Huomenta, ja hyvää perjantaita! Kirjoitin "veneily" sitaateissa siksi, koska tämä on jo tämän kokoisella aluksella (23,8 m BT 86) laivailua, ainakin Saksan mielestä.
Kansainvälinen huviveneen kuljetajan kirja (Linkki Wikipediaan) on UNECE:n kehittämä asetus 40 (linkki englanniksi) ,poistamaan eri maiden välillä olevia "ajokorttieroja", ei-ammattimaisessa vesillä liikkumisessa. Määräykset kuitenkin vaihtelevat eri maittain todella paljon. Lisäksi on eri tapoja määrittää, mikä on kortin vaativaa ajoa milläkin kokoluokalla, ja mikä ei. JOtkut mittaavat pituutta, jotkut painoa, jotkut käyttötarkoitustakin.
Suomessa jokainen saa ajaa alle 24 metristä, ja koneteholtaan alle 500 kW (Edit: tämä tehoraja on nykyisin poistunut, toki on ikäraja) alusta ilman mitään korttia. Suomi onkin niitä harvinaisia maita, jossa tälläinen kortittomuus on mahdollista. Esim. saksassa jo purjevenekin vaatii pätevyyden.
Huvivene muuttuu suomessa huvialukseksi pituuden ylittäessä 24 metriä. Tällöin kipparilla on oltava tämä KVHK-kirja, joka oikeuttaakin sitten kaikkien bruttovetoisuudeltaan alle 500:n kokoisten huvialusten kuljettamiseen. Bruttotilavuus, Bruttotonnage (BT) tulee englannista, viinitynnyreiden koosta, ja kuinka niitä mahtuu laivaan. Bruttovetoisuus on aluksen tilavuutta kuvaava laskennallinen mittayksikkö, jota on hankala selittää yksinkertaisesti. Suukko on rekisteriotteen mukaan kuitenkin juuri alle 24 metriä. Eli se ei tarvitsisi "ajokorttia"
Trafin myöntämä normaali kansainvälinen"veneilykortti", jossa sisä- ja rannikkovedet, moottorialukselle (I, C, M) klikkaamalla kuvan saa suuremmaksi.
Rajan ylittävät alukset saattavat olla yli 50 metriä pitkiä. BT on siis täysin laskennallinen yksikkö, eikä sillä ole mitään tekemistä uppouman tai painon kanssa.
Huom, tässä on kuitenkin pieni epäsevyys: Jossain puhutaan Gross tonnage:sta (Gross tonnage (GT, G.T. tai gt) (eng. wiki) ja toisaalla Brutto tonnage:sta (BT) Kuitenkin nämä ovat eri, kuin BRT joka on Brutto register Tonnage, eli rekisterissä ilmoitetut bruttotonnit. Esim tässä wikipedian tekstissä: "Bruttovetoisuus (engl. gross tonnage, GT) on aluksen (laivan tai veneen) kokonaisvetoisuus. Se käsittää käytännössä koko aluksen tilavuuden." Yksikötön bruttovetoisuus lasketaan volyymista kaavalla: (linkki suom. wikipedia)
Mutta Saksa ei esimerkiksi periaatteessa tunne yli 20 metristä huvivenettä (huvivene on saksassa Sportboot). Tai tuntee, mutta se vaatiikin jo ammattikortin. (Huom eri kortit jopa eri kanaville, ja merelle) Tällöin tulee ristiriita, koska tämä trafin kortti oikeuttaa ajamaan vaikkapa 50 metristä alusta missä vaan sijainnissa, (kanavat tai meri, jne) kunhan GT (tai BT) ei ole yli 500.
Tulkinnat kuitenkin vaihtelee suuresti. Omakohtaisesti esim . Lauenburgin poliisin mielestä mitään korttia ei tarvita alle 24 metriselle, toki vain suomalaiselle. Mutta Berliini poliisin mukaan pitää olla vähintään E huvialustodistus, (eli tälläinen siis löytyykin, linkki saksaksi tässä ) Tai "Binnenschifferpatentverordnung:n (BinSchPatentV)" mukainen ajokortti jolloin max pituus 25 m tai C2-luokan (Schiffer-patentti C2) jolloin paatin max pituus. 34,99 m. Nämä siis saksalaisia "kortteja" Suomessa myönnetyllä kansainvälisellä kortilla ei ole mitään merkitystä. Korkeintaan sillä saa vierailla, mutta vuoden aikana pitää ajaa oma uusi "saksalainen kortti" (linkki ADAC:n saksalaiselle sivustolle) ja tässä toinen linkki, jossa pituudet ja vaadittavat "kortit" kanaville. (Saksaksi)
Tulee huomata, että saksan "kanavat" noudattaa meriteiden lakeja, vaikka niillä vaaditaan eri pätevyydet kuin merellä. Saksan merialueilla saksalaisella perusmallisella huvivenekortilla (Sportbootfyhrerschein) saa kuitenkin ajaa yli 20 metristä alusta, kanavissa taas ei.
Tässä täytyy mainita erikseen tuo Tampereen navigaatioseura https://www.tans.fi/, jolla sisämaasijainnista huolimatta on hyvä ymmärrys myös Euroopan säännöksistä ja sisävesiliikenteestä. Koska heillä on myös natiivisaksan osaajia. Suosittelen lämpimästi heidän koulutuksia, koska niistä saa myös käytännön osamista, eikä pelkkää karttateoriaa.
Käytännössä muuten tunnen monia mm. suomalaisia, jotka ajavat tuolla Trafincom:n myöntämällä huvivenekirjalla. He eivät ilmeisesti ole tietoisia, että se ei ole kelvollinen saksassa kuin hetken, ja vain turistitarkoituksessa. Eli olet lomalla saksassa hetken, etkä ole kirjoilla.
Trafilta saa toki myös apua näissä ulkomaiden korttihommissa, mutta heillä ei luonnollisestikaan ole paikanpäällä koettua tietoa heti juuri käsillä.
Sitä en tiedä, kuinka helposti tämä suomesta hankittu "kortti" kääntyisi saksalaiseksi vastaavaksi. Esimerkiksi tuo kanavakortti C2 vaatii lääkärintodistukset toistuvasti, kuten vaikka ammattiliikenteen kuorma-autokortti. Tämän "venekortin" "kääntämiseksi" on kyselyjä meneillään. Trafi, konsulaatti, jne. Kirjoitan lisää kun asiat selviävät.
Asetus Saksaksi, jossa mainitaan tämä vuoden siirtymäaika (linkki)
Lisäksi tähän soppaan laitetaan EBA, European Boating Association, joka sanoo näin: (linkki)
Edit 20.12.2020: Todellakin saksassa veneilevän kannattaa ottaa huomioon nämä asiat. Kaikki, jotka ovat kirjoilla saksassa, heidän suomalainen KVHK-kirja ei ole kelvollinen. Turistillekin vain vuoden. Kanavapoliisit ovat toisinaan tiukkoja tästä, vene saattaa jäädä siihen paikalleen. Kortin käänrämismahdollisuuksia ei ole, eli pitää mennä saksalaiseen koulutukseen. Jos kieli ei taivu (saksaksi kaikki), niin se on pattitilanne.
Tässä selvityksessä on ollut mukana Traficom, Berliinin jokipoliisipäällikkö, Tampereen Navigaatioseura, ja muita yksityisiä henkilöitä. Voin pitää jonkin luennonpätkän, ja avata asian kokonaan sitten kun olemme suomessa takaisin.
Jotta näin. Meikäläinen lähtee hakemaan puutavaraa uusiin saunan lauteisiin. Entiset kun tehtiin väliaikaiseksi merellä, muistaakseni maarianhaminan satamasta löytyneistä käytetyistä terassilaudan jätepätkistä. Viikonloppua!
Tässä lopuksi kevennysvideo. Kuinka telakoida alus kymmenessä sekunnissa. Aika hurja systeemi! Jäisi kyllä tekemättä itseltä todennäköisesti. (linkki) Btw, Sivusto käsittelee lähes saman kokoista "asuntolaivaa"
Pieni sunnuntai-inspiraatio tuli tuossa, kapyysin kahvipöytä sai pinnoitteeksi neuvostoaikaisia merikortteja. Samaten kapyysin takaseiniin ja astianpesukoneeseen tuli laitettua kontaktimuovia. Kapyysihän piti laittaa uuteen uskoon kokonaan, mutta tulee siitä noinkin kohtuullinen.
Lakkahomma meni niin, että ensin ohensin uretaanilakkaa n. 25 prossaa tärpätillä. Tämä siksi, että nuo neukkukartat ovat aika paksua pahvia, ja lakka saisi imeytyä niistä läpi. Karttojen paikkaamiseen jälkeen vetäisin reilusti lakkaa pöytään, ja sitten kartat siihen liikkumaan. Kun lakka oli tullut läpi kartoista, niin lastalla vetelin ylimääräiset lakat alta pois, ja sitten sivellin pintakerroksen karttojen päälle.
lopputulos on ok, joskin kattojen värit jäi hieman haaleaksi. Neukkupaperi veti hieman ruskean sävyiseksi. Saa nähdä kirkastuuko kuivuessaan yhtään. Pari kuvaa aika hämärässä otettuna.
Brygan portaat sai mustaa maalia samalla.
Kapyysi nyt, kaapit tuli mustaksi maalilla, APK kontaktimuovilla. APK:n päällä oleva taso teipataan kanssa joksikin muuksi.
Ja tässä se kahvipöytä, tai mikä lieneekään taso. Teipit on estämässä laivakissaa, se kun haluaa jostain syystä hypätä baarijakkaralle brygalla tullessaan, aina tuon pöydän kulman kautta. Vaikka hyvin tietää, että pöydillä oleskelu on kiellettyä.
Kartoissa on Turku, Kotka ja Turun saaristoa. Mustat kehykset tulee vielä, sellai listat jotta tavarat ei tippuile lattialle. Joskaan ei täällä joessa aaltoja, tai edes laineita ole. Mitä nyt proomujen potkurivirtaukset hieman köysiä vasten laivaa nykii joskus. Taidan tehdä asiakastilaan tulevan baaritiskin samalla lailla.
En tiedä, olisiko joku 2 komponenttien epoksi ollut parempi, noin niinkuin optisesti. Mutta luulen, että nuo kartat tummuu vaikka ihan vedellä olisi kastellut. Itse lakka oli aika kirkasta. Alla oleva pöytälevy on ihan normaalia liimalevyä bauhaussista, ja taisin imeyttää siihen ihan auringonkukkaruokaöljyä pari viikkoa sitten. Eli lakkaa se ei kauheasti enään ilmaissut.
Eilen tuli askarreltua liesituuletin. Kaasuhella on nimittäin kaikin puolin mahtava, mutta kaasun palaminen itsessään tuo kosteutta todella paljon. Brygan ikkunat ovat hetimiten huurussa, kun vähänkin jotain keittelee.
Siinähän se. Tuo on nimittäin laastipaljun puolikas Bauhaussista. :) Kanavapuhallin on tuolla seinässä piilossa vasemmalla, ja ruumasta löytyy vieläkin noita paketissa olevia laivan alkuperäisiä vääntökytkimiä. Komiaa. Jonkinlaiset puiset reunukset taidan vielä tekaista tuohon, ja taustalevyn myös.
Sitten noista jatkojohdoista alkaa pikkuhiljaa pääsemään eroon. Laivan omassa järjestelmässä ei siis ole vieläkään sähköjä kytkettynä, enkä kytkekään, koska kaapelit ja keskukset ovat aika hurjan näköisiä. Eilen sain keittiön ja brygan sähköt jo kuntoon. Tajusin, että jääkaapille menevä roikka on maannut tuossa lattialla Pellingistä saakka, eli puoli vuotta!
Sähköpääkeskuksen virkaa jo puoli vuotta on hoitanut aulan lattialla makaava työmaakeskus.
Vanhat asennukset on aika huonossa kunnossa.
Tämän päivän puuhat. onhan tuo nyt hieman siistimpää jo. Ruumasta sänkyjen alta löysin nuokin tarvikkeet. Öljypolttimen ja kiertovesipumppujen maadoituskarvat jätin irti, koska niitä ei saa laivan rungosta oikein mitenkään eristettyä. Pitää ostaa pari Keskusta vielä lisää.
Sitten tuli tuollainen löytö konehuoneessa. Vesipumpun sähköjä kytkiessäni huomasin alkuperäisen työkalukaapin ovessa jonkinlaisen läpiruuveilla kiinni olevan lätkän. Rapsuttelin puukon kärjellä maalikerrokset pois, ja siellähän oli tuollainen laivan kuva. Aika hauska laillaan.
Ja sitten se yöremonttiosuus. Olin menossa suihkuun, n. 01:00. Lämmintä vettä ei kuitenkaan tuntunut tulevan. Kuteet päälle ja konehuoneeseen, jossa öljypolttimen häiriövalo killitti punaisena. Kuittaan häiriön, ja poltin käynnistyy. Mutta tuttu sirinä puuttuu. Eli se ei tee kipinää. Mielessä käy kaksi vaihtoehtoa. Joko rele on rikkoutunut, tai muuntaja palanut, joka on harvinaista. Tarkemman tonkimisen syyllinen oli kuitenkin muuntaja. Hyvä niin, sillä varaosahyllyssä relesaldo näytti nollaa. Heitin uuden muuntajan paikalleen ja Oilon toimii taas kuin junan vessa. Nyt suihkun jälkeen kello on vähän vaille neljä, eli jokunen tunti tuossa kuitenkin vierähti.
Siinä se, muuntaja on tuoda oikealla oleva musta mötikkä.
Kattilassa on muuten pikkuinen suunnitteluvika. Termostaatin tasku on tuossa lähtevästä putkessa. Se on hieman yläviistoon, joten sinne jää ilmaa. Nyt sitten käy niin, että jo 40 asteen termarin asetuksella lämpötila kiipeää 65 asteeseen ennen kuin poltto loppuu. Termostaatti siis ei saa oikeaa lämpötilatietoa., vaikka kiertovesipumppu pyörittää vaihtimelle vettä jatkuvasti. Lisäksi kattila kiehuu hieman jo 40 asteen lämpötilassa. Suutin on normi 0,5 gallonaa. Eli n. 20 kW. Joskin taitaa olla joku ruuvannut öljypumppu paineet kovemmaksi, niin tehotkin ovat korkeammalla. Pitää joskus perehtyä tuohonkin ohimennen.
Jotta näin. Ei muuta kuin lauantaita itse kullekin!
Kuten on tullut ilmi, Reposaaresta lähdettiin ehkä vähemmän kuin puolivalmiilla laivalla liikkeelle. Nyt sitten hiki hatussa puuhaan, sillä talvi on kuitenkin viileää aikaa täälläkin, ja nuo peltiovet ei kauheasti pidä lämpöä.
Tänään oli sen verran jaksamista, että aamutuimaan kävelin tuossa vieressä olevaan rautakauppaan, ja ostin koollausrimaa paketillisen. Olalla se kulkeutui kätevästi, mitä nyt johonkin liikennemerkkiin kolisi kerran risteyksessä.
