UVC -valoa ja otsonia!

Merivesi, tai tällä sijainnilla Aurajoen vesi, on aika kelvotonta toisinaan. Se tulee meillä pesukoneeseen ja suihkuun, sekä keittiön hanaan. Ongelmaksi on muodostunut hieman veden sisältämät bakteerit. Iho voi kyllä hyvin, paremmin kuin kunnallisvedellä, mutta esim pyykit, seisoessaan hetken pidempään märkänä, alkaa haisemaan aika voimakkaasti. (laiskuutta myös..)

Reposaaressa tälläistä ongelmaa ei ollut. Eli vaikka tutkimuksen mukaan Aurajoki on kohtuu hyvällä mallilla, niin käytännössä se ei sitä ole.

Mietin, millä bakteerit saa hengiltä. Otsoni ja Ultraviolettivalo, ei kloorin kanssa oikein kiinnosta pelleillä, ja se kuivattaa ihoakin. Tarkemmin vielä UVC, koska uv on jaettu A,B ja C luokkiin. Linkki Wikiin tässä.

UVC:llä putsataan uima-allasvettä, vesilaitosksilla sitä käytetään kloorin käytön vähentämiseen, akvaarioissa tapetaan ylimääräistä bakteerikantaa, jne.  UVC vaurioittaa dna-ketjua. Hm, eipä olisi kiva olla dna. Auringosta tulee myös UV:tä, joka onneksi jää ilmakehään. Muuten täällä ei kasvaisi mitään meidän tuntemaa elämää.

Kävin ostoksilla.

 Bauhaus: punainen peltilaatikko, roikkavalaisin, putkiosia, mm automaatti-ilmaaja. Omasta varastosta löytyi tuo suodatinkotelo, vanha valkoinen käsisuihku (josta katkaisin putkenpätkän suodatinkotelon kantaan veden virtauksen ohjaamiseksi). Sitten sähköliikkeestä 125 W elohopeahöyrylamppu (katulampuissa käytetään) ja kuristin.

 Polttimo, 125 W Hg, josta rikoin ulkokuoren.

 Tältä polttimo näyttää ilman loisteainekäsiteltyä ulkokuorta. Elohopeahöyrylamppu on hyvä tuottamaan juuri tarvittavaa UVC:tä.

Romujen sovittelua laatikkoon. Laatikolla on 3 merkitystä: Se estää haitallisen uv-säteilyn leviämisen ympäristöön, suojaa sähkölaitteita (tai käyttäjää sähköiskulta..) sekä kerää otsonia, jota muodostuu laatikon sisälle uv:n ollessa päällä.

 Noin. Kuristin kiinnitetty kanteen, (oikeastaan tässä kävi niin, että polttimo ja kuristin vaihtuikin 50 Wattisiksi vastaaviksi, koska 125W on jo aika paljon tehoa. Katselin nimittäin tarvittavia tehoja netistä, ja tämä 50 W pitäisi riittää ihan varmasti.
Rakentamani laitteen on tarkoitus myös otsonoida vettä. Tämä toimii niin, että kaappiin muodostuu otsonia UV-hajasäteilystä. Ilma ionisoituu UV-säteilyn vaikutuksesta. Otsoni , O3, on tehokas tappamaan mikrobeja, yms muita pöpöjä.
Homma toimii niin, että kaappi on merivesipumpun imupuolella. Putkistossa ja suodatinkotelossa on siis alipaine, kun vettä hansata lasketaan. Suodatinkotelon jälkeen putkessa on tuo automaatti-ilmaaja. (messinkinen pötikkä), jonka sisällä on kelluke. Ilmaaja toimii normaalikäytössä niin, että kun tuo pötikkä täyttyy ilmalla, sisäll oleva kelluke vajoaa alas, ja aukaisee pienen neulaventtiilin, jolloin ilma pääsee pois. Tässä tapauksessa kun joku avaa vesihanan, pumppu käynnistyy ja imee pienen alipaineen ilmaajalle, jolloin kelluke vajoaa alas ja venttiili aukeaa. Avonaisesta venttiilistä imeytyy kaapin otsonoitua ilmaa veden sekaan. Kun hana vaikka keittiössä suljetaan, niin kelluke nousee ylös, ja estää veden tulemisen laitteen sisälle. :)

 Kuvasssa UV päällä. Saapa nähdä, mitä tuhoja uv ja otsoni aiheuttaa kaapin sisällä oleville sähköjohdoille. Tuon suodatinkotelon pitäisi olla uv:tä kestävää muovia. Lasi olisi parempi kylläkin, mutta tähän hätään sellaist aei ollut saatavilla. Sitäpaitsi tuo suodatinkotelo on helppo avata ja puhdistaa. Se kuitenkin sotkeutuu pikkuhiljaa tuohon Aurajoen mutaan.

Tässä laite paikallaan. Punaist aletkua myöten vesi tulee pohjaventtiilistä kaapille, ja jatkaa siitä sitten vesipumpulle. Pitäisi kiinnittää kaappi vielä seinään, jotta ei merenkäynnissä lähde liikekannalle. Takana oleva vanha iso sähkömoottori ei liity asiaan mitenkään, niin kuin edellisessä jutussa asiaan ei liittynyt se kauniimman osapuolen tekemä lohipastakaan.

Joutsen perhe on palannut. :) vaalea leipä teki kauppansa hyvin. :) Kevättä kohden...

Käänteisosmoosi ver 2.0

Eilen illalla goglailin vedenpuhdistuslaitteita. Sattui niin, että Tori.fi:ssä oli myytävänä käyttämätön RO-laitteisto paineenkorotuspumpulla. Laitteen sijainti oli Salo. Kokemusta on vajaan parin vuoden ajalta tuosta käänteisosmoosista, eli RO -laitteistosta, joka tekee meillä juomaveden merivedestä.

