Daldiesel, etteikö itävenäjällä olisi koneita osattu tehdä.

Lueskelin tässä mahataudissa makoillessa lisää tuosta Daldieselistä, joka Suukon sydämenä on. Tiedän ihmisiä, jotka on vaihtaneet koneen pois, kun vierastavat itärajan takaa tulevaa kamaa. Ihmettelen miksi?? Yksikin laittoi tilalle Scanian koneen, jostain 60-luvulta. Polttoainetaloudellisuus ja käyttövarmuus on kyllä ihan eri luokkaa tuollaisessa kuorma-auton koneessa.


Daldiesel on muuten valmistanut koneita 1950 - 2006. kappalemäärästä ei ole tietoa, ja ilmeisesti sitä on myyty eri merkkisenä länsipuolella.




Koneen pientä kulutusta on ihmetelty meillä.
Löysin juurikin tälle turbo-välijäähymallille tehtaan speksit.


Tehdas antaa ko. mallille polttoaineen kulutukseksi  (mitattu)160 g/tuotettu kwh. Tämä tarkoittaa sitä, että sisään menee 1,88 kW polttoainetehona, ja ulos tulee tällöin 1 kW akselitehona. Hyötysuhteeksi tulee tällöin 54 %, joka on dieselmoottorille todella hyvä, käytännössä.



Jos tarkastellaan asiaa Carnot`n lain puolelta. Pakokaasujen lämpötila ennen ahdinta on vajaa 300, otetaan nyt vaikka 280 keskiarvoksi. Palolämpötila lienee 700-800 astetta., kun puristuslämpötila on jo 400´C. Tehdas antaa muuten maksimin palopaineelle, 70 bar. Sijoitetaan Carnot:n yhtälöön:
n=1- T2/T1 Eli  1-(280 / 700) saadaan 0,6 , ali 60 prossaa hyötysuhteeksi. Lienee palolämpötila pienempi, koska tämä näyttää liian hyvälle. Mutta toi 280 pakolämpötila on oikeasti vielä alhaisempi, kun turbo sitä laskee hieman.

Kunnioitusta tulee konetta kohtaan. Eikä ihme, että sitä on käytetty myös länsialuksissa. Daldieselin etu lienee palotilan muotoilu. Palotila on männässä, jopa männän sisällä. Siitä juontaa Daldieselin logokin.

 

Pallomaiseen palotilaan johtava aukko on pienempi kuin itse palotila. Logo on tyylitelty aiheesta, eikä kerro totuutta. alla kuva todellisemasta tilanteesta. Muoto aiheuttaa varmasti suuren pyörteilyn  puristettavaan ilmaan, ja polttoaine sekoittuu hyvin. Tuloksena puhdas palaminen.

Veikeetä.
Lisätään tähän vielä reissukokemusta. Suukko painaa nyt n. 110 tonnia, ja kulutus n. 8 solmun nopeudella vaihtelee 15-20 litraa tunnissa. Tällöin tehonkäyttö koneelta akselille 50 prossan hyötysuhteella olisi 75-100 heppaa. Kuulostaa aika järkevälle.
Kulutusvaihtelut riippuu tuulista ja virtauksista, sillä kone pyrkii käymään vakiokierroksilla, ja vauhdin hidastuessa laittaa pökköä pesään automaattisesti.
Aluksen pohjamuoto on hyvin edullinen. Aallonmuodostusta ei juurikaan ole, menee kuin sukkasillaan. :)

Dieselkoneiden hyötysuhteet näyttää tippuvan, mitä enemmän kierroksia koneessa on. Netistä löyty, että hitaille 135 g/kW, keskinopeille 180 g/kw ja nopeille (kuten autot) huomattavasti runsaammin. Vertailuksi Viking Gabriella, netistä ongitun tiedon mukaan, 150 g/kW.  Täytyy kesällä mitata vielä tarkemmin tuo hyötysuhde lähinnä pakolämpö ahtimen jälkeen, ihan mielenkiinnon vuoksi. Saa sitten laskettua paremmin.