Styyrpuurin puolen oven sain kokolailla valmiiksi. Ensin koolaukset, sitten villat ja vaneri päälle. Vanerin värjäsin sekoituksella: pikku tippa suklaanruskeaa Miranolia, uretaanilakkaa loraus, ja reiluhkosti tärpättiä. Petsi siitä siis tuli.
Saunan ovi sai samat petsivärit.
Ulko-ovethan on tuollaiset itse tehdyt, joista tuli ihan hyvät. Paapuurin ovi kuvassa. UFF:n kassi on tilapäisverhona, kun tuossa oven takana on kävelytie, jossa dallaa tuhannen ihmistä päivittäin. Myrskysalpoja ei varsin ole, mutta eiköhän tuokin tämän laivan käytössä mene. Ongelmaan on nyt hieman se, että tällä paikalla miljoonakaupungin keskustassa ei rälläköidä tai muutenkaan metelöidä.
Tuollainen siitä tuli. Peitelevy ja ikkunakehys uupuu vielä.
Ai niin, perämiesvaimo hommasi meille koiran. Ilmoitti pari viikkoa sitten, että sunnuntaina haetaan koira. Hetken kesti ymmärtää mitä tapahtuu. Koirasta täytyy tarinoida tuonnempana.
Nuorimmalle, joka vielä asuu laivassa, tehtiin entisestä messistä hytti.
Näihin päiviin asti edellämainitun takahytin lämmitykseen on riittänyt kokolailla pojan tietokone. Heh. Eilen kuitenkin laittelin patterin. Jostain Kuusakosken romulavalta tuo taisi löytyä. Maalipurkkia vois näyttää tuollekin.
Covid-19 tilannekin taitaa olla meidän perheessä päällä. Vaimo on ollut sänkypotilaana reilun viikon. Hänellä on ihan veto pois, hyvä kun jaksaa vessaan mennä. Kävi kuitenkin eilen testissä, ja tuloksia odotellaan. Tänään tuntui voivan jo aavistuksen paremmin. Itselläni oli erikoinen jokin mikälie vatsaflunssa reilu viikko sitten. Se kesti kolme päivää, ja meinasi tulla uudelleen parin terveen päivän jälkeen. Silloin olin itsekin ihan sänkypotilaana, niin väsynyt, että ei jaksanut edes kännykkää katsoa.
Berliinin korkeudella ilmasto on mannertyyppinen. Ero suomeen on hyvin selkeä: Ilma on todellakin kosteaa. Sellainen kuulas pikkupakkanen puuttuu kokonaan. Voisikin sanoa, että Berlinin nolla astetta tuntuu suomalaiselta -10 pakkaselta jopa. lämpömittari ei kuitenkaan valehtele, vaan se johtuu ilman kosteudesta.
Lämmitysenergian kulutukseen se vaikuttaa niin, että on tuuletettava hieman enemmän. Muutoinhan talvi on leuto, lunta saattaa joskus sataa, mutta se sulaa parissa tunnissa pois. Hyvin harvoin on liukasta tai pakkasta siinä määrin, että vesi jäätyisi kadulle. Joskus helmikuun alkupuolella joku pikkujärvi saattaa jäätyäkin hieman. Lämöeristeitä ei siis tarvita niinkään paljo kuin suomessa. Ikkunatkin taloissa ovat hyvin yleiseti kaksinkertaisia, ja porraskäytävissä vain yksinkertaisia.
Mutta se kosteus. Koska ulkona on nyt kello 23:00 jtain + 8 astetta, ja joen pinnasta nouseva sumu on ihan 100 kosteaa ilmaa, niin sisälläkin kosteus ilman mitään saunomisia, tms on jo lähtokohtaisesti yli 50%. Tämä on sinällään huono, koska jo pienikin lisä nostaa kosteuden yli 60 prossaan, jolloin homeet innostuvat varmasti. Tuulettaminen ei siis tuo toivottua tulosta juurikaan, koska sisään tuleva ilma on jo valmiiksi kosteaa.
Laivoissa on lähes aina ilman kuivaaja, joka myös kesällä toimii tuloilman jäähdyttäjänä. Ilman kuivaaminen kuitenkin vaatii energiaa, ja se energia maksaa. Tällä hetkellä 30 centtiä per kWh, tuosta maasähkötolpasta. Tutkailin eri mahdollisuuksia. Tehokkain/taloudellisin kuitenkin näyttäisi olevan lämpöpumppu, tai siis kylmätekniikkaan perustuva kuivuri. Toki niillä voi jäähdyttää ilmaa hellekelillä myös.
Tuollainen ProKlima löytyy viimekesän jäljiltä. 0,8 kW kompura, tiputtelee vettä ehkäpä litran tunnissa parhaimmillaan.
Kuinka sitten tuo energiatalous? Tuo masiina kuluttaa sen 0,8 kWh, eli tunnissa palaa rahaa n. 25 centtiä. Lämmöksihän tuo sähkö muuttuu, mutta vastaavasti lämmitysöljyllä (Jota on 3 jotain tonnia tankissa) tuotettu 0,8 kW maksaa vain n 5,5 centtiä. No jos tuo laite tiivistää höyryä vedeksi litran tunnissa, niin tämän kondensoitumisen on pakko tuottaa lisää lämpöä. Litran höyrystymiseen vaaditaan energiaa 2260 kJ/kg. Tällöin höyryn tiivistyminen vedeksi tuottaa lisää lämpöenergia 2260 kJ tunnissa, eli kansankielellä reilu 0,62 kWh. Näin ollen ilman kuivaaja lämmittää 0,8 + 0,6 = 1,4 kW:n teholla. Olettaen tietenkin, että ilmassa on sitä kosteutta tiivistettäväksi.
Adsorptiokuivain, jossa on esim. silikageelinen (kissanhiekkaa se muuten on, kirjoitus parin vuoden takaa tässä blogissa) kenno toimii niin, että ensin kennon läpi puhalletaan huoneilmaa, jonka jälkeen se kuivataan kuumalla ilmalla. Kosteus siis haihdutetaan silikageelistä lämmöllä. Yleensä näissä lämmin kostea ilma puhalletaan letkua pitkin ulos, ja se ei tiivisty vedeksi ollenkaan. Jolloin tiivistyimisen tuomaa lisälämpöä ei tule, ja myöskin lämpö menetetään kokolailla hukkaan ulospuhalluksen myötä. Toki jos tuon silikageelin kuivauksen hoitaisi öljyllä, niin se olisi halvin vaihtoehto. Litran vesimäärän poistaminen ilmasta maksaisi tällöin vain n. 4 senttiä. Mutta tämä vaatisi kuivaimen modaamisen tai jopa kokonaan uuden rakentamisen, jossa vesikiertoinen kenno olisi sähkölämmittimen tilalla kuivaamassa sitä "kissanhiekkakennoa" :)
Adsorptiokuivuri.
Luulisin tekeväni homman kuitenkin niin, että rakennan ilmanvaihtokanaviston paattiin, ja modaan tuon kuvassa olevan kuivurini/ilmastointilaitteeni iv-koneeksi. Sopivasti pelleillä sitten saisi kiertoilman, sekä ulkoilman ja ulospuhalluksen toteutettua. ja kesällä jäähdytyksen. Lisäksi se toimii poistoilmalämppumppuna sopivasti kanavoituna.
Myrsky Itämerellä -elokuva. Asiat tulivat tässä mieleen, kun kyseisestä paatistahan on tuo uusi elokuvakin tullut. Tai dokumenttisarja. Tämä asia liippaa läheltä myöskin meri-ihmisenä, mutta myös siksi, että ystäväpiirissämme sattuu olemaan sen edellisen Estonia -elokuvan tuottaja Kaj Holmberg ja osin huuhaaksikin leimattu saksalainen tutkiva journalisti Jutta Rabe. Iäkkitä ihmisiähän he jo nyt ovat, mutta järjissään täysin, ja olen heidän kanssaan keskustellut ko.asiasta viimeksi viikko sitten.
Jokin on pielessä. Estonian ympärillähän pyörii kaikenlaista hölinä, ja paljon. Suurin osa ihan internetin tuottamaa hölynpölyä. Lueskelin myös virolaisten merimiesten blogeja aiheesta, Keskustelupalstat kun ovat joskus aika hyviä, joskin pitää suodattaa roska pois. Faktaa on se, että Jutan ja Kaj:n tutkimukset olivat elokuvarahoja, ja jokin leffa sitä siten piti kasata. Jutta haistoi aikanaan oikein, kaikki ei ole ihan selvää. Saksalainen on skarppi. Vaikkakaan eivät löytäneet kuin sen pienen reiän Estoniasta selittämään uppoamista, joka tutkiuksissa oletettiin tulleen keulavisiirin aikaansaamaksi irtoamisensa jälkeen. Näin saattaa ollakin. Estonian ei kuitenkaan olisi pitänyt upota tuolla lailla. Pohjassa pitää olla reikä, jota vesi pääsee sisään, ja vastaavasti ilma ulos. Aluksen olisi pitänyt jäädä mahdollisesti kellumaan pohja ylöspäin edes joksikin aikaa, tiivistää Jutta ammattilaisten lausuntoja. Estoniastahan tehtiin reilun kokoinen pienoismalli, joka koitettiin upottaa aaltoaltaassa ilman keulavisiiriä ja ramppia, eikä se uponnut. Kaj oli paikalla katsomassa koetta. Muita epämääräisyyksiä en tässä listaa, niitä riittää vaikka kuinka. Lienee ensimmäinen ja viimenen onnettomustutkinta suomessa, jossa kuolee kaksi tutkijaa, ja tutkittavat/asianomaiset häviävät sairaaloista ihan viranomaisten silmien edestä.
Suomi ja Ruotsi petti luottamuksen. Virolaisissa vanhoissa merimiesfoorumin keskusteluissa ihmeteltiin lännen toimintaa, koska tutkimus jätettiin tavallaan kesken. Suomalaisessa onnettomuusraportissa ei tosiaankaan kerrota onnettomuuden syytä. Virolla oli tuohon aikaan kova luotto lännen oikeudenmukaisuuteen, olihan Viro juuri päässyt venäjän alta pois, itsenäistynyt, ja halusi länsimaistua kynsin hampain. Keskustelut olivat vanhoja, muutama vuosi onnettomuuden jälkeen kirjoitettuja. Keskusteluissa liitettiin myös Venäjä jollain tapaa osalliseksi asiaan. Mafiasta (venäjän) on huhuttu, ja yksi todellinen tapahtuma löytyykin. Venäjän mafia keskeytti Kaj:n ja Jutan tutkimukset sanomalla: Se on nyt niin, että saattaa sattua tapaturma, jos jatkatte.
Uusi reikä. Tai ei se ole uusi, se on vain tullut näkyviin, koska hylky on kallistunut vuosien saatossa. Mikäli uusiin sukelluksiin on uskomista, niin reikä on iso. 4 metriä korkea ja 1,2 metriä leveä. Kuvassa oikean puoleinen on redusoitu, vasen veden alta otettu. Tämä reikä selittää uppoamisen tapahtumien kulun itseasiassa erittäin hyvin. Reikä on styyrpuolen kyljessä, Estline-tekstin viimeisen E:n etupuolella. (Katso laivan sivukuva jutun alussa)
Reikä ja matkustajien havainnot, sekä teoria. Onnettomuusraporttia uudelleen lukiessa huomio kiinnittyi matkustajien havaintoihin. Ensin oli kuulunut metallinen pamaus, jonka jälkeen toinen. Vettä oli tullut hyttiosastoille myös kyljestä, eikä suinkaan autokannelta pelkästään. Kasinossa pelipöydän äärellä oli kuultu ensin yksi pamaus, ja sitten voimakas metallinen rysäys alapuolelta, jonka jälkeen laiva kallistui ensin paarpuuriin, jonka jälkeen takaisin styyrpuuriin. Kasino on juurikin tämän "uuden" reiän yläpuolella, kun katsoo laivan piirustuksia.
Jälki keulassa.
Hiapaisi, osui ja uposi? Voisiko olla kuitenkin niin, että m/s Estoniaan törmäsi joku? Mistään räjähdyksestä ei ole kyse, ne on elokuvaväen ja foliohattujen juttuja. (Jutta tutkitutti monessa instituutissa leikkauttamansa palaset pienen reiän reunoista aikanaan) Ison "uuden" reiän syntymiseen tarvittavia voimia on arvioitu, ja tarvitsisi kymmeniä kertoja suuremman massan, kuin irronnut keulavisiiri voisi saada aikaan. Keulavisiirin reippaahko raapaisujälki on jätetty huomiotta onnettomuusraportissa. Nyt tälläinen maalaisfyysikon järki, ja jonkinlainen ruttuisten laivojen korjauskokemus kertoo, että tämä jälki ei ole voinut tulla visiirin uppomisen aikana mitenkään. Rauta on myöskin paljon kevyempää vedessä, ja tälläinen kappale "leijjuu" pohjaan ihan nätisti. Käänsin oikeanpuoleisen kuvan "väärin päin" jolloin keula on oikeassa asennossa. Jälki on aavistuksen styyrpuurin puolella, jossa isokin reikä sijaitsee.
Kuvassa "törmäysjälkien" kohdat. Pieni reikä, jonka tutkimuksen mukaan keulavisiiri aiheutti, ei ole merkitty kuvaan.
Matkustajien ääni-, ja vesivuotohavainnot, sekä uppoamistapa ja kallistuminen myös viittaa reiän syntymiseen törmäyksessä. Ensin osuma keulaan, sitten kylkeen. Keulan saama tälli sai ehkäpä keulavisiirin irtoamaan hetken kuluttua. Merenkäynti oli kovahko tuolloin, mutta ei mahdoton. Keulan jälki on aivan luonnollinen pystysuuntainen, koska laiva keinui. Keulavisiirin ainevahvutta en tarkasti tiedä, veikkaan 10 milliä ainakin.
Kysymyksiä jää avoimeksi, vieläkin. Mikä voi olla se, joka on törmännyt Estoniaan? Itämeri on aina ollut erikoinen paikka. Jos jonkinaista militääristä hiipparia liikkuu välillä pinnalla, ja toisinaan pinnan alla. Ruotsalaisilla oli tuolloin juuri jonkinmoinen sotaharjoitus meneillään itämerellä. Ja on siellä ollut muitakin toki, ei kalastuspuuhissa. Periaatteessa törmäävän aluksen olisi kuitenkin pitänyt näkyä tutkassa. Sen ajan häiveteknologia ei ollut käsittääkseni riittävää piilottaa kokonaista laivaa tutkakuvasta. Joskin juuri itämerellä on ollut sekä idän että lännen paras militääriteknologia esillä, aikanaan. Toki sukellusvene jää vaihtoehdoksi, mutta pitäisi siihenkin tulla aika hyvät vauriot. Havaintojen ja jälkien perusteella pidän kuitenkin törmäystä hyvin todennököisenä. Pommijutut tai torpedot saa unohtaa, ei estoniaa tahallaan upotettu.
(Edit: Kaj:ltä muisteli viimeviikolla, että siellä on mahdollisesti ollut jokin alus, joka on ajettu ruotsin rannikolle haverin jälkeen.)