Ensimmäisen tein itse akvaarioliikkeen poistomyynistä ostamista kamppeista. Tämä uusi on hieman teollisempi. RO-vettä on juonut koko perhe hyvillä mielin, koirat ja kissat mukaanlukien.

Hinta ei ollut paha, tuli siis investoitua 200 egee vesihuoltoon. Kaupan päälle tuli märkäpuku, parit räpylät ja 2 kpl snorkkeleita. :)

 Ohjekirja ja kaupanpäällisräpylöitä.

 Laatikollinen kamaa. :)

 

Entinen RO-laitteisto meni purkuun, siitä on enempi juttua ja käyttökokemuksia täällä . Toiminnassa se on ollut vajaa 2 vuotta. Kerran vaihdoin toisen etusuodattimen. puhdasta vettä on tuotettu arviolta 20 000 litraa.

Sitten sattui sellainen kämmi, että kun kiikutin laitekuormaa lankonkia (kuvan ihan ylälaidassa) laivaan, niin auton avaimien peränä oleva kangaslenkki tarttui lankonkin kaiteeseen. Näin kun avaimet tippui.. Mutta ei kuulunutkaan molskis, vaan kilahdus. ? Avaimet tippui onneksi alla olevalle laiturinpätkälle. (avaimet tuossa keskellä alhaalla, sininen naru perässään) Tuura sinällään, että tämä rämä laiturinpätkä on monesti veden alla.. Nyt ei. :) Sori huono kuva.

Mutta asiaan...

 Kapyysin tiskipöytään ilmeistyi tuollainen lisähana. (Taustalla näkyvä lohimuhennos ei kuulu tähän juttuun..)

 Entisen RO-laitteiston tilalle kasautui tämä uusi. Kuvassa vas. alakulmassa oleva valkoinen pönttö on puhtaan veden varasto. Suodattimia on kolme. Järjestys on niin, että ensin mutasuodatin, sitten aktiivihiili, ja viimeisenä ennen ro-kalvolle menoa on jokin Resin -patruuna ?? Hartsia? Why? En jaksa asiaa nyt ihmetellä, kun saunaan tekee mieli, ja muutenkin on maha täynnä sitä kauniimman osapuolen laatimaa juttuun kuulumatonta yllä mainittua lohipastaa.

 Laitteisto on rakennettu 24 volttiseksi alun alkaen, ja siihen on lisätty 240/24 V virtalähde (musta laatikko paineenkorotuspumpun edessä. Hyvä on tuo 24 volttisuus: Saan tarvittaessa ajettua akkusähköllä juomavettä. (Niin, siis auringosta tulee akkuihin sähkö, joten tämä kokoonpano sopii kesämökillekin aurinkoenergian perään. ) Joskaan en tehnyt vaihtokytkimiä vielä noille eri jännitteille. Virrankulutus näyttäs olevan 1 A. aika vähän.

Laitteisto toimii niin, että korkeapainepumppu ja veden virtauksen magneettiventtiili on niin kauan auki, kunnes riittävä paine paisarissa saavutetaan. En tiedä, paljonko tuo on, ehkä max 1 bar. Tällöin paisarissa on maybe 20 litraa vesivarastoa. Laitteistossa on painekytkin tulovedelle estäen kuivakäymisen. Eli jos tulovedessä ei ole painetta ollenkaan, laitteisto ei toimi. Se ei ole siis itseimevä, vaan vaatii pienen syöttöpaineen toimiakseen. Laitteisto käynnistyy taas, kun paine on laskenut alas, eli paisari on tyhjähkö.

Sitten tässä vaiheessa voitonriemuisena kapyysiin maistelemaan hanasta tulevaa vettä. Ja se oli suolaista! Mit...  Niin-joo. Laitteistossa ei ollut paikallaan sitä oleellisinta, eli RO-kalvo olikin vielä paketissa, eikä sille tarkoitetun tuubin sisällä...  Tuossa alla kädessä nyt se ihmeellinen kalvorulla, joka poistaa suolat ja radioaktiivisetkin aineet vedestä..

 

 Rulla paikalleen, ja homma toimi. Hiukan alkuun maistui suolalta, kun sitä putkistoon pääsi.

Sitten sellainen sivuhuomio: Kiinalaisissa ohjeissa oli hyvin esitetty, miten paisunta-astia toimii. Olipa sitten kyseessä patteriverkoston, tai kaivopumpun paisari, niin toiminta on sama. Tässä laitteistossa tämä paisari toimii puhtaan veden "akkuna". Laitteisto työntää vettä paisariin, kunnes määrätty paine saavutetaan. Painekytkin katkaisee toiminnan. Hanasta laskettaessa paisarin ilmanpaine työntää vettä hyvin hanalle päin.  Itse puhdistusprosessi on hidasta, vettä menee paisariin pikku liruna.

Alla: Pitihän se entinen RO-kalvopaketti avata, ja ihmetellä. Ei kauhean likainen. Aurajoen savea hieman. Toi on ihan toimiva peli vielä, jätän varaosiksi.

Entinen paineenkorotuspumppu on joutilas nyt. siitä saa aika hyvän palopumpun, tai ejektorilla tehtynä pilssipumpun. Taidan laittaa sellaiseksi monikäyttöpumpuksi, jolla voi siirrellä vesiä eri paikkoihin tarvittaessa.

