Pääkannen siivousta, ja varastoimisen filosofia.

Tuli inspiraatio ulkohommiin, kun niin nätti ilma.  Pääkannelta ajettiin Kuusakosken kierrätyspisteeseen muutama sata kiloa metallia ja remonttihommista jääneet puunpätkät pilkottiin saunapuiksi. Kansi pestiin painepesurilla, pikkuvene käännettiin talvea odottelemaan.

Tässä huomaa sen, että ei kannata varastoida juuri mitään.  Varastoitava tavara vaatii olosuhteita. Jos järjestää olosuhteet, kuten lämmintä varastotilaa vaikkapa puutavaralle, se maksaa. Jos on oma varastotila, niin sen lämmityskin maksaa. Jos taas ei ole tilaa, eli olosuhteita, niin varastoitava tavara pilaantuu nopeammin.  Eli kaikenlainen hamstraaminen maksaa.

Lopunperin olen tullut siihen tulokseen, että ei kannattaisi varastoida juuri mitään, jota ajattelee joskus ehkä tarvitsevansa. Ellei sitten ole ihan varma, että tarvitsee ko. esinettä lähiaikoina, vaikkapa puolen vuoden sisällä.
Tämä ilmeni hyvin, kun kantta siivosi. Osittain homehtunutta paneelinpätkää, ruostuneita isoja pultteja, paineilmakompuran säiliö,  jonka piti tulla normaalille paineilmalle säiliöksi..

Piti tehdä sitä, piti tehdä tätä, ja sitten tulikin tehtyä tuota..

Pahinta tässä on se, että jos tavaran tai jonkin kapineen saa ilmaiseksi. Silloin se päätyy ihan varmasti varastoitavaksi nurkkiin.
Teknisiä laitteita varastoitaessa käy niin, että kun sitä tarvitsee vaikka 5 vuoden kuluttua, niin se on joko mennyt rikki, tai sitten se ei enään käy sillä hetkellä olemassa olevaan muuhun tekniikkaan.

Saunan paneelit, Jos kaivaa 5 vuotta vanhoja hyvinkin varastoituja paneeleita, niin ne on auttamatta eri värisiä, kuin seinällä olevat. Tai jos rakentaa uutta, niin ainakin pontit on eri uudessa materiaalissa.

Bilteman polttoineletku oli kelvotonta jo 1/2 vuoden jälkeen, vaikka oli lämpimässä, sisällä.

Sitäpaitsi elämä on helpompaa, koska suuri tavaramäärä vaatii huomiota, nk. Omistamisen ongelma. :) Lopuksi täytynee todeta, että köyhällä ei ole varaa varastoida. Ja ajatukset pysyy selkeämpänä, kun ei ole esineitä, joita pitää vaalia.
---

Pääkansi tuli siivottua, konehuoneen seinille ilmestyi villalevyjä, kun heilutteli käsiään ahkerasti. Keulahyttiin varastoitiin (prkl, alkaa ärsyttämään koko sana) jotain materiaaleja, ja muuta yleissälää.

Ai nii, nyt kun laiva on toisin päin, niin saatiin nimitekstikin toiselle puolelle liimattua. Ja sitten laitoin jotain ihan tarpeetonta, mutta hauskaa: Siniset valot yläkannen reunan alle. Idea tuli siitä, että tuossa vieressä oli Meriauran tuulivoimaloita huoltava alus, jossa oli punaiset valonauhat.

Hauska tunnelma tulee tuosta sinisestä. Ledinauhaa sekin, ja olikohan 2 wattia tuon nauhan teho. Noita vois laittaa hieman enemmänkin. :)

Sitten yksi erikoinen ilmiö: Ahteripiikkiin oli ilmestynyt vettä, n. 40 litraa, ehkä kuukauden sisällä. Tossa alla kuvassa pilssikaivo, josta imaisin vedet pois. Kaikki seinät valui/hikoili vettä, kuten alimmassa kuvassa näkyy. Meri on ilmaa lämpimämpi, ja vesirajan alapuoliset osat haihduttaa vettä, ja vesi tiivistyy niihin seinämiin, jotka ovat ulkoilmaa vasten. Vettä melkeinpä virtasi seiniltä alas.

 

Olin jo aika vakuuttunut, että nyt on vuoto jossain, ja epäilin vannasputkea, joka näkyy tuossa kenkäni alla. Tuli kysyttyä jo telakoinnistakin, ja se onnistuisi aika kohtuuhintaisesti Reposaaren telakalla. Mutta mutta... Vettä ei ole tullut uudelleen, ei aallokossa, eikä tyynelläkään. Ihme juttu. Ainoaksi vaihtoehdoksi jää tilan yllä oleva sauna, josta kostea höyry olisi tiivistynyt vedeksi... En tiedä.. tila on kuitenkin ollut jo 2 vkoa ihan kuiva, ja tällä on ajettukin. ??

Nyt saunan lämmitykseen. :)

paineilmapullojen koeponnistus

Laitan tämänkin tänne, vähän niin kuin huoltokirjaan merkinnäksi. Muistaapahan itsekin, mitä on tehnyt. :)

Pääkoneen käynnityksen paineilmapullot alkoi hirvittämään, kuten jo aiemmin taisin mainita asiasta. Ne on 38 vuotta vanhoja, ja luulen, että niitä ei ole koeponnistettu kuin uutena. Näytti niissä olevan leimat, mutta en sanut selvää paineista.

Kone lähtee käyntiin vielä 20 baarin paineella, ja pullopaineena on ollut 30 bar, jolloin yhdellä pullolla käynnistää kolme-neljä kertaa. Koeponnistuksessa käytin 60 bar painetta, jonka tuo rykipumppu juuri riittää.

Ponnistuksen tein niin, että täytin pullot ensin letkulla, siis vedellä, heh, ja sitten pumppasin loput paineet tuolla rykillä. Paine, 60 bar, oli n. 20 minuuttia per pullo. Ajattelin tämän riittävän. hakkasin vielä putkitongeilla pulloja ja pullojen venttiileitä. Kuulostaa varmaan fiksulta toiminnalta, mutta halusin varmistua, ettei olla juuri murtorajoilla, vaikkapa noiden venttiilien kanssa. Ei olisi kivaa saada venttiili silmille,kun sitä kääntää.

Tuossa takemman pullon koestus. Ruskea kura pullon kyljessä/kaulalla tuli etummaisesta pullosta. Pohjasakkoja..

Pikkumyräkässä upposi ent. kalastaja-alus

Viimeyönä heräsin, kun meri oli aika kuoppainen. Aallot heitti pärskeitä maihin asti. Tuon betonisen laiturin ja laivamme välistä laineet purskahtelivat jopa brykalle saakka. Tuuli oli idästä, ilmatieteen laitoksen mukaan vain 10 m/sec, ja puuskat oli 14 m/sec. Luulen vahvasti, että tuuli oli voimakaampi, ja toi Mäntyluodon sääsema on hieman suojaisemmassa paikassa itätuulen aikana. Aaltojen korkeutta en oikein katsellut, mutta vaahtopäät vilisti kovaa vauhtia pimeydessä. Tähän Kauppaantaan itä- ja kaakkoistuuli saa aikaan kovan allokon.

Tuossa vähän matkan päässä oli tähän samaan laituriin, tai rantapenkkaan,  oli kiinnitettynä vanhahko kalastaja-alus, jonka nykyinen omistaja aikoi kunnostaa. Alus koki pahat vauriot aallokossa tuulen painaessa sitä laituria vasten. Ns. lepuuttajat ei pysyneet paikallaan, ja vene pääsi hankaamaan itsensä puhki laituria vasten. Kylkeen tulleesta pitkästä aukosta aallokko löi vettä sisään, ja alus vajosi pohjaan.

Meripelastuskselle ja Räpsöön vpk:lle hatunnosto, sillä he saivat aluksen pintaan pumppaamalla useilla pumpuilla vettä mereen takaisin. Vuotokohta oli saatu ujutettua pressu, jolloin pumppujen teho voitti vuodon määrän. Pelastusoperaatio kesti iltamyöhään. Huomiseksi on luvattu taas voimakasta itätuulta, ja alus siirrettiin suojaisampaan paikkaan, että ei upoaisi uudelleen.

Miehet työssä ja pumput käynnissä. Tuo meripelastuseura perustuu vapaaehtoistyöhön, samoin kuin vapaapalokuntakin. Tiedoksi maakravuille. :)

Illanhämärissä Sain Suukonkin siirrettyä hieman parempaan paikkan, keula kaakkoa kohti. Sama laituri, mutta hieman eri kohta, jossa aallokko ei ole ihan niin kova, kuin tuossa edellisessä paikassa. Kiitokset tilapäismiehistölle avusta. :)

Laivassa asumisen ekologinen jalanjälki

Ajattelin tuumailla tuota ekologisuutta ja hiilijalanjälkeä. Se kun on nykyisin esillä kaikessa, mitä ihminen tekeekin.