Miksi asiaa ei avata kunnolla? Jos estonia nostettaisii ylös, tai vaikkapa koko juttu tutkittaisi perin pohjin, niin sieltä paljastuisi monta likaista asiaa, jotka koskettavat monia valtioita. Aika avaa kuitenkin asioita, ja ei ole enään uusi juttu että entistä neuvostoliittolaista aseteknologiaa salakuljetettiin roppakaupalla juurikin Estonialla länteen. Sekä yksityispuuhina (eri rikollisjärjestöt) ja myös idän ydinaseet ja niiden ohjausjärjestemä kiinnosti suuresti toista vastapeluria, eli jenkkejä. Toki puoli maailmaa oli tuolloin huolisaan, että kenelle se punainen ydinpomien laukaisunappi joutuu, koska koko itänaapuri oli sekaisin kommunismin romahdettua. On mahdollista, että Ruotsi on auttanut esim. Natoa, tai jenkkejä suoraan "maailman rauhan nimissä", koska on tiedossa, että kaikki oli mytävänä itänaapurissa noina aikoina. (Ydinase lähi-itään, jne)
Kuhinaa hylyllä heti uppoamisen jälkeen. Hylystä on sukellettu heti välittömästi uppoamisen jälkeen mm. venäläiseen olikargin salkku, yksityistoimesta, sekä Ruotsin poliisin salkut ruotsin toimesta. (Ruotsin poliisijohtoa oli laivalla muistaakseni toista kymmentä, hukkuivat kaikki) Saunaosastolla on myös jotain kiinostavaa, koska sielläkin on käyty jotain tonkimassa. Autokannelle ei virallisesti ole menty, mutta on riidelty aikanaan siitä, että missä asennossa se keularamppi oli milloinkin, ja kuka sitä on siirtänyt. Niinpä nyt löytyy kuitenkin vanhoja videoita youtubesta, jossa joku sukeltelee siellä autokannella. Jutta Raben porukka löysi kasan hitsauspuikkoja pohjasta, joku oli käynyt leikkaamassa reiän kylkeen ja hitsannut sen vielä kiinnikin. En muista mille kohtaa, ja mikä oli selitys. (nämä tiedot virallisista raporteista, koska sukelluksista jää jäljet hylkyyn.) Tässä youtubesta videota, kun hylyllä puuhaillaan 3-4 12.1994, eli pari kk uppoamisen jälkeen. Itse sukeltaja on tämän ladannut youtubeen kuukausi sitten. Tämä lienee leikkaamaton versio, koska onnettomuustutkinnasta puuttui pätkiä, pitänee seurata aikajana.
Viro tekee politiikkaa Viro on nyt suureen ääneen sanonut (varapääministeri), että tutkinta pitää käynnistää, ja jos muut eivät lähde mukaan, niin he tekevät sen vaikka yksin. Tässä on ilmeisesti jokin juttu nyt, josta virolaiset tietävät enemmän kuin muut. Viron tämän hetkistä tilannetta ajatellen he hakevat vieläkin ja edelleen kohti länttä. Putinin ja sen porukan pullistelut pelottaa entisiä kommarimaita enemmän kuin 10 vuotta sitten. Kysymys herääkin, että mitä viro tietää, joka edesautta heitä tässä maailman tilanteessa, koronaa lukuunottamatta? Mieleen tulee Putinin tai sen seurueen epärehellisyyden paljastaminen. Virohan joutuu kuitenkin vieläkin ongelmoimaan venäjän mafian kanssa, ja onhan siellä muutkin maat, valkovenäjä, jne, tätä "putinin jengiä" Btw, Viro syytti Ruotsia valehtelusta estonian tutkimuksessa, n. kuukausi sitten. mielestäni alkaa olemaan se hetki, että Ruotsin tuon aikainen pääministeri vois tulla ulos kaapista.
Saapa nähdä, avataanko asia kokonaan. Mielenkiinolla seuraan. Onneksi menemme koko ajan kohti avoimempia aikoja, ja suomettuminenkin vähenee koko ajan. En väitä, että olisin oikeassa, mutta jäljet Estoniassa kieltämättä näyttää törmäyksestä tulleilta. Se voi olla jokin militäärialus, jonka ei olisi pitänyt olla siellä, ainakaan virallisesti juuri silloin.
Edit: Jatkan tätä (8.11.2020), koska näin Ylen uutisissa (linkki tässä) suomalaisten kommentteja Siellä herrat Livonen ja Karppinen kertovat näin:
-Estonialta pelastuneista ihmisistä kukaan ei ole kertonut kuulleensa laivan kyljen reiän syntymisestä aiheutuneita ääniä. Karppisen ja Iivosen kannanoton mukaan ihmisiä pelastui laivan konehuoneen lisäksi myös sellaisista hyteistä, jotka ovat aivan reiän lähellä.
– Laitalevytys oli 8–10 millimetriä paksua terästä. Jos sellaista lähdetään repimään, lähteehän siitä ihan kauhea ääni, Karppinen toteaa.
Kannattaisi herrojen lukea se onnettomuusraportti ennen kuin alkavat varsinkin yleisesti antamaan lausuntoja. Tässä matkustajien havainnot onnettomuusrportista:
"Kasinossa oli noin neljä matkustajaa ja
croupier pelaamassa korttia. Yksi todistaja kuuli kolme tai neljä voimakasta
metallista iskua yksi toisensa jälkeen.
Äänet tuntuivat tulevan alapuolelta." Tämä kasino on löydetyn reiän yläpuolella, joskin laivan runko voi johtaa äänet hyvinkin kaukaa.
Vahtiperämiehen havainnot:Ääni kuulosti siltä kuin kaksi raskasta metallin kappaletta olisi iskeytynyt
yhteen suurella voimalla. Tämä tapahtui
noin puolessa sekunnissa. Hän ilmoitti
asiasta vahdissa olleelle toiselle perämiehelle B VHF-käsipuhelimella ja sai käskyn jäädä paikalle ja pyrkiä selvittämään,
mistä ääni oli peräisin.
Hän jäi hetkeksi autokannelle, mutta
kaikki oli kunnossa ja ramppi ja visiiri
olivat ilmeisesti kiinni, koska vihreät
merkkivalot paloivat. "
Aika laiskanlaista on tämä kirjoittelu ollut. Asiaa kyllä olisi, mutta jotenkin on kiirettä. Duunikuviot on hieman sekaisin, koronatilannekin vaikuttaa. Niistä joskus myöhemmin lisää.
Täällä Berliinissä on nyt yli 10 hengen kokoontumiset kielletty. Tilanne kuitenkin muutoin on samankaltainen kuin Suomessa.
Parit kuvat tähän, remonttia on tullut tehtyä aina kun aika antaa myöten.
Sauna ja saksalainen puu. Tälläi miljoonakaupungissa on saatavilla mitä erikoisimpia "kamiinapuita" eli Kaminholz. Näin niitä täällä kutsutaan. Mustaa hiiltäkin saa briketteinä, ihan lähikaupasta ruokaostosten yhteydessä. Pitää kokeilla joskus. Pääsääntöisesti kamiinapuut ovat pirun isoja pellettejä. Puristettu purusta ja ehkäpä puujätteestä. Ensin vierastin niitä, mutta ovatkin pirun hyviä. Syttyy sytytysnesteellä kätevästi, palaa puhtaasti ja energiasisältö on hyvä, jotain 4,8 kW/kilo. Savua piipusta ei tule juuri ollenkaan, eli nuohoustarvekin on aika zero.
Tässäpä näitä. Kooltaan tuollainen on klapin mittainen. Ja katkeaa käsin jos haluaa pienemmäksi. Painaviakin ovat, kilon per kappale.
Kivillaa on tullut roudattua bauhaussista, ja paneelia myös. Camarollakin sujuu, katto auki ja paneeliniput kyytiin. Villapaalit mahtuu takapenkille turvavöihin pystyyn, 2 kpl kerrallaan. Hintatasoltaan aika samaa kuin Suomessakin, 100 millinen paneeli on jotain 6,5 euroa per neliö.
Keittiön kaapista löytyi hauska viritys. En olekaan ennen nähnyt hajulukkoa, jossa ei ole edes hajulukkoa, vaan osia ihan mistä sattuu. Pölynimurin letkua (oik musta), vessan hajulukon "hajuputki' (vas musta) liimattavia muoviputken osia (harmaat) ja jäähdytysvesiletkua, yms. Lisäksi joltain on jäänyt kuparileikkuri tuonne taakse kupariputkeen. Syy, miksi tuonne kaappiin menin, oli se että kytkin astianpesukoneen, ja samalla vetäisin kuuman veden konehuoneesta tuohon keittiöhanaan.
Pikku sekamelska aulassa. Muutettiin suurin osa tavaroistamme entiseltä asunnoltamme pari päivää sitten. Lisäksi seassa on remonttikamppeita. Vessan oviaukon oikealla puolella ylhäällä on kirjahyllyn tapaista tulollaan. Ulko-ovestakin puuttuu vielä eristeet ja lukot..
Lisää sekamelskaa. Vasemmalla vanha neukkuaikainen sähkökaappi on jo saanut uudet rojut sisäänsä. Tähän kohtaa tulee baaritiski, tuosta ikkunan alta kohti kameraa.
Tuolla rojukasan seassa on muuten 400 wattinen uusi tuulivoimalakin. Ropelli tuossa seinää vasten, ja pyrstö sojottaa hieman oikealta alhaalla. Pitää joskus asentaa paikalleen. Sähköhän tulee nyt maista, maksaa 30 senttiä/kWh. Itseasiassa olen jo johdottanut remontin aikana erikseen 12 voltin järjestelmän. Kuten edellisessäkin Suukossa, valaistus tulisi tuolla 12 voltilla, pistorasiat on kuitenkin 230 volttia. Aurinkopaneelikin on katolla, sen johdot tulee tuosta katosta läpi, mutta ovat vielä kytkemättä.
Ensi viikolla pitäisi saada muutto loppuun, ja porrasaukko+portaat tuonne ruumaan. Kelit on kohdillaan vielä, tänäänkin oli 18 lämmintä.
Tuossahan tuo reitti suunnilleen on Hesarin tekemänä esityksenä.
Mainittakoot myös isot kiitokset miehistölle koko projektista ja reissusta. Reposaari tuli jutussa mainittua, ja se on hyvä. Kiitokset tästä kaikesta kuuluu siis myös osin Räpsööläisille (siis Reposaarelaisille ). Teillä on harvinaisen hieno saari ja yhteisö siellä. Pitäkää merenkulku ja kansainvälisyys mielessä!
Ja Valtosen pariskunnalle terveisiä, Se kun on vähän heidän syy, että olemme sekaantuneet näihin neukkualuksiin. :)
Ja jos joku tarvitsee hitsaria tai interriöörin tekijää, tai miehistöä tämänkaltasille reissuille tai paattihommiin, niin Rakennus Tinke Reposaaressa on mainitsemisen arvoinen asia.
Reposaaren telakan porukka ansaitsee myös isot kiitokset, halusitte tai ette tulla mainituksi tässä. :) Sanoisin, että telakan olemassaolo tuo enemmän toimintaa ja rahaa reposaareen, kuin asuntomessualue. Pelkästään meidänkin vieraita oli kesän aikana räpsöössä useita kymmeniä, osa majoittui paikallisissa majoitusliikkeissä myös. Ja Ilman telakkaa Reposaari ei ole Reposaari. Porin kaupungille tässä terveisiä: Pitäkää telakka pystyssä, nimenomaan Porin kaupungin omistamana. Sen ympärillä pyörii yllättävän paljon työtä, joka kohdistuu paikallisiin pienyrittäjiin tuoden hyvinvointia ympärilleen. Linkki Reposaaren konepajan historiaan: https://fi.wikipedia.org/wiki/Reposaaren_Konepaja
Ja tässä kuvaamani video, kun kalapaatti lasketaan telakalta alas:
Tähän asti on käyty kylmässä suihkussa, saunan yhteydessä. Eipä sillä, kelit ovat olleet 24-32 astetta plussan puolella. Joinain päivinä kylmä suihku oli paikallaan ihan kesken päivää.
Btw, juuri vaimo tuossa sanoi, että Viking Amorella on vetäissyt karille Ahvenanmaan lähistöllä. YouTubesta oli kuultavana Amorella Mayday -kutsu. Henkilövahinkoja ei ollut, hyvä niin. Kapteeni ajoi aluksen rantaan, ja matkustajat evakuoitiin. Muistaakseni ei ole eka kerta, kun kyseinen alus on juuri tässä kohtaa kivillä. Sijainti tarkemmin Föglön saaristo ja Skötskärin ja Järsön saaren välissä.
Tässä kuitenkin näitä kattilahommia.
Siinähän se portaiden ja vanhan kattilan välissä. Öljy tulee tuosta polttimen alta tonkasta väliaikaisesti. Ja savupiipun alkupätkä kiiltelee tuolla, alumiinista kurttuputkea siis. Kattilaan siis menee taaemmaksi sitten joskus, kun ehdin pilkkoa tuon vanhan tuolta takaa. Sininen on kuuman käyttöveden lämmönvaihdin. Hieman ylimitoitettu siis ihan reilustikin, mutta minkäs teet, kun ilmaiseksi tuon Herra Muu raahasi laivaan. Riittääpähän tehot useampaankin suihkuun..
Vaihtimen syöttö on vaan 15 millisellä pexillä, kun muuta ei sattunut näin sunnuntaina olemaan. Pitää vaihtaa joskus isommaksi. Kierto on 22 millistä.
Paisunta-astian putki oli jostain syystä irti. En tiedä miksi näin. Leikkasin uuden tiivisteen ja käyttöön vaan. Itse patteriverkosto on kytkemättä, koska remontin takia puuttuu pattereita, jne.
Vanhan lämmityskattilan putki tuli käyttöön. Pirulainen, ihmettelin kun poltin ei säädy, ja jotenkin vetokin on huono. Torveen oli unohtunut iso kipinäsuojaksi laitettu villatuppo, siltä ajalta kun korsteenin peltejä leikeltiin alemmaksi siltojen takia. Heh.
Ja sitten se perinteinen metriä vesipatsasta - mittari löytyi romulaatikosta. Se on kyllä hyvä.
Jokaisella putkimiehellä pitäisi olla mukana korkkia ja sakset. On se vaan hyvää tiivistemateriaalia.
Eli tänään pääsee sitten ihan lämpimään suihkuun. :) Täytynee vetäistä lähipäivinä keittiöön myös lämmin vesi.
Olemme edelleen spandaussa, kuten yllä kartassa näkyy. Tuo sininen piste. Koti-merkintä on vanha, eikä pidä paikkaansa. Spandau on kyllä ihan ehtaa Berliiniä, ja ihan kivahko paikka.
Poliisi on ollut kiinnostunut meistä n. Kerran viikossa. Opasti ensimmäisellä kerralla hieman toiseen paikkaan. Ok, nyt olemme siinä. Nyt sitten ajokorttiasiat kiinnosti.
Tilannehan on hieman käsittämätön saksalaisten mielestä: suomalainen iso rohjake saapuu Berliiniin, ja kippari sanoo että ei tarvitse ajokorttia. 😄 Saksalaisilla kun yli 15 heppainen vene tarvitsee veneenajokortin. Lisäksi kanaville on omia korttejaan muutamakin eri versio. Ymmärrän tämän kyllä, sillä kanavat ovat ahtaita ja niissä liikkuu sata metriä pitkiä kuljetuksia.
No, piti oikein selvittää asia. Kansainvälinen huviveneen kuljettajan kirja kuittasi tämän, mutta en ole kääntänyt/ päivittänyt laivuripapereitani sellaiseksi. Tarkkaan ottaen suukon rekisteriotteessa lukee 23,8 metriä. Tämä tarkoittaa sitä, että Suomen lain mukaan suukkoa saa ajaa kuka vaan, yli 13 vuotta täyttänyt.
No, sitten on vielä tämä CEVNI, eli Euroopan kanavien säännöt, jossa saksa on yhtenä päätekijänä
Kuitenkin ECE 40 sopimus huviveneiden ajokorteista tunnustaa toisten maiden ajokortit ja tavat, sekä tähtää tämän Euroopan huvivenekortin yhteneväisyyteen, suomessa niin kutsuttu kansainvälinen huviveneen kuljettajan kirja.
Koska olosuhteet ja koulutukset ovat erilaisia, niin jokainen joutuu koulunsa käymään kotimaassaan. Minä en esimerkiksi pääsisi Saksan venekorttikouluun. Ja tämä huvikorttihan ei ole pakollinen, vaikka esim Saksan kansalaiselle veneajokortti on. Suomessa se vaaditaan yli 24 metrisille huvialuksille.
Eli käytännössä kun Suomen lippu on ylimpänä tangossa, niin voimme ilman mitään kortteja ajella Suomen sääntöjen mukaan huoletta.
Vastaavasti jos Suomeen tulee saksalainen, ja hänellä on Saksan lippu veneensä tangossa, hänellä tulee olla veneajokortti, vaikka sitä ei suomessa vaaditakaan.
Kotisatama on näille saksalaisille myös merkittävä asia, ja sehän on meillä selkeästi Reposaari.
Nyt sitten tuo ECE 40 pykälä pakottaa maat tunnustamaan toisen maan ajokortin kelvolliseksi. Eli periaatteessa vanhatkin pahvit pitäisi käydä.
Poliisi mutisi, että kun ollaan kirjoilla täällä, niin Saksan säännöt koskisi meitä kuitenkin. Mutta kun ollaan Suomen lipun alla, niin eipä taas koskekaan. Ollaan ilmeisesti ensimmäiset suomalaiset, jotka ovat kirjoilla, mutta ei kansalaisia, jotka ovat selvinneet tänne sisämaahan saakka näinkin isolla aluksella, kuitenkaan olematta ammattiliikenteessä. Siinä sitä on ihmettä riittämiin.
Paikka, joka oli meille historiallisessa satamassa ajateltu, menikin sivu suun. Kaupunki on päättänyt tehdä jotain viheralueita siihen, ja siellä on liikaa paatteja jo nyt. Nyt tilanne on siis se, että etsitään paikkaa kovalla tohinalla. Paikan pitää olla hyvin julkisten kulkuyhteyksien äärellä, koska teatterin asiakkaat ei minnekään pusikkoon lähde rämpimään. Pitänee vuokrata moottorivene, ja pyöriä pitkin jokia.
Kelit ovat kyllä olleet kohdillaan. Kerettiin nauttimaan loppukesästä ihan täysin. Tänään oli 25, huomenna 27 astetta.
Kuvaajakin saatettiin lentokoneeseen muutama päivä sitten, oli löytänyt 80:stä strohhia lähikaupasta lähtöpäivän ratoksi.
Btw, Rbb, Eli paikallinen YLE oli tekemässä juttua meistä. Kuva alla.
Pikkuhiljaa arkikin alkaa asettumaan kohdilleen, tai no, ei se kohdillaan ole,mutta tulee kuvioihin.
Duunien jälkeen tänään maalaili yksityiskohtia, ulkopuolelta. Tuntuu hieman hassulle tuollainen sivistely, mutta kauneutta se antaa. Toki voisi laittaa lämpimän vedenkin kuntoon, mutta kelit ja erinomainen sauna on tehnyt sen, että eipä kukaan valita vaikka hanasta ei tulekaan kuumaa vettä. Heh, kaikkeen näköjään tottuu.
Mutta nyt hyvää perjantaita sinne missä lienettekin, aika laittaa pää tyynyyn.
Eilen viimeinkin päästiin Spree jokeen, eli nyt olemme Berliinin Spandau- nimisessä kaupunginosassa. Miehistöä lähti lentokoneella kotia, ja me jäätiin perheen kanssa tänne, + kuvaaja on vielä laivassa.
Toissa iltana, kun saavuttiin Berliiniin, tapahtui kaikenlaista. Ei meinattu saada laituripaikkoja mitenkään. Havelin rannat (ennen Berliinin kaupunkialuetta on täys keppiveneitä, ja jäätiin kiinni pohjastakin hetkeksi. Neljän tunnin jälkeen pilkkopimeässä pudotettiin ankkuri liki keskelle järvipahaista, juotiin olutta ja saunottiin. Aamupäivällä sitten kun herättiin, järvellä oli valehtelematta 300 purjehtijaa. Niin tiheässä joutuivat olemaan, että alusten väli oli 50, max 100 metriä.
Eilisaamun jännitykseen lisäripauksen toi myös se, että startti-ilmapullot olivat liki tyhjät. Ne kun täyttyy kolmivaihesähköllä, ja sitä ei ole ollut tarjolla pariin viikkoon. Hätäpullossa oli sen verran tarjolla ilmaa, että sain ladattua 13 bar paineen toiseen pääpulloon, ja puolipuristimilla sain koneen juuri ja juuri käyntiin tällä paineella. Muuten olis jääty siihen kulumaan.
Ollaan kyllä aika poikki. Tänään oli mahtavaa herätä, kun tiesi että ei tarvitse lähteä ajamaan. Eka kerta reiluun kolmeen viikkoon.
Tässä taas tälläinen pikapäivitys, huomenna pitää hoitaa maasähköä tähän tilapäiseen paikkaamme, ja paljon muutakin puuhaa.
Kuvamatskua ja videoita tulee myöhemmin.
Nyt unelle. Pää on kyllä vieläkin siinä tilassa, että ei käsitä mitä tässä oikein on tapahtunut. Vähän yli 3 kk sitten tulimme Suomeen ja aloitettiin tämä projekti. Eihän tämä ihan valmiiksi tullut vielä, mutta hyvällä mallilla jo.
Sorry, tekstit alempana, ensin kuvat. (Kännykällä hieman haastavaa tää päivittäminen).
Saksan poliisit suukossa.
Lämmönvaihdin remontissa (lue alta lisää)
Sulku hommia, tänään 7 kpl mentiin läpi.
Lübeck-Elbe kanava.
Sulkuhommia lisää
Suomalainen Linda tuli vastaan traven ja lübeckin välillä joessa.
Vanha saksalainen merimies brygalla, oli ollut Kotkassa, Haminassa, Oulussa, jne.
Joka maan lippu tankoon Suomen lipun alapuolelle. Tämä kuva jostain Tukholman alapuolelta.
Meikä maalaa kantta jossain merellä.
Postauksen tekeminen on valitettavasti haastavaa, johtuen Internetin toimimattomuudesta ja kiireestä. Reissussamme on kuitenkin mukana Jarkko, joka dokumentoi liki kaiken. Luvassa on siis videoita ja kuvia todella runsaasti.