Ja ah, Ellivuoren hotellilta pari vuotta sitten mukaan nappaamat vanhat mehutiivistekannut.. ne on ollut makean veden varastona, käytössä päivittäin. Entinen RO-laitteisto kun piti käynnistää konehuoneesta, niin kannu oli siellä aina letkun päässä täyttymässä. Ihan limattomat noi kannut on, ilmeisesti vesi on todellakin puhdasta..  Nyt loppui se konehuoneessa ramppaaminen, vesi tulee automaattisesti tiskipöydän hanaan. :)

Edit: Näin parin päivän jälkeen: Vesi on todella hyvää,  ja laitteisto toimii automaattisesti ja muutenkin erinomaisesti. Ensin ajattelin, että laite käyttää tuota merivesipumppua tuntitolkulla, mutta ei. Jokusen tunnin ottaa vettä, ja sitten on ihan hiljaa. :)

Daldiesel, etteikö itävenäjällä olisi koneita osattu tehdä.

Lueskelin tässä mahataudissa makoillessa lisää tuosta Daldieselistä, joka Suukon sydämenä on. Tiedän ihmisiä, jotka on vaihtaneet koneen pois, kun vierastavat itärajan takaa tulevaa kamaa. Ihmettelen miksi?? Yksikin laittoi tilalle Scanian koneen, jostain 60-luvulta. Polttoainetaloudellisuus ja käyttövarmuus on kyllä ihan eri luokkaa tuollaisessa kuorma-auton koneessa.


Daldiesel on muuten valmistanut koneita 1950 - 2006. kappalemäärästä ei ole tietoa, ja ilmeisesti sitä on myyty eri merkkisenä länsipuolella.




Koneen pientä kulutusta on ihmetelty meillä.
Löysin juurikin tälle turbo-välijäähymallille tehtaan speksit.


Tehdas antaa ko. mallille polttoaineen kulutukseksi  (mitattu)160 g/tuotettu kwh. Tämä tarkoittaa sitä, että sisään menee 1,88 kW polttoainetehona, ja ulos tulee tällöin 1 kW akselitehona. Hyötysuhteeksi tulee tällöin 54 %, joka on dieselmoottorille todella hyvä, käytännössä.



Jos tarkastellaan asiaa Carnot`n lain puolelta. Pakokaasujen lämpötila ennen ahdinta on vajaa 300, otetaan nyt vaikka 280 keskiarvoksi. Palolämpötila lienee 700-800 astetta., kun puristuslämpötila on jo 400´C. Tehdas antaa muuten maksimin palopaineelle, 70 bar. Sijoitetaan Carnot:n yhtälöön:
n=1- T2/T1 Eli  1-(280 / 700) saadaan 0,6 , ali 60 prossaa hyötysuhteeksi. Lienee palolämpötila pienempi, koska tämä näyttää liian hyvälle. Mutta toi 280 pakolämpötila on oikeasti vielä alhaisempi, kun turbo sitä laskee hieman.

Kunnioitusta tulee konetta kohtaan. Eikä ihme, että sitä on käytetty myös länsialuksissa. Daldieselin etu lienee palotilan muotoilu. Palotila on männässä, jopa männän sisällä. Siitä juontaa Daldieselin logokin.

 

Pallomaiseen palotilaan johtava aukko on pienempi kuin itse palotila. Logo on tyylitelty aiheesta, eikä kerro totuutta. alla kuva todellisemasta tilanteesta. Muoto aiheuttaa varmasti suuren pyörteilyn  puristettavaan ilmaan, ja polttoaine sekoittuu hyvin. Tuloksena puhdas palaminen.

Veikeetä.
Lisätään tähän vielä reissukokemusta. Suukko painaa nyt n. 110 tonnia, ja kulutus n. 8 solmun nopeudella vaihtelee 15-20 litraa tunnissa. Tällöin tehonkäyttö koneelta akselille 50 prossan hyötysuhteella olisi 75-100 heppaa. Kuulostaa aika järkevälle.
Kulutusvaihtelut riippuu tuulista ja virtauksista, sillä kone pyrkii käymään vakiokierroksilla, ja vauhdin hidastuessa laittaa pökköä pesään automaattisesti.
Aluksen pohjamuoto on hyvin edullinen. Aallonmuodostusta ei juurikaan ole, menee kuin sukkasillaan. :)

Dieselkoneiden hyötysuhteet näyttää tippuvan, mitä enemmän kierroksia koneessa on. Netistä löyty, että hitaille 135 g/kW, keskinopeille 180 g/kw ja nopeille (kuten autot) huomattavasti runsaammin. Vertailuksi Viking Gabriella, netistä ongitun tiedon mukaan, 150 g/kW.  Täytyy kesällä mitata vielä tarkemmin tuo hyötysuhde lähinnä pakolämpö ahtimen jälkeen, ihan mielenkiinnon vuoksi. Saa sitten laskettua paremmin.

Daldiesel 18/22 , 6 ЧН 18/22, tekniset arvot/tiedot

Tässä jollekin, jos tarvitsee. Ja itselleni muistiin. Englannitettu googlella venäjästä. Koskee turbotonta konetta, mutta pitäisi täsmätä turbolliseenkin.

