Nimitarrat

Nimi kylkeen. :) Sattui olemaan tyyntä, niin keulan sai aika liki laituria. Siitä sitten nippanappa yletti liimailemaan.

Koneiden hätäseis asennettu pääkannelle, puuttuu vielä laatikko noiden vaijereiden päälle sääsuojaksi.

Ja sitten vielä 1 patteri vessaan menevän käytävänpätkän seinälle. Noi Danfossin termostaatit on aika hyviä ihan kotioloihinkin. Kestävät vuosikymmeniä. Oikeastaan patteri oli tuohon liian pitkä, katkaisin sen ja hitsasin päät umpeen uudelleen. Sain 2 kpl pienempiä pattereita, toinen menee jossain vaiheessa saunan lauteiden alle. Kun itse tekee, niin saa mitä sattuu tulemaan, vai miten se sanonta meni.. heh.. 

Pikkuhiljaa alkaa kaipailemaan maasähköä. Aamuisin kun herää, niin on jo viileää sisällä, kun lämmöt toimii 240 voltilla. Siis öljypoltin ja kiertovesipumput. Apukonetta tai aggregaattia ei viitsi pitää yötä päällä. Toisaalta huomaa nukkuvansa kuin pieni lapsonen, kun on viileämpää. On jotenkin mukava kääriytyä peiton alle, ja uni on syvempää. Oikeastaan olisi aika mukavaa, jos lämpötila alenisi yöksi pari-kolme astetta, jonnekin 15-17 asteen paikkeille, ja ennen heräämistä nousisi taas 22 asteen paikkeille, niin olisipa mukavat yöunet. Olisihan tuolla kytkemättä invertteri, jolla saisi nuo laitteet toimimaan akkusähkölläkin yöajan, mutta ei ole vielä niin kylmä ollut.. Eikä tämä nyt ihan heti jäähdy.

Reposaaren laivat

Tuli käveltyä reposaaren rannat kameran kanssa, ja otettua kuvia paikalla olevista laivoista.

Museoalus Santtu: http://www.poritieto.com/index.php?title=Santtu

Jyry, käsittääkseni Porin sukeltajien alus

Meripelastusseuran paatti

Kalastajien pikkuveneitä kalasatamassa

 

Kalastusalus Fortuna 

Kalapaatti tämäkin

Vestland

Tammitroolari, joka kuulopuheen mukan on kerran nostettu ylös, mutta uponnut uudemman kerran.

Midsjö, joka näyttää seisovan ja sammaloituvan paikoilleen

Lappskär Nauvosta

Alli ja..

Saara.

Proomuja muutama kappale, lienevät Porin omaisuutta.

Teräsrunko lepäilee

Sitten sattui just olemaan alus purkamassa rehukalalastia. Olivat Ruotsin rannikon suunnasta pyytäneet, ja menee kettutarhalle rehuksi.

Kalaa tulee rännistä kuorma-auton lavalle.

..Ja sen verran roiskuu yli, että lokinpoikanenkin saa evästä. :)

Ja tässä vielä Reposaaren telakka.

Tämä pikkulaiva on käsittääkseni ihan yksityishuvikäytössä

Ja sit toi m/s Suukko..

Ja tollainenkin hieman rapistunut ravintolalautta, joka on hinattu Porista tänne, ilmeisesti vaan säilytykseen.

Lopuksi tuollainen pala historiaa: Torpedolaiva upposi ja koko miehistö kuoli tuohon ihan lähelle.

Tuolla torpedovene S2:n historiaa: http://fi.wikipedia.org/wiki/Torpedovene_S2

Kaikenlaista sekalaista puuhaa.

Ensin tekniikkaosuus:

Apukone on nyt ok, ja paloturvallisempi. Pakosarja ja -putki eristetty, ja polttoainepuoli siirretty mahdollisuuksien rajoissa pois kuumien pintojen läheltä. Joskus täytyy vielä laittaa noi 12 voltin sulakkeet, yms. härsäkkeet kaappiin, jotta ei roikkuisi seinällä tuossa mustan tolpan takana.

 Syy siihen, että apukone heitti pakoputkesta pientä koksia takakannelle käydessään, selvisi. Styyrpuurin tankissa oleva polttoaine on jotenkin raskaampaa, kuin paarpuurin vastaavassa. Ilmeisesti vahingossa on tullut, edellisen omistajan tankatessa laiva Virosta. Paarpuurin puoleisella polttoaineella kone käy paljon puhtaammin. Täytyy sekoitella siirtopumpulla aina hieman tuota raskaampaa tuon paremman sekaan, niin tulee hyötykäyttöön sekin.