Pari hauskaa juttua tähän:
Lyypekissä huomasimme, että Suukko on kuitenkin 40 cm liian korkea kanavien siltoihin. Saimme nipistettyä korsteenista 22 cm, (Tinke rälläköi tunnin verran) ja laskettiin ahteripiikkiin kolme tonnia vettä, konehuoneeseen puoli tonnia, lisäksi kaikki vähänkin painava tavara siirrettiin peräosaan. Keulatankki täytettiin vedellä, joka alkoikin vuotamaan täyteen tullessaan niin, että keulahytissä miehistö joutui kuivattelemaan mattoja merituulessa.
Suukko saatiin vesilastilla juuri 4,49 metrin korkeuteen. Ja eräs silta oli 4,51. Siis kaksi senttiä jäi väliä! (Alla video eräästä toisesta sillanalituksesta)
Saksan vesialueelle tullessamme rajavartiolaitos huuteli VHF:llä, ja halusi tulla laivaan. Kivaa porukkaa, chekkas passit ja olivat huvittuneita puulämmitteisestä saunasta. Tänään sisämaassa venepoliisit tuli morjestamaan. Esiteltiin laivaa, chekkasivat laivan paperit. Kysyi "laiva-ajokorttia" mutta osoitin lippua ja sanoin että suomessa ei sellaista ole huviveneluokassa. Saksassa se vaaditaan yli 12 heppaiseen alukseen. Alle klar ja hyvää matkaa, toivottivat. Mukavia olivat ja saunakin taas huvitti.
Ruotsista kun ajoimme suoraan saksaan, niin menimme Tanskan vesialueen yli. Piirsin siis reitin suoraan Trelleborgista Darss nimiseen niemennokaan. Tietenkään meillä ei ollut uusinta Tanskan karttaa, ja ajoimme suoraan tuulivoimalatyömaan läpi, sillä seurauksella että hieman agressiivisen oloisesti vartoivene (laiva) pysäytti meidät kiilaamalla eteen. Olimme unohtaneet VHF:n meritiedotekanavalle, ja olimme kielletyllä alueella.. heh.
Tekniikka on toiminut liki hyvin.
Darssista lähtiessä aamulla huomasin että koneen jäähdytysveden seassa tulee öljyä. Samalla tuli mieleen, että eilen moottoriöljyä oli kadonnut mielestäni normaalia enemmän, ehkäpä 10 litraa. Syyksi paljastui öljynlauhdutin, joka jäähdyttää moottoriöljyn meriveteen. Ko. Lämmönvaihdin purettiin Aleksin kanssa, ja se oli jo ennenkin korjattu juottamalla. Paikka oli vaan sen verran huono, että se ei ollut kestänyt yöajossamme tapahtunutta merivesipumpun pillastumista. Se nimittäin pillastui niin, että alkoi lykkäämään vettä monen baarin paineella pulssittain. (Tähänkin on syynsä, joku oli operoinut toisen mäntäpumpun pois pelistä)
No, darssin satama oli itseasiassa Meripelastusseuran satama, ja heidän pajalla vaihdin tinattiin omatoimisesti kuntoon. Lippaaseen työnsin 50 egee. Tosi kivoja tyyppejä hekin.
Huomenna Elbe joki odottaa, joskin poliisi sanoi että siellä on vettä vaan 80 cm jossain kohtaa. Saapa nähdä..
Kiirettä ja puuhaa, tässä pari kuvaa ja videota. Nyt olemme Sottunga:n satamassa.
Reposaaresta lähtö aiheutti ongelmia, syy oli navigointi. Windows oli päivittänyt itseään, hukannut kartat ja usb-gps ajurin. Eräs Taneksi kutsuttu ystävällinen henkilö Reposaaresta pelasti tilanteen tuomalla meille läppärinsä kartaohjelmineen! Suuret kiitokset!
Irtauduimme siis vasta 23:30 kaupparannasta.
Aamuyöstä kiinnityimme luvialle, lyhyt matka, mutta tärkeä: olimme lähteneen kohti Berliiniä.
Lisäksi saimme kohtuullisen kivaa keikutusta heti alkuun. Aallot olivat metristä kahteen, ja siinä sitä tuli testattua laivaa sekä miehistöä. Konehuoneessa kaatui vielä kytkemätön lämmityskattila, messissä ja kapyysissä lenteli kanssa erinäisiä tavaroita.
Luvialta jatkoimme iltapäivällä Laitakariin, ai niin, kiitos Kaljaasi Ihanan väelle lämpimästä suihkusta, koska oma suihku/sauna oli tuolloin vielä rakentamatta. (Nyt olemme saunoneet jo kolmena iltana)
Laitakarissa oltiin kaksi yötä, alunperin tarkoituksella kelin takia, mutta sittemmin kissan takia, joka piileskeli maissa.
Laitakarista ajoimme Jurmoon, jossa yksi yöpyminen. Keli oli aivan loistava. Laivaväen alunalkaen myöhäinen vuorokausirytmi kääntyi pikkuhiljaa niin, että Jurmosta päästiin lähtemään jo 9.15. Pätkäajelut vähenivät siis, ja tänään vedimme 9 tuntia, Jurmosta tänne Sottunga:aan.
Olisin tehnyt näitä päivityksiä enemmänkin, mutta netti pätkii ja kiirettä pitää toisinaan.
Parit kuvat ja videot tässä:
Kätevä pikahana mikkikaasupullossa.
Jarkko kuvaa.
Rihtniemen kohdalla Aleksi lennätti dronea.
Saatiin lahjaksi Suomen lippu ja tanko, jotka puuttui varustuksesta, kiitos Kaitsu!
Bryga, navigointikin jo kunnossa. Tein pienen pöydän läppäreille pikaisesti, kun tuo alkuperäinen on todella ahdas. Tinke tauolla.
Meikäläinenkin kuvassa. Paidan hiha purussa. Kyllä tämä parin kuukauden repäistä on tehnyt terää niin kropalle kuin mielelle. Kuva: Aleksi
Tulet kiukaassa. Ekat saunomiset otettiin ilman saunan ja pesuhuoneen väliseinää.
Kaasuhellakin saatiin toimintaan, Kokki Elis loihti tänään perjantain kunniaksi peuran paistia punaviinikastikkeella, lisäksi oli satamasta ostettu savukuha ja saaristoaisleipää.
Tekniikka on toiminut suht koht ok. Kytkin alkoi ääntelemään toissapäivänä kuumana, syy oli väärä öljy (80w90 peräöljy) ja liikatäyttö, jolloin öljy vaahtoutui. Hydrauliikka kun ei kestä yhtään ilmaa öljyn seassa. Nyt kytkimessä on 10w30 moottoriöljy, joka toimii hyvin. Ei muuten ole eka merikytkin, jossa on joku laittanut peräöljyt. Eihän se tollainen hydraulinen laite mikään auton perä ole!
Korsteeniin tehtiin ilmanvaihto yläkannelle koska konehuone lämpeni liikaa. N. 10 asteen (40 asteesta 30:neen) lämpötilan pudotus nosti öljynpainetta koneessa 0,2 bar! Lisäksi kaikki muukin tekniikka kestää pidempään.
Apukone on vieläkin kytkemättä, eli alkuperäinen sähköinen keulapotkuri ei toimi. Sähköt tulevat nyt kiinalaisesta 6 kW diesel aggregaatista, joka pärisee etukannella.
Suihkustakin tulee kylmää vettä, koska lämmityskattilakin on vielä kytkemättä. Ja vessa on järkyttävä,No ne tehdään ottaen kun on huono keli, ja ollaan kaijassa joutilaana. Ai niin, mastostakin puuttuu sarana, jne,jne..
Ja sitten vielä kiitokset m/s Kalkas, kalapaatti Ristikarilta, hyvistä vinkeistä ruotsin rannikolle.