Lopunperin luulen, että laivassa asuminen ei ole sen saastuttavampaa kuin muuallakaan asuminen. Toki voidaan ajatella, että kaikki ihmiset asuisi kerrostaloissa palveluiden lähettyvilla, mahdollisimman tiiviisti, jolloin lämmityskulut ja olisi mahdollisimman pieniä ja autoakaan ei tarvittaisi. Mutta tästä tulee mieleen entiset itänaapurin valtavat ja persoonattomat kerrostaloryhmät. Ei kukaan kai niitä kaipaa.

Energia.
Sitä kuluu kaikilla. Sähköstä sen verran, että kaikki maailmaan perinteisillä (ei tuuli-, vesi- ja aurinkovoima) tavoilla tuotettu sähkö syntyy vain n. 30 % hyötysuhteella. Turvevoimalaan ajetaan 3 rekkaa turvetta, jolloin yksi rekallinen muuttuu sähköksi, ja 2 rekallista muuttuu lämmöksi. Tämä perustuu Carnotin lakiin lämpövoimakoneille. Tämä hukkalämpö ajetaan/myydään osittain kaukolämmöksi, jos siihen on mahdollisuus, tai sitten suoraan järveen/mereen. Sama hyötysuhde ja laki on polttomoottoreillakin, myös suihku- ja diesel.
Nyrkkisääntönä 1/3 poltetusta bensasta tulee liike-energiaksi, akselitehoksi, 1/3 tulee pakoputkesta lämpönä, ja viimeinen kolmannes jäähdyttimen kautta lämpönä. Mainittakoon vielä tekniikan kehityminen, tai sen kehittymättömyys, sillä 100 vuotta sitten Henry Ford mainosti 7 litraa/100 km kulutusta. Itse generaattoriosan, joka muutaa akselitehon sähköksi, hyötysuhde yleisesti on yli 90 %, joten vahvasähkömme syntyy ihan samalla hyötysuhteella, kuin isommissakin laitoksissa.
Tämän takia sähkölämmitys ei ole ympäristöystävällinen.

Sähköä kuitenkin tarvitaan, ja täällä Suukossa sitä valmistetaan suurempaan käyttöön, kuten pyykkikone, astianpesukone ja ruoan valmistaminen, ajoittain dieselgeneraattorilla. Valaistuksen ja wlanin (jatkuva internetyhteys) tulee pääsääntöisesti aurinkoenergiasta. ( linkki aikaisempaan kirjoittamaani aurinkoenergiajuttuun) Silloin, kun aurinko ei paista useampaan päivään, joutuu joitakin tunteja lataamaan akkuja generaattorilla. Toistaiseksi lämmitysjärjestelmän sähköllä ei ole aurinkoenergian syöttöä, koska paneeleita pitää ostaa lisää. Suosittelen kyllä aurinkoenergiaa valaistuskäyttöön ihan normaaliin omakotitlaloonkin.
Sähkön kulutuksestamme aurinkoenergia kattaa ajallisesti 2/3 vuorokaudessa. Kilowattimääräisesti, vuorokaudessa n. 0,18 kW. ruoan valmistus (sähköliesi), pyykinpesu ja astianpesu + vesipumppu kuluttaa käyttötottumuksiemme mukaan n.2 kWh/vrk, joka tuotetaan dieselgeneraattorilla. Tällä hetkellä siis sähköstämme tulee päästöttömästi auringosta 9 %. Maailmanlaajuisesti aurinkoenergian osuus on 4 %. Eli olemme tällä kohtaa "vihreämpiä". ( Ylen juttu aurinkoenergian läpimurrosta),

Normi kaksio kerrostalossa, sähköä menee n. 2000-3000 kWh/vuosi. Meillä, näillä näkymin, menee vuodessa alle 1000 kWh yhteensä. (aurinko + diesel) Säästö syntyy led-polttimoista ja pienestä järkeilystä.
litrassa dieseliä tai polttoöljyä on n.10 kWh lämpötehoa, josta sähköksi dieselaggregaatilla tulee 3,3 kWh, eli 1:n sähkökilowatin Kwh:n hinta on n. 30 senttiä, ja jäämäksi jää 6,6 kwh ilmaista lämpöä.

Lämmitysenergia:
Suukossa on öljykeskuslämmitys vesikiertoisine pattereineen. Aivan samanlainen pohjimmiltaan, kuin omakotitalossakin. Öljyn kulutus on aika maltillista ollut. Periaatteessa kulutukseen vaikuttaa rakennuksessa, ja myös laivassa, lämmöneristeet. Laivan 1-kertaiset, joskin paksut, ikkunat hukkaa hieman normalia enemmän lämpöä. Täytyy katsoa tulevana talvena, pitääkö niihin liimata tuplalasit päälle. Seinä-ja kattoeristeet voi tehdä yhtä paksuiksi kuin normaalissakin rakennuksessa.Laivan vesitiivis teräskuori ja vesitiiviit ovet/ikkunat antaa yhden edun rakennuksiin nähden: Tuuli ei vaikuta mitenkään lämmöntarpeeseen. Näillä näkymin meillä menee 1500 litraa polttoöljyä talven aikana. Tarkoitus olisi kylläkin hommata 1 kpl ilmalämpöpumppuja jossain vaiheessa, kun on rahaa. Se on oiva sisäilman kuivattajakin, :)


No sitten vesihuolto.
Juomakelpoiseksi asti käänteisosmoosilla tehty merivesi käytetään ruoan laittoon ja juomiseen. Tähän kuluu energiaa muistaakseni n.10 €/1000 litraa. veden valmitukseen käytetään apukoneen sähköä, tulevaisuudessa aurinkopaneelin sähköä, jolloin hinta ja päästöt putoaa lähes nollaan. Käänteisosmoosin energian kulutus on  ainoastaan pumppaukseen kuluva sähköenergia, jolla vesi painetaan kalvon läpi.
Vesijohtovesi maissa maksaa keskimäärin 4 €/1000 l.Suihkuun, pyykinpesuun, wc:n huuhteluun kelpaa huonompikin vesi. Emme ole kokeneet vastenmieliseki peseytyä merivedellä, päinvastoin. Ihminen käytää vuorokaudessa vettä keskimäärin 150 litraa. Täältä katsoen, tuntuu energian tuhlaukselta käyttää juomakelpoista vettä sellaisiin kohteisiin, jotka ei sitä välttämättä tarvitse. Juomaveden osuus kokonaiskulutuksesta on meillä n. 5 %, eli n. 5 litraa per päivä. 200 päivää = 1000 litraa., tulee 5 cent. /vrk. Eli energiaa säästyy, koska emme käytä puhdasta turhaan.

Tämä veden hinnoista, mutta sitten jätevesi. Suihkuvedet menee mereen, vielä toistaiseksi. Tarkoitus on rakentaa ahteripiikissä olevaan vanhaan 1000 litran tankkiin suodatin.
Harmaiden vesien suodattimet, kuten Biolan, toimii sammaltäytteellä. Osa suodattimista, olikohan Greenpack, on vain kivivillatäytteinen astia, jonka läpi vesi kulkee. Villaan muodostuu sopiva bakteerikanta, joka puhdistaa veden. Kaikissa kuitenkin jäljitellään luonnon tapaa puhdistaa vesi mikrobien avulla.Tuonne ahteripiikin säiliöön on siis tarkoitus tunkea villaa, putkia ja soraa/hiekkaa. Silloin siitä tulee ihan oikea harmaiden vesien puhdistin. Fosforin poistoon on olemassa oma aineensa.

Vessavedet ovat vielä ongelma, tai siis tavoittelen sitä, että septitankkia ei tarvitsisi tyhjentää. Olisi kivaa, jos vessavedet voisi käsitellä hyväksi ja palauttaa takaisin luontoon. Tämä asia on vielä auki täysin. En ole keksinyt siihen mitään uutta ajatusta.
 Vessavesien, kuten muidenkin vesien  käsittelyssä kannattaa kuitenkin muistaa se, että jos vesien käsittely kuluttaa energiaa/materiaalia valtavasti, se ei ole tällöin yhtän ekologista. Ongelma vaan siirtyy muualle. Polttavaa sähkövessaa pidän hieman tälläisenä, koska se kuluttaa sähköä 1-2 kWh/käyttökerta.Käytännössä tämä tarkoittanee ehkä 5 kWh:n kulutusta/vrk ? joka tarkoittaa sitä, että energiaa kuluu 15 kWh sähköntekoon vuorokaudessa. Eli 1,5 litraa dieseliä/polttoöljyä. Tai turvevoimalassa turvetta muistaakseni vajaa 3 kiloa. (turpeen energiasisältö reilu 5 kWh/kg, muistaakseni)

No sitten vielä muuta. Periaatteessa pidän ekologisena sitä, että ei rakenneta uutta ja osteta turhaan uusia asioita kaupasta, mikäli vanhaa voi korjata. Pidän vanhan korjaamisesta, sillä siinä oppii kaikenlaista mielenkiintoista paljon. Oikeastaan tämä laivahan on ollut menosa romutettavaksi joskus 15 vuotta sitten. Vaikka iältään tämä on vain 38 vuotias nyt. Mukavampi mieli tässä on olla, kuin miljoonan hintaisessa lasikuituisessa uutukaisessa veneessä. Sillä hiilijalanjälki on näin tehden paljon pienempi. Mutta kukin tavallaan.

Jätehuolto.
Roskaa tulee aina. Metallit menee metallikeräykseen, lasit lasiin, jne.
Palava jäte menee saunan uuniin, ja muuttuu energiaksi. Ruokaa kompostoitavaksi menee aika vähän, sillä tuo Laivakoira on kävelevä pikakompostori. Puolessa vuorokaudessa se on tehnyt vaikkapa kaurapuuron lopusta lannoitebriketin. Ja se kyllä esipesee pannut ja kattilat todella huolellisesti. Vesistöön ei kulkeudu tiskivesien mukana juuri mitään syötävää. :) No tämä loppukevennyksenä, mutta tässä on puoli totuuttakin.

Käytetyt moottoriöljyt, ne palaa lämmityskattilalla energiaksi. Kannattaa olla vaan hyvä suodatin, ettei suutin tukkeudu.

Suukon sauna lämpenee puilla, ja savupiipussa on lämmöntalteenotto.Tolla lämmöntalteenotolla pystyy lämmittämään puulla koko laivan, koska savukaasun hukkalämpö menee piipusta kattilaan, ja sieltä pattereihin.

Kaikenkaikkiaan maihin kannettavaa jätettä tulee todella vähän. Meiltä taitaa lähteä 1-2 sekajäteroskapussia, siis sellaista kaupan muovikassia viikossa jätettä kaatopaikalle.

Kaiken kaikkiaan pidän tätä laiva-asumista vähintäänkin yhtä ekologisena, kuin vaikkapa rivitalossa asumista. Mutta tässä on se etu, että on paljon helpompi vaikuttaa asioihin. Ei tarvitse lupaa julisivulautakunnalta, tms joutavuuksia
Kuten esim aurinkopaneelit, joita aion lisätä pikkuhiljaa sähkön tuotantoon. Ja tuulivoimaa, pari ropellia vois katolle laittaa. Merestä saisi todella helposti "maalämpöä" lämpöpumpulla, ilman pitkää keruuputkistoa tai porakaivoa. Pohjaventtiilistä vesikierto lämpöpumpun lämmönvaihtimeen, ja palautus mereen. :)
Niin, tarkoitus on pyrkiä kohti omavaraisuutta. Sähköenergian tuotantoon olisi yksi uusi innovaatio takataskusa, mutta ei ole ehtinyt rakentamaan protokappaletta.

Tuolla tollainen Vesijalanjälki -testi, ihan huvin vuoksi. Näkee ilmeisestikin oman veden kulutuksen vuorokaudessa.

Tuolla oli tuollainen testi hiilijalanjäljestä, täytin sen. Siniset palkit on minun, vihreät keskiarvo.Liikenteestä sain yli keskiarvon, koska autoilen aika paljon.Tietenkin nää on vaan tälläisiä testejä..

Uusi invertteri ja muuta puuhaa

Ostin sitten uuden kanttiaalto iv:n, hieman pienemmän. 1,5 kW jatkuva teho. Invertteri kannattaa kohtuudella ylimitoittaa, koska esim. jääkaappi ei käynnisty tolla bilteman 1 kW:n iv:llä, koska kompura ottaa käynnistyshetkellä aika rajun tehon, lienee kuitenkin vaan muutaman sekunnin kymmenesosan. Tämähän ei kylläkään syötä kuin öljypolttimen ja 2 x kiertovesipumppuja.