Sitten pientä asbestiremonttia. Pääkoneen pakosarjojen eristeessä on käytetty asbestia. Eristeet on kohtuullisen hyväkuntoisia, joten asbestipölyä ei ole päässyt leviämään. Asbestieriste on sinällään hyvä ominaisuuksiltaan, eikä ole haitallista muutoin kuinrikkoontuessaan, jolloin pieniä hiukkasia pääsee ilmaan. Hiukkaset ovat niin pieniä, että eivät tule yskimälä keuhkoista pois, vaan jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi haittaamaan keuhkorakkuloita. Maalaamalla eristeet huolellisesti mahdollinen pöly sitoutuu, eikä pääse leijailemaan ilmaan. Alla kuvassa lateksipurkin pohjat riitti vajaan metrin alalle. Täytyy ostaa lisää.

Romukasasta löytyi vanha hieno painemittari, joka näyttää vesipatsaan korkeuden metreinä. 10 metriä vesipatsasta on likipitäen 1 bar. Mittari löyti paikkansa lämmitysjärjestelmän veden korkeuden näyttäjänä. Piipun yläosassa on avopaisunta-astia, ja korkeuseroa mittarin mukaan tulee n. 4,5 metriä. Tosta nyt sitten näkee, onko järjestelmässä vettä, eikä tarvitse kavuta enään brykan katolle säiliötä katselemaan. Punainen merkkiviisari täytyy asetella vielä minimirajan kohdalle.

Sitten asumispuuhat:

Kodinhoitotila, tai mikä tuo vessan viereinen tila nyt on, alkaa hahmottumaan. Pesualtaan viereen tulee pesukone. Seinissä on villaeristeet huolella laitettuna. Ilman ei pitäisi päästä teräsrakenteeseen kondensoitumaan. Puupinoite tasaa kosteusvaihteluita paremmin, kuin levy. Allas löytyi käytettynä jostain purkutyömaalta, samoin hana. Ihan toimivia kamppeita.

 Vanha alkuperäinen suihkutilan peltikaappi jäi paikalleen, ja sinne tuli hyllyt, sekä maalia.

Astianpesukone survottiin keittiötason alle. Koneelle täytyy vielä vetää oma syöttö sähköpääkeskukselta, koska muuten keittiön olemassa olevat johdotukset kuormittu liikaa. Muutoin kone näyttää toimivan nyt tosi hyvin.Lattia on vielä auki kuivumsen vuoksi. Kone on tällä hetkellä suoraan merivedessä, kuten kaikki muukin vesi meillä. Puhdistuslaitteistoa ei ole ehditty vielä kytkemään toimintaan. Astiat jää sameiksi. Täytyy kokeilla kirkastetta, jospa siitä olisi jotain taikaa. Tai sitten askarrella tuo osmoosilaitteisto toimintaa, jolloin vesi olisi kyllä juomakelpoistakin.

Nii, ja sitten pesuhuoneen ovi takakannelle, tuli eristettyä ja yllätys-yllätys, paneelia sattui olemaan käsillä pintamateriaaliksi.Ikkunasta puuttu vielä kehykset.

Väliovet on tehty itse vanerista. Ongelmaksi on tullut lukkojen löytäminen ohuempaan oveen. Kokeilin tehdä kohtuullisella lopputuloksella ikkunoihin tarkoitetuista lukoista. Toisesta kahvasta on vedetty tuo neliskanttinen akseli pois, jolloin kahvat muodostaa parin. Lukko on ikkunanpokaan tarkoitettu, ja sitä sai leikattua vieläkin pienemmäksi korkeussuunnassa. Tollainen uppoaa jo kapeammankin oven sisään.

Kosteusvaurio kapyysissä ja Jakilin viimeinen matka

Jaa, unohtuikin vielä, että kapyysin lattia tuli kaivettua auki. Nurkassa olikin hieman kellarin hajua havaittavissa aikaisemmin. Lattialla oli muovimatto, ja muovimaton alla vaneria. Vanerin alla routamatto, ja routamaton alla alkuperäinen betoni. Vesi lattian väliin oli päässyt tiskipöydältä. Altaasta roiskuva vesi valui tiskipöydän tason kulmasta mikroaaltouunin alta keittiön nurkkaan, ja sieltä hyvin sitten imeytyi noihin eri materiaalien väleihin. Ja kun päällä on muovimatto, niin ei varmasti kuivu, ikinä.