 Designed to work on merchant and fishing vessels as the main engine, and large vessels as vspomogoatelnogo diesel generator as a source of electricity.

technical characteristics

Designation of a diesel engine in accordance with GOST 4393-74 - 6CHSP 18/22
Rated power under normal conditions *, kW (hp)
- On the shaft of a diesel engine, 110.4 (150)
- At the outlet flange DRD 104.8 (142.5)
Maximum power (short-term, not more than 1 hour) on the shaft of the diesel engine under normal conditions, kW (hp) 121.44 (165)
Maximum power of the total operating time of the diesel engine,%, not more than 10
Repetition maximum power is not more than, Part 5
Rated speed, s-1 (r / min) 12.5 (750)
Maximum speed, s-1 (r / min) 12.8 (772)
Minimum sustained speed, s-1 (r / min)
- Idling 5 (300)
- With screw harahteristiki under load of 4.1 kW (5.5 hp) 4.15 (250)
When the length of continuous work hours, not more than
- Idling 0.5
- Under a load of 2
* Intake air temperature of 293 K (20 ° C), relative humidity of 70%, barometric pressure of 101.3 kPa (760 mm Hg) vacuum at the intake 1,962 kPa (200 mm Hg) pressure on the release of 3 44 kPa (350 mm. Hg), the temperature of the seawater at the entrance to the cooler 305 K (32 ° C)
Number of cylinders 6
Operating procedure of cylinders (when counting the cylinders of a station)
- The left engine DD03 1-4-2-6-3-5
- The right engine DD04 1-5-3-6-2-4
The direction of rotation of the crankshaft (flywheel side)
- For the left engine DD03 clockwise
- For the right engine DD04 counterclockwise
The maximum combustion pressure at maximum power under normal conditions, kPa (kgf / cm2) not more than 6370 (65)
System pressure gidrozapora nozzles at 750 / min, kPa (kgf / cm2) 14,700 ± 981 (150 ± 10)
Fuel supply timing angle in degrees of crankshaft rotation of 22 ± 2
The temperature of the circulating water at the output of the diesel engine, K (0C) 358 (85)
Specific oil consumption, g / kWh (g / e.l.s.ch)
- To burn 1.22 (0.9)
- A total of 1.71 (1.26)
- Oil on M-10G2TSS 1.59 (1.17)
Oil temperature at the outlet of a diesel engine, R (0C), no more than 353 (80)
Timing of the suction valve, hail
-Opening BTDC 7 - 12
Close, after BDC 27 - 32
Timing of the exhaust valves, hail
-Opening up BDC 27 - 32
Close, ATDC 7 - 12
Reverse gear factory designation 27RRP-230
Type of reverse-reduction gear mechanical misalignment, with two conical friction clutches and gears front and rear moves
Models levobortnaya, pravobortnaya
gear ratio
- To move forward, i = 1: 1.67; i = 1: 2.14
- Astern i = 1: 2
Speed at which produces switching on and off DRD-1 (r / min), no more than 7.5 (450)
Time reversal, with not more than 15
Duration of work in reverse is not limited
Resource diesel and DRS before the first overhaul, hours 50000
mechanisms diesel
Additional clutch PTO - PTO at 750 r / min and turned off RRP, kW (hp), not more than 29.4 (40)
Fuel pump - gear, performance (at 375 rev / min, discharge pressure 49 kPa (0.5 kgf / cm2) and a suction lift of 1 m), l / min 1.5
Oily pump - gear, performance (at 1125 rev / min and a pressure of 588 kPa discharge (6 kgf / cm2), l / min 76.6
Oily Filter partially-line - two reactive centrifuge capacity (at 6 kgf / cm2 and an oil temperature of 70 0C), l / min 10
Shestiplunzherny fuel pump, block
Fuel filter 2TF-3

Linkki venäjänkieliseen Wikiin: https://ru.wikipedia.org/wiki/6_%D0%A7%D0%9D_18/22#cite_note-Spring-1

Suukon "merkki ja malli" löytyi!, lisäksi elämänkaarta.

Pitkään olen ihmetellyt, että eikö Suukon mallisille aluksille ole mitään omaa merkkiä, tms mallinumeroa. Ja sitten , vaikka aiemmin olen paljonkin googlannut, niin plops vaan ja esiin tuli neukkujen laivakantaa käsittelevä sivusto.
Sormet syyhyten etsin, ja kyllä vaan. Löytyi. Suukko on proj.697BKR, "Sokol". Suomeksi haukka. Samaa runkoa on hyvin monella eri kansirakenteella.  Kuva alla kopsattu tämän linkin sivuilta, josta löytyy paljon itänaapurin ja yleensä itäblokin maissa rakennetuista kalastus - ja muistakin aluksista. Kannattaa käydä tsekkaa, jos kiinnostaa. :)

Suukko alunperin. " Small size refrigeranting fishing trewler. Type "Sokol", proj.697Bkr."

 

Suukko jotain 1990-??

 

Suukko kesällä 2013, Reposaaressa

 

Suukko joulukuussa 2014 Turussa

 

 

Jokin tiedot hieman poikkeaa. Mm. Suukon kone on kyllä 18/22 Daldiesel, mutta turbolla ja välijäähyllä varustettu, jolloin tehot on 250 hp:n luokkaa, ja taloudellisuus parempi. Sekä polttoainetankit ovat suuremmat. Pituutta on tullut aavistus lisää Esan tekemien uusien laitojen myötä. Suukon tekniikkatietoja löytyy täältä aiemmasta kirjoituksesta.

Tässä pari muutakin kuvakaappausta tuolta, ei siis Sokolista, vaan muista saman runkoisista paateista.

Googlailen lisää, kun sattuu aikaa..

Perkins, monOcyl, Fordson.. -sähköä vuosilta 1960 - 2013

Tossa työn puolesta Hesassa kiinteistömessuilla sattui silmiin jotain, joka vaikutti tutulta. Tuo öljynsuodattimen jalka ja ruiskutuspumppu, ja muutakin... Perskele, sehän on Perkins-diesel. En tiennytkään, että Perkins valmistaa vielä moottoreita. Suurin osa Suomalaisista tunnistaa koneen menneiltä ajoilta Massey-ferkusoneista, ja jopa 70-luvun Ford Transit pakuista.