 

Tossahan se nyt kaapissa oleilee. Pienempihän toi on ulkomitoiltaan, mut hyvin tuntuu toimivan. Kokeilin tota vanhaa Bilteman 1 kW:n invertteriä, ja se ei jaksanut pitää poltinta käynnissä, vaikka puhallinmoottori ei liene kuin 200 W korkeintaa. Muutenkin tuon 1,5 kW:n iv:n hukkakulutus on pienempi kuin entisen 2,5 kW:n, Tyhjäkäyntivirta vain 0,4 A. Hyvä näin.Vuorokaudessa tällöin ei mene kuin 10 Ah hukkaan. Tällä hetkellä poltin ottaa n. 13 A käydessään, ja se käy 10 minuuttia tunnissa keskimäärin. Lämpö nouseeatteriverkostoon vapalla kierrolla ihan hyvin.

Akkujen laturin kanssa pitää vieläkin temppuilla, kosk alatausjännite nousee yhä edelleen liian suureksi. Hieman tyhmä ilmiö on toi, että verkkojännitteen vaihtelu vaikuttaa suoraan latausjännitteeseen.

 Ihan kaupasta ostetulla normaalilla akkulaturilla käy nimittäin niin, että jos verkkojännite (vaikka ihan maissakin) on jostain syystä vaikka 230 volttia, kuten jossain maaseudulla linjanpäässä, akun napajännitteeksi jää alle 13 V ja laturi näyttää täyttä. Ei se akku ole tällöin latautunut. Vastaavasti taas jos jännite on yli 240 V, lataus nouseen mahdollisesti yli 14,5 V:n ja akku alkaa tuottamaan vety-happea, eli ns. "kiehuu".

Tossa kuvassa yllä toi trukkiakulaturi, jonka jännite menee vieläkin liian ylös, 15 volttia per akku, eli yhteensä 30 V. Kuvassa vasemmalla seinään kiinnitetty siivouskoneesta kotoisin oleva laturi, joka lataa oikealla jännitteellä, muta on vaan liian pieni tehoinen, 5 A maksimissaan. Tossa trukkimallisessa on kyllä älyä sisällä, jälkilataus ja ylläpitokin.Kunhan sen vain saa asetuksiinsa, niin alkaa akutkin kestämään.

Sitten tuli laiteltua konehuoneeseen 12 V varavalaistus, 240 V loisteputkien rinnalle 3 kpl "kellarivalaisimia". Tämä siksi, että konehuoneessa on hyvä nähdä jotain silloinkin, kun laivan verkossa ei ole 240 V sähkö päällä. Halpojahan noi valaisimet on, 3,5 euroa / kpl. Ledipolttimot 7 egee /kpl. Motonetistäpä hyvinkin. Kuva alla.

Sit tuossa alla kuvassa alkuperäinen 38 vuotta vanha Neuvostoaikainen 24 voltin lataussäädin. Toi on siis säätänyt akkujen latausta, ja pääkoneessa on ollut 24 V laturi. Kauhee relehässäkkä, ja laite painaa monta kiloa. En tiedä, mitä tuossa on oikein haettu, koska vaikkapa kuorma-auton säädin on aika pieni. Säädin lähti kierrätykseen, eli metalliromuihin.

Ai-niin.. meinasin käyttää pääkonetta tänään, ja säätää ruiskuajoitukset, etc, mutta alkoi pelottamaan noi 1975 vuodelta olevat paineakut. Muistinkin,että minulla on jossain koeponnistuspumppu, ja tuumasta vaan toimeen. Tänään purin putket pois tieltä, ja huomenna täytän pullon vedellä, sekä painan sinne 50 bar paineen. Jos se sen kestää hyvin, niin 30 bar käynnistyspaineissa ei liene repeämisen pelkoa enään. Jos kuvittelisi, että tuo pullo repeää 30 bar latauksessa, niin en tiedä, mikä osa konehuoneesta repeää ja mihinkä suuntaan.. :)
Paineilmalla on valtavat voimat, mutta huono hyötysuhde. Ranskalaiset tekee paineilmakäyttöisiä autojakin. Googlaamalla paineilma-auto, löytyy suomenkielsitäkin matskua.

Ja sitten lopuksi, tuo Hilma on aika innokas saunomaan. Kun laittaa saunan lämpenemään, niin se jää oottamaan pesuhuoneeseen. :) Saunoo aikansa niin kuin ihmisetkin, ja sitten menee menojaan.