Onneksi sattui tuulinen päivä, ovet vaan auki, ja betoni kuivui pinnastaan jo tunnissa. Vanerilevyt ja muut puumateriaalit oli jo multa-asteella, en kelpuuttanut niitä edes saunapuuksi. Betoniin ruiskutin klooria, jotta mahdolliset homeitiöt kuolevat. Klooria on muuten halpaa ostaa uima-allasosastolta vaikkapa Kodin terrasta. Sitä laimentamalla saa paljon homeenpoistoainetta. Toki voi ostaa rautakaupan maaliosastolta homeenpoistoainetta, mutta se on sitä samaa klooria, joskin vaan 5-10 kertaa kalliimpaa, kun on jo valmiiksi laimennettua.

Siinähän nyt Chaplinit ja Hitchcockit kattelee märkää betonia.

Ja sitten toi vanha öljytankkeri Jakil. Se on kuulemma seisonut tossa paikalla joidenkin kertoman mukaan 20 vuotta, joidenkin toisten mukaan 30 vuotta. Räpsööläiset ovat jo tottuneet siihen, ja kai siitä on tullut jonkinlainen maamerkkikin. Aluksen runko on jotain 100 vuotta vanha, ja paikallisten mukaan se on tehty öljytankkeriksi joskus, mutta sillä ei ole paljoakaan öljyä ajettu. Alus on huonokuntoinen, vuotaakin aika paljon. Konehuone on päässyt veden valtaan, ja kone on menny kelvottomaksi. Nyt aluksen on ostanut paikallinen romuliike, ja kuten aikaisemmin mainitsinki, aikoo nostaa ja kuljettaa sen pihalleen varastoksi.

http://www.youtube.com/watch?v=Hz46JzzqVwE&feature=youtu.be
Tossa videopätkä, kun Jakil tuosta vierestä lähtee vuosikymmenten jälkeen liikkeelle Alfons Håkansin hinaajan vetämänä maihinnostopaikalle. Miehistö totesi lähtiessään: Toivottavasti tästä ei tule sukelluskohde tässä matkan aikana.

Keinuttaa

Tämäkin paatti keinuu. Tuossa on reilu 3 km selkää, ja tuuli puhaltaa juuri niin, että laineet tulee tähän laituriin tosi isoina. No, laivan kuulukin keinua, ellei se ole karilla. Eilen laineen koko oli sen verran iso, että kaijan (laiturin) ja laivan väliin osuessaan heitti pärskeitä kannelle saakka. :)

Ja sitten remonttiosuus:

Tuli puuhattua tulevaan vessaan katto ja seinä, sekä vessaan menevän käytävän pätkän katto. Villaa eristeeksi ja paneelia päälle. Myöskin 1 kpl lamppuja lisää. Toi vessa on alkuperäisellä paikallaan. Joskin laajennettu. Ennen siihen oli kulku vain ulkokautta. Vessan lattiassa on vielä alkuperäinen Neuvostoliittolainen laatoitus, ja vessassa ei ole ollut pyttyä ollenkaan, vaan reikä lattiassa, joka johtaa suoraan mereen.  Voi kuvitella, että kyykkiminen ja reikään sihtaaminen merenkäynnin aikana pakkaskelillä on ollut hieman eksoottinen kokemus. Kuva alla. Ulko-ovi kannelle oli tuossa oikealla, uuden seinän sisällä, ja vessa oli  vain tämän kokoinen koppi. Kuvassa ei ihan näy seinissä olevat kyykkimiskahvat.

Sitten tuli napattua Kuusakosken metalliromujen kierrätyspisteestä auton lavalle 45 cm astianpesukone. Se kun mahtuisi tuonne kapyysiin mukavasti. Ensi alkuun koeajossa kannella kone näytti toimivalta, mutta ohjelma jäikin jumiin, koska veden lämmitys ei toiminut. Tarkemman tutkimisen yhteydessä joutui purkamaan koneen liki osiin, mutta vika löytyi: Piirikortilta oli sulanut pari juotosta. Täytyy hakea juotoskolvi, ja tinata kone kuntoon. :)

 Tossa piirikortti. Juotokset, jotka irronnet, vasemmassa laidassa olevien paksumpien liuskojen yläpäissä. Pienestä se on kiinni. Toisaalta on ihan typerää viedä lämmitysvastuksen tehonsyöttö piirikortille. Noista liuskoista suunnilleen kulkee 10 A virtaa läpi. Itse en suunnittelisi laitetta näin.

Kaikenlaista pientä

Saunaan tuli tehtyä alalaude, ja kiukaan ympärille puukaiteet. Eipä kaadu sitten kiukaalle vahingossa.
Tuleva wc sai kattoon eristeet ja paneelipinnan. Vois tehdä kyllä jostain muustakin matskusta, kuin paneelista, mutta se on aika kätevää. Puu on yhtäaikaa eriste, tukirakenne (pitää villat seinällä) ja kohtuu kiva pintamateriaali. Oikeastaan ihailen hieman hirsimökin seinärakennetta: Siellä ei ole mitään muuta kuin pelkkää umpipuuta. Kaikki seinältä vaadittavat ominaisuudet samassa. :)
Sitten tuli myös asennettua keittiön kaapin alle valaistusta. Ai niin, myös vessaan menevän välitilan seinä tuli erkattua ja paneloitua. Apukoneen polttoaineletkuja katselin ihan aamulla, mutta totesin, että ilman ostosreissua homma ei etene.

 Tuossa yllä toi kaapin alla oleva led-valonauha. Oikeastaan se on aika kirkas. Asennus oli helppo: tarran suojapaperi irti, ja liimaus seinään. Johdot kytkin samalla kun tein makkarakastiketta illalliseksi. Toi ledinauha on ostettu Biltemasta, ( http://www.biltema.fi/fi/Veneily/12-V/Sisavalaistus/LED-valolista-25833/  ) ja lienee ainoa veneosastolta ostettu asia tähän laivaan, vessanpytyn lisäksi. Suosittelen ihan normaalinkin kotiin, vaikka muuntajan kanssa töpseliin. Hintakaan ei ollut paha, muistaakseni 10 egee.

 Yllä kuvassa vessan kattoa. Kannella oleillut valkoinen muoviämpäri sai uusiokäyttöä: Leikkasin kuviosahalla siitä nuo pyöreiden ikkunoiden upotuskehykset. Heh, nauratti, kun touhusin. Ei ikinä arvaa, että ne on ämpäristä peräisin. Pohjan ja yläreunuksen sankoineen nakkasin roskiin. Leikkaan vielä vanerista pyöreät "listat" noiden ikkunoiden ympärille, ja saumaan ämpäriputket ikkunaan kiinni.

Ja tossa on sitten toi alalaude, tai olisko enemmänkin askelma.

Perjantai 13 päivä

Näköjään minun epäonnen päivä siirtyi lauantaille. Mistään ei tule mitään.
Hyvien yöunien jälkeen kun heräsin, niin ajattelin alkaa tekemään wc:n seinäpintoja. Mutta sitä ennen täytyy laittaa apukoneen polttoaineputkisto uuteen uskoon, koska tulipalon riski on ilmeinen ko. asennuksessa. Polttoainesuodattimet, -pumppu ja -letkut ovat pakosarjan vieressä, ja polttoaineen syöttöletkukin vuotaa. Kaikenlisäksi osa letkuista on vain tökkäämällä kiinni, ilman lemmaria, ja pakosarja on eristämätön. Jos polttoainetta pääsee suihkuamaan kuumaan pakosarjaan, niin tulessa on koko motti.

No, polttoainejärjestelmä purkautui hyvin, mutta sitten alkoi vastustaminen. Sopivia liittimiä ei ole, vaikka motonetistä tuli raahattua puoli kassillista kaikenlaisia letkuja ja nippoja. 3 tunnin askartelun jälkeen sain kuitenkin tulopulen rakennettua uudelleen. Joskaan en ole ihan tyytväinen lopputulokseen. Ylimääräiseksi jäi toinen suodatin, siirtopumppu, ja muuta sälää. Polttoaine valuu kivasti koneelle ilman siirtopumppuakin.

Sitten osoittautui, että paluupuolen putki tarvitsee 1-suuntaventtiilin, jotta polttoaine ei tulisi väärää kautta pumpulle, jolloin konetta ei saa etäsammutettua polttoainehanan sulkemisella. Paluun haluan suoraan tankkiin, koska tällöin mahd. ilmatkin menee tankkiin, ja järjestelmä on toimintavarmempi. Tunnin puuhastelun jälkeen mikään käsilläoleva 1-suuntaventtiili ei käy paikoilleen, ja homma ei etene. Se siitä sitten, en jaksa lähteä metsästämään osia kaupungista.

