asennettu. Siltä myös puuttui maadoitus, joka lisää käyttöturvalisuutta, koska käyttökahva on metallinen.

Ja tossa alla tilanne parin päivän jälkeen. :) Mittariston alta kuva,

 ..ja tämä tosta karttapöydän alta. Jokunen irtojohto vielä, mut ei kauaa. Ankkurivalon johtokin löytyi, ja katolle menevä äänitorven kaapeli. Noi paksut letkut on hydrauliikan putkia.

Kulkuvalotkin sai uudet kytkimet ja sulakkeet, ja toimii hienosti nyt. (alla) Toi ikuisesti palava "kukkavalo" palaa yhä edelleen. Ei kaikkea kerralla korjata, ja sitäpaitsi kukkavalo ei vaikuta meri/asumisturvallisuuteen oleellisesti. :)

Jospa huomenna kaikki jo toimisi, ja voisi irroitaa köydet...