Osaston myyjä huomasi kiinnostukseni, ja koitti tulla kauppaamaan tuota generaattoria minulle. Vastasin, että en tarvitse sillä minulla on liki jokapäiväisessä käytössä tuollainen, n. 50 vuotta iältään, hieman isompi malli vaan.
Tuo oli 32 kW:n tehoinen, ja toi meidän apukone (alla) on 40 kW, siis sähkön tuotoltaan.

Asia, joka herätti arvostusta, oli sähköjohtojen ja kaikenlaisien antureiden sekä tietokoneiden puuttuminen tyystin. Ruiskutuspumppukin on ihan mekaaninen, ilman mitään elektroniikkaa. Ainoat johdot ovat sammuttimen sähkömagneetin johdot, jotka katkaisee polttoaineen syötön. Meidän vanhassa koneessa sammutus on vaijerilla, kuten vanhoissa traktoreissakin.

Koneen myyjäyritys käytti/möi Perkinsejä tietokonesalien varavoimaloiksi, ja piti erittäin hyvänä yksinkertaisuutta. Se on kuulemma todella toimintavarma.
Heh, hieman huvittaa se, että yksinkertaisella mekaanisella moottorilla suojataan tietokoneita, eli mekaniikkaan luotetaan ja saadaan suuri toimintavarmuus. Tämä menee näin juuri oikein päin. En ymmärrä, missä vaiheessa autojen ja nykyisten työkoneidenkin suunnittelijoilta on lähtenyt järki päästä, ja tietokone laitetaan ohjaamaan moottoria.Kaikenlainen elektroniikka kun tahtoo mennä rikki ihan olohuoneen pöydälläkin, saati sitten kosteissa olosuhteissa ja tärinässä.

Hienoa. Hyvin suunniteltu mekaniikka on kaunista kuin taide. :)
 linkki wikipediaan: http://fi.wikipedia.org/wiki/Perkins  Suomessa on joskus 60 luvulla ollut Audeja taksina, joissa Perkinssin diesel, muistaakseni 4.108 tyyppiä. Todella harvinaista dieselkone henkilöautoissa tuolloin

Sen verran vielä tuosta Perkinssistä, että Monocyl, mon0cyl (lukee koneen kannessa) on ihan sama moottori. Perkins on valmistanut Fordsonille omaa sarjaa, tai oikeastaan vain omalla nimellään. Perkinssin tyypit menee niin, että esim. 4.246 tyyppi tarkoittaa 4 sylinteriä, ja 236 kuutiotuumaa tilavuutta. Massey-Ferkusonin varaosakirjasta esim IKH:lta (isojoen konehalli) tuo 4.236 löytyy A.246 tyyppinä. Täysin sama kone. Muutkin mallit seuraa samanlailla. 3.xxx (3-pyttyinen) löytyy A.xxx. T-kirjain merkitsee turboahdetua versiota.
Veneilijöille, joilla tämä kone on, tiedoksi: Varaosat ovat halpoja. Muistaakseni puolimoottorikaan takuineen ei maksanut kuin vajaa pari tonnia. Ja uudet suuttimet jotain 10 €/ kpl.
Joissain malleissa on imusarjahehku, joka polttaa polttoainetta, helpottamaan kylmäkäynnistymistä. Aivan kuten Valmetin koneissakin. (Valmetista,  hienoa kotimaista osaamista mielestäni)

Jos tätä nyt jossain vaiheessa sattuu jokunen koneen suunnittelija lukemaan, niin älkää ihmeessä tunkeko sitä tietokonetekniikkaa niihin laitteisiin.  Ja jos sinne sitä pitää laittaa, niin hyvin maltilla sittenkin. ohjelmoinnilla pystyy parantamaan huonosti tarkoitukseen soveltuvaa mekaniikkaa, mutta se on kuin ilmastointiteipillä jatkaisi tikkaita: Pettää jossain vaiheessa kuitenkin.

paineilmapullojen koeponnistus

Laitan tämänkin tänne, vähän niin kuin huoltokirjaan merkinnäksi. Muistaapahan itsekin, mitä on tehnyt. :)

Pääkoneen käynnityksen paineilmapullot alkoi hirvittämään, kuten jo aiemmin taisin mainita asiasta. Ne on 38 vuotta vanhoja, ja luulen, että niitä ei ole koeponnistettu kuin uutena. Näytti niissä olevan leimat, mutta en sanut selvää paineista.

Kone lähtee käyntiin vielä 20 baarin paineella, ja pullopaineena on ollut 30 bar, jolloin yhdellä pullolla käynnistää kolme-neljä kertaa. Koeponnistuksessa käytin 60 bar painetta, jonka tuo rykipumppu juuri riittää.

Ponnistuksen tein niin, että täytin pullot ensin letkulla, siis vedellä, heh, ja sitten pumppasin loput paineet tuolla rykillä. Paine, 60 bar, oli n. 20 minuuttia per pullo. Ajattelin tämän riittävän. hakkasin vielä putkitongeilla pulloja ja pullojen venttiileitä. Kuulostaa varmaan fiksulta toiminnalta, mutta halusin varmistua, ettei olla juuri murtorajoilla, vaikkapa noiden venttiilien kanssa. Ei olisi kivaa saada venttiili silmille,kun sitä kääntää.

Tuossa takemman pullon koestus. Ruskea kura pullon kyljessä/kaulalla tuli etummaisesta pullosta. Pohjasakkoja..

Kaikenlaista sekalaista puuhaa.

Ensin tekniikkaosuus:

Apukone on nyt ok, ja paloturvallisempi. Pakosarja ja -putki eristetty, ja polttoainepuoli siirretty mahdollisuuksien rajoissa pois kuumien pintojen läheltä. Joskus täytyy vielä laittaa noi 12 voltin sulakkeet, yms. härsäkkeet kaappiin, jotta ei roikkuisi seinällä tuossa mustan tolpan takana.

 Syy siihen, että apukone heitti pakoputkesta pientä koksia takakannelle käydessään, selvisi. Styyrpuurin tankissa oleva polttoaine on jotenkin raskaampaa, kuin paarpuurin vastaavassa. Ilmeisesti vahingossa on tullut, edellisen omistajan tankatessa laiva Virosta. Paarpuurin puoleisella polttoaineella kone käy paljon puhtaammin. Täytyy sekoitella siirtopumpulla aina hieman tuota raskaampaa tuon paremman sekaan, niin tulee hyötykäyttöön sekin.

Sitten pientä asbestiremonttia. Pääkoneen pakosarjojen eristeessä on käytetty asbestia. Eristeet on kohtuullisen hyväkuntoisia, joten asbestipölyä ei ole päässyt leviämään. Asbestieriste on sinällään hyvä ominaisuuksiltaan, eikä ole haitallista muutoin kuinrikkoontuessaan, jolloin pieniä hiukkasia pääsee ilmaan. Hiukkaset ovat niin pieniä, että eivät tule yskimälä keuhkoista pois, vaan jäävät sinne ikuisiksi ajoiksi haittaamaan keuhkorakkuloita. Maalaamalla eristeet huolellisesti mahdollinen pöly sitoutuu, eikä pääse leijailemaan ilmaan. Alla kuvassa lateksipurkin pohjat riitti vajaan metrin alalle. Täytyy ostaa lisää.

Romukasasta löytyi vanha hieno painemittari, joka näyttää vesipatsaan korkeuden metreinä. 10 metriä vesipatsasta on likipitäen 1 bar. Mittari löyti paikkansa lämmitysjärjestelmän veden korkeuden näyttäjänä. Piipun yläosassa on avopaisunta-astia, ja korkeuseroa mittarin mukaan tulee n. 4,5 metriä. Tosta nyt sitten näkee, onko järjestelmässä vettä, eikä tarvitse kavuta enään brykan katolle säiliötä katselemaan. Punainen merkkiviisari täytyy asetella vielä minimirajan kohdalle.

Sitten asumispuuhat:

Kodinhoitotila, tai mikä tuo vessan viereinen tila nyt on, alkaa hahmottumaan. Pesualtaan viereen tulee pesukone. Seinissä on villaeristeet huolella laitettuna. Ilman ei pitäisi päästä teräsrakenteeseen kondensoitumaan. Puupinoite tasaa kosteusvaihteluita paremmin, kuin levy. Allas löytyi käytettynä jostain purkutyömaalta, samoin hana. Ihan toimivia kamppeita.

 Vanha alkuperäinen suihkutilan peltikaappi jäi paikalleen, ja sinne tuli hyllyt, sekä maalia.

Astianpesukone survottiin keittiötason alle. Koneelle täytyy vielä vetää oma syöttö sähköpääkeskukselta, koska muuten keittiön olemassa olevat johdotukset kuormittu liikaa. Muutoin kone näyttää toimivan nyt tosi hyvin.Lattia on vielä auki kuivumsen vuoksi. Kone on tällä hetkellä suoraan merivedessä, kuten kaikki muukin vesi meillä. Puhdistuslaitteistoa ei ole ehditty vielä kytkemään toimintaan. Astiat jää sameiksi. Täytyy kokeilla kirkastetta, jospa siitä olisi jotain taikaa. Tai sitten askarrella tuo osmoosilaitteisto toimintaa, jolloin vesi olisi kyllä juomakelpoistakin.

Nii, ja sitten pesuhuoneen ovi takakannelle, tuli eristettyä ja yllätys-yllätys, paneelia sattui olemaan käsillä pintamateriaaliksi.Ikkunasta puuttu vielä kehykset.

Väliovet on tehty itse vanerista. Ongelmaksi on tullut lukkojen löytäminen ohuempaan oveen. Kokeilin tehdä kohtuullisella lopputuloksella ikkunoihin tarkoitetuista lukoista. Toisesta kahvasta on vedetty tuo neliskanttinen akseli pois, jolloin kahvat muodostaa parin. Lukko on ikkunanpokaan tarkoitettu, ja sitä sai leikattua vieläkin pienemmäksi korkeussuunnassa. Tollainen uppoaa jo kapeammankin oven sisään.

Viimeinkin ankkurikoneisto tuli korjattua

Sähköjohdotukset piti uusia, koska johdotukset puuttui kokonaan. Tästä kirjoitinkin aikaisemmin.
Paljon aikaa meni kytkennän tutkimiseen, koska minkäänlaista kytkentäkaavaa ei ollut. Ei edes tietoa, mikä napa on mikäkin. Moottori on tasavirtakone, joka on aika harvinainen tuon kokoisena, isona siis. Ohjaamossa on suuri säätövastus, aivan kuin jättimäinen radion volumenuppi, jolla säädetään ankkurin virtaa. Staattorille tulee magnetointivirta oman tasasuuntaajan kautta. Niin, tämä tasavirta tasasunnataan 240 voltin vaihtosähköstä. Moottori saa näin ollen n. 300 voltin tasajännitteen, riippuen kuormituksesta. Moottorissa on myös jarru tuossa päädyssä, joka toimii (vapautuu) erillisellä sähkömagneettilla.

Tossa videopätkä, kun kone käy n. 80 voltin jännitteellä. Noista pyöreistä kahvoista voima voidaan kytkeä jompaan kumpaan ankkuriketjurattaaseen. Ja noista pystyynpäin töröttävistä kahvoista voi käyttää ankkuriketjujarruja.

Loppupäivä kuluikin tuumaillessa, paitsi pesuhuoneeseen tuli laitettua patteri seinälle. Tässä kun on sellaisia suunnitelmia, että m/s Suukko olisi kiertävä teatteri itämerellä. Samalla myös innovaatiokeskus, keksijäiden ja tiedeihmisten kohtaamispaikka. Paikallista osaamista/historiaa eri kaupungeista voisi kerätä ja luoda yhteyksiä.. Teatteri olisi hieman uudenlaista, eri ihmisryhmien välisiin kommunikaatio-ongelmiin tarttuva. Tai jotain sinne päin. Ei kerrota vielä kaikkea.. Piirrustukset on laadittu, liiketoimintasuunnitelma.. Jokunen yhteistyökumppanikin..

Sitten tuli vielä uusi juttu, ainakin minulle. Merityöverotus. Se on kuulemma halvempi, kuin normaali verotus maissa. täytynee tutkia...

Kyllä tämä tästä lähtee

Aamulla puhelin soi, ja laituri-isäntä sanoi, että olis syytä lähteä, koska purkaa laiturin. Luultiin osittain, että tässä saisi olla heinäkuun puoleen väliin saakka. No, lähtöähän tässä on tehty jo jonkin aikaa. Tekniikka vaan ei ole käyttäytynyt haluamallamme tavalla.

Sähköpuoli alkaa olemaan kunnossa. Pääkoneen lämmitys aamupäivällä, ja sillä aikaa jäähdytysvesiputkiston puhdistamista ja pikku hitsaushomma veden poistoputken liittimelle.

Kone käy nätisti. Pikkuhuomio tuli ruiskutuspumpun akselin liitännän omituiseen "heittämiseen". Jokin koplauksessa on pielessä, koska koko ruiskupumppu vääntelehtii kiinnityksissään. Täytyy uusia koplaus. Kannelta löytyi varaosakasasta sopivia ehjiä pilkkeitä. Muutoinkin siivottiin kantta, siirrettiin painoa keulaan, ja kannen alle. Lisäksi keulatankki täytettiin painolastivedellä, kaiketi 3 tonnia suunnilleen. Alus kelluu kuitenkin vieläkin liian pinnalla.  Olis vaan vakaampi ajella ja oleilla, jos painoa olis enempi.

Tossa alla videoo paineilmapullojen täyttämisestä starttia varten, ja koneen käyntiä. Huomenna pyrkimys lähteä oikeasti tästä. :)

Sähkö on vain elektronien liikettä..

Noh-niin. Sähköurakan loppu alkaa jo häämöttämään.
Tämä meni niin, että neljä päivää sitten aamulla herätessä ajattelin lähtöämme täältä räpsööstä. Ajattelin, että kokeilen laitteet läpi. Ja korjaan siinä pääkoneen lämmetessä ankkurivinssin puuttuvat johdotukset keulahytistä. Mutta asia johti toiseen, ja toinen kolmanteen. Tästä tulikin 3 tunnin tilalle neljän päivän urakka.

Apukoneen käynnistys siis epäonnistui silloin, koska akuissa ei ollut virtaa riittävästi. Akkujen virtavaje johtui apukoneen oman laturin toimimattomuudesta, joka johtui puuttuvasta/viallisesta johdotuksesta. Apukone katkaisi myös murtopulttinsa akseliltaan, eli generaattori ei pyörinyt enää ollenkaan.

 

Kuvassa apukone, generaattori ja apukoneen ohjauskaappi avattuna.

No, kun apukoneen oma lataus oli korjattu, ja murtopultti uusittu, kone käynnistetty apuvirralla, katkaisin maasähköt ja painoin nappia, jossa lukee "Sähkö päälle". Mitään ei tapahtunut. Päägeneraattori ei herännyt. Volttimittari näytti 3,2 volttia, vaikka pitäisi olla liki 400 V. Äh. jokin on pielessä. Apukoneen ohjauskaapista löytyi sekalainen määrä johtoja, etuvastuksia, kontaktoreita ja muuta sekavaa. Koitin perehtyä kytkentään n. 2 tuntia, ja kun en saanut mitään tolkkua asiasta, revin kaikki rojut kaapista pihalle aika voimallisesti. Sitten purin generaattorin hiiliharjapään, ja avasin kaikki muutkin luukut, joista meni johtoja ko. laitteeseen. Parin tunnin pään raapimisen jälkeen homma oli kasassa jälleen, ylimääräisiä osia jäi n. puolet päydälle. Kone käyntiin painonappulasta, kytkimestä magnetointi päälle, ja ta-daa, 220 volttia vaiheen ja nollan välillä, ja 380 3-vaiheisesti, niinkuin vanhan säännön mukaan pitääkin olla. (nykyisin 240 / 400 volttia valtakunnan verkossa, jännite nostettiin joskus 10 vuotta sitten) Tsekkaa alla oleva kännykkäkameralla kuvattu video.

Työjälki on ehkä rumaa, mutta toimii. Apukoneen oman generaattorin ohjaus tuli tollaisen jakorasian sisään, kun muuta ei ollut käsillä. Amppeerimittari näyttää magnetointivirran, joskin takertelee hieman. heh. Valot syttyi, pesukone, jääkaappi, ja muut normilaitteet tykkäsi sähköstä kovin. :)  Tärkeintä kuitenkin, että apukone pystyi käyttämään korkeapainekompressoria, jolla saa paineilman pääkoneen starttaamista varten. Ainoa ongelma oli se, että sammutettaessa murtopultti katkesi uudelleen. Täytyy hommata vahvempaa terästä oleva normaalin 8.8 pultin tilalle. Ja ehkä muutama varallekin.. 

Sitten seuraavaksi ajauduin brykälle, koska apukoneesta menee mittarien johdot ohjauspöydälle mittareille. Karttapöydän ja mittariston alta paljastui kaikenlaista, joka ei niin miellyttänyt silmää, eikä yöunia.  Tarkoitus oli selvittää muutama johto, mutta ilmiö oli sama kuin apukoneen ohjauskaapin kanssa. Mistään ei saa mitään selvää. Johtoja johtojen seassa, joissakin kulkee 12 volttia, joissakin 24 volttia ja joissakin 240 volttia. Ja kompassin johdoissa muuten 28 volttia vaihtovirtaa! Erikoinen jännite. Tässä savotassa menikin sitten vajaa 3 päivää.  Sulaketaulut rakennettu, pääkytkmet, asianmukaiset johdot ja niiden paksuudet sekä maadoitukset, 240 volttia erotettu matalamman jännitteen läheisyydestä,jne. blaa-blaata.

 Tossa yllä kuvan alalaidassa oleva kuparikääminen mötikkä, ankkurivinssin 240 volttinen säätövastus aika avoimeksi asennettu. Siltä myös puuttui maadoitus, joka lisää käyttöturvalisuutta, koska käyttökahva on metallinen.

Ja tossa alla tilanne parin päivän jälkeen. :) Mittariston alta kuva,

 ..ja tämä tosta karttapöydän alta. Jokunen irtojohto vielä, mut ei kauaa. Ankkurivalon johtokin löytyi, ja katolle menevä äänitorven kaapeli. Noi paksut letkut on hydrauliikan putkia.

Kulkuvalotkin sai uudet kytkimet ja sulakkeet, ja toimii hienosti nyt. (alla) Toi ikuisesti palava "kukkavalo" palaa yhä edelleen. Ei kaikkea kerralla korjata, ja sitäpaitsi kukkavalo ei vaikuta meri/asumisturvallisuuteen oleellisesti. :)

Jospa huomenna kaikki jo toimisi, ja voisi irroitaa köydet...

Tekniikkaan tutustumista ja sähköä..

No-niin. Laitoin 24 voltin järjestelmän akut paikalleen. Tutka alkoi toimimaan pienen alkukangertelun jälkeen. 1.kannen messinkivalaisin palaa koko ajan. Mistään ei löydy minkään näköistä katkaisijaa, ja johdot kulkee jossain rakenteissa. ?? Lampun likellä oleva amppelimansikka lienee mielissään.
 Akkukaapista lähtee myös epämääräisiä todella paksuja kaapeleita jonnekin. Tunnin pähkäilin noita kaapeleita, ja vieläkään ei selvinnyt kaikkien tarkoitusperä.

Akkukaapilla on oma tuuletuksensa, 2 kpl putkia pihalle. Päävirtakytkin tuli myös asennettua. Hyvä niin, sillä siitä sammuu nyt tuo ed. mainittu mansikkavalo.

Apukone on 12 volttinen (startti ja laturi) ja ei suostunut käynnistymään, koska sen akku oli mennyt tyhjäksi. Sen siitä saa, kun toi VHF on ollut päällä. Motonetin laturi ei oikein vakuuta, sillä akku on uusi, ja laturi ollut tämän päivää kiinni akussa. Komeesti siinä palaa monta ledivaloa, mutta selkoa siitä ei ota, lataako vai ei. Saattaa olla, että siitä on kärähtänyt tasasuuntaus. Silloin virtaa kyllä kulkee, mutta akku ei lataudu, koska se on vaihtovirtaa. Täytyy saada jostain sellainen perinteinen, jossa on ampeerimittari. Havaittu on myös se, että apukone ei lataa akkujaan ollessaan käynnissä. Laturilta lähtevät johdot ei mene mihinkään, tai menevät, mutta ei akulle. Yleensäkin ottaen 12 voltin ja 24 voltin järjestelmät on tehty hieman hätäisesti. Selkeitä sulake- tai kytkintauluja ei ole. Ja osa virtapiireistä on kytketty ilman sulakkeita. Hm, sulake on johdon suoja oikosulkutilanteessa, ja estää näinollen tulipalon.

 Yllä kuvassa toi surkee laturi loistavine valoineen.

 Tutkakuvaa :)

Ai niin, polttoainetankkeihin tuli kurkittua. Toisessa oli mittatikkukin paikallaan. Polttoainemäärä oli positiivinen yllätys: tankeissa on yli 3 tonnia ainetta. Siis mikäli mittatikut pitää paikkaansa. Muutenkin polttoainejärjestelmään tuli luotua silmäyksiä. Laivassa on siis 2 isompaa tankkia, tilavuudeltaan lienee 10 tonnin (10.000 litraa) kokoisia. Päivätankki lienee 100-200 litraa. Polttoainetta siirrellään tankista toiseen sähköisellä pumpulla.

Kuvassa polttoaineensiirtopumppu romujen seassa. Sillä täytetään päivätankki, jossa on ihan lasi, josta polttoaineen määrän näkee. (alla) Siirtotapahtumaankin on oma suodatin (kuvassa vasemmalla) joka tuli putsattua. Koneelle menevä pääventtiili näkyy kuvassa oikealla alhaalla. Venttiilistä on lähtenyt vaijeri, josta voi katkaista polttoaineen syötön ulkoa käsin. Turvallisuusjuttuja.