Ajattelin kuitenkin eristää ko. pakoputken, koska eristenäuha oli lähettyvillä valmiiksi. Siitäkään ei tullut mitään, koska ainoat hyvät sakset tippui jotenkin kummallisesti pienestä raosta pilssiin pääkoneen alle. Vartin haravoin öljyn sekaista vettä sillä tuloksella, että käteni oli kainaloa myöten musta. Prkl. Kaikkea muuta löytyi , mut saksia ei. Pilssin tuo lohko pitäisi tyhjentää, imuroida puhtaaksi. Kello on nyt jo puoli viisi. 7 tuntia meni jonnekin harakoille. :)

Tänään en enään yritä tehdä mitään, kerta puolen tunnin hommasta tulee loputon suo.

Sumua

Aavelaiva sumussa.

Pitemmän työrepäisyn jälkeen taas kotosalla. Sumu on aika tiheää, mutta lämmintä. Lähteminen mielessä, alkaa olemaan Reposaari jo tuttu. Hieno paikka, pieni yhteisö, ja yhteisöllisyys. Pari päivää menee lähtövalmisteluihin, ehkä ensi viikolla olen jossain muualla, etelämmässä. Riippuu tietty keleistä, ei lähdetä kuitenkaan myrskyyn.
 

Peter von Bagh kapyysin seinällä

Elokuvan historia siirtyi kirjasta keittiön seinälle. Kuvat leikattiin kirjasta irti, ja lakattiin uretaanilakalla seinään. Tulos ei ole noin levoton, kuin kuvassa näyttää. Kirjan ostin Tampereen kirpparilta joskus puoli vuotta sitten, taisi maksaa jopa 30 egee.

Asuntolaiva kaatui..

Kannattaa ehkäpä katsoa, minkälaiselle alustalle asunnon rakentaa. Ettei kävis noin. Ei laiturinpätkällä merelle mennä.

Tässä linkki uutiseen: http://yle.fi/uutiset/asuntolaiva_kellahti_kumoon_kesken_juhlien_malmossa/6809108#

Tästä tulee mieleen vakuutukset. Vakuutusyhtiöt elää sillä, että ihmiset pelkää juuri heille sattuvan onnettomuuden. Sama logiikka on lottoamisessa. Ihminen ajattelee että juuri hänellä olisi paremmat mahdollisuudet, ehkä vain pienesti, mutta kuitenkin, voittaa jokin suurehko rahasumma. Jos katsellaan tilastollisesti asioita, niin kaikki on hyvin tasavarmaa.
Suomessa sattui 2012 n. 3300 asuntopaloa. Suomessa on 2 768 000 asuntoa (tilastokeskus) Tämä tarkoittaisi sitä, että suurinpiirtein joka 850 asunto kokee jonkinlaisen asuntopalon vuoden kuluessa. 
Toisaalta, jos asuisi 850 vuotta, niin silloin pitäisi sattua yksi tulipalo omalle kohdalleenkin. Jos oletetaan, että keskimäärin omillaa (ei vanhempien luona) asutaan n. 65 vuotta. Tällöin tulipalon osumisprosentti olisi varmaankin jotain 8 tilastollisesti elämän aikana.
Nyt sitten kun mietitään, että minkälaiset kodit palaa: Suurimmat syt ovat lieden huolimaton käyttö ja saunan kiukaan päälle jätetyt tavarat. Omiin korviin on tullut ja olen nähnytkin näitä: kännissä unohdettiin hella päälle, tai sauna. Eli viinalla on osuutta asiaan. 
Alkoholin suurkuluttajien määrä suomessa on n. 450.000 (keskiarvo arviosta) lähde: http://www.suomenash.fi/fi/alkoholi/alkoholi+suomessa/
Ja joka kolmas kuolema tapahtuu kännissä. Eli riski normaalilla ihmisellä pienenee huomattavasti, vähintään kolmanneksen. Tämä tarkoittaa sitä, että prosenttiluku tippuisi 2,67:ään per elämä. (elettäisi siis yli 85 vuotiaaksi)

Nyt sitten palovakuutusta maksetaan vaikkapa 250 egeä/vuosi. 65 vuotta tarkoittaa summaa 16.250€  
Eli tuon 2,67 prosentin vuoksi maksan 16.250 € "pelkorahaa" elämäni aikana. Lieneekö järkevää? Jos kämppä palaa, niin tuolla summalla saa jo jotain uutta. Jos uskotaan niin, että synnyn uudelleen kuolemani jälkeen, niin minun pitää elää n. 30 elämää jotta tulipalo kerran satuisi kohdalleni. Ja jos se tulisi vastaan vaikka 15. elämän kohdalla, niin siltikään en taida ottaa tässä elämässä vakuutusta ....

Että tälläistä pikatilastoa iltaviihteeksi, en tiedä, menikö kaikki laskutoimitukset ihan pilkulleen..Lähteet löytyi netistä googlaamalla.