Aukko laipioon ja villaa seinille, sekä karanneen lautan paluu.

Joulu tulee. Kinkku hommattu (pakaste) ja muutakin eväspuolta.
On myös kovin mukavaa puuhailla rauhassa, Tuli leikattua reikä konehuoneen ja 2. ruuman välille. Ruumaan kun ei pääse muualta, kuin kannella olevan lastausluukun kautta.

Tossa yllä kuvassa tilanne ennen reiän tekoa. Tai oikeastaan tossa on jo hieman leikattu pystysuuntaan. Edestä piti purkaa toi vanha pilssi/hätäpumppu pois. Se oli aika tehokkaasti jumittunut. Katkoin myös sen putket, mutta niin, että ne voi liittää uudelleen, mikäli tulee laitettua uusi pumppu. Sähkömoottori jäi nököttämään vielä tuohon alas. Se näyttäs muuten olevan 2 nopeuksinen, 1500 tai 3000 rpm.

Ja tossa sit reikä. Vesitiivis ovi on tarkoitus tehdä tuohon, kunhan ehtii. Näyttäs kyllä olevan aika halpoja Kiinassa, muutama sata dollaria. Rahdista en tiedä. Tässä linkki oviin, kateeks käy noi hinnat..

No, Avasin ruuman luukun kannelta, ja viskasin eilen hommaamani 12 pakettia villaa ruumaan. Luukku takaisin kiinni ja itse menin tuosta tekemästäni aukosta villojen perään. Laittelin 4 pakettia seinille ja kattoon hieman malliksi. Yhteensä villan paksuutta tulee 100 mm. Tämä ei nyt ole ihan oikea tapa toisaalta, koska veden kondensoitumisvaara teräkseen on olemassa. Uretaani olisi ollut paras, mutta lompakko ja aikataulu ei anna periksi nyt. Täytyy tarkkailla kondensoitumista. WC-tilojen seinät on toteutettu samalla tavalla, eikä siellä ole runsaammasta ilmankosteudesta huolimatta vielä näkynyt kondensoitumisen merkkejä.
Periaatteessa jos kiinnittäisi huomiota huoneilman kosteuteen, niin en usko, että ongelmia tulee. Mikäänhän tuolla ei homehdu, vaikka kosteutta tulisikin. Ruostuu vaan korkeintaan.

Koolaukset on alkuperäisiä. Kaarien väliin menee juuri hyvin 50 millinen villa, ja koolausten väliin toinen mokoma, eli yht 100 milliä. Myös kattoonkin. Huonekorkeutta tuonne jää 2,2 metriä suunnilleen.

Sitten tuli vastaan kummallinen putki, joka näkyy tuossa toisessa kuvassa leikkaamani aukon oikeassa reunassa ruuman puolella. Se menee kannelle, jossa kierrettävä messinkinen korkki, ja alapää häviää lattiavalun sisään. Alas menee toinenkin putki, joka häviää pilssikaivon uumeniin. Täytyy tarkastella pilssikaivoa tarkemmin, kunhan ehtii.
Putkien kannella olevista korkeista paljastui neukkukirjoitusta, jota tulkkasimme parhaan mukaan. Korkeissa oli selvästi: Taemman ruuman -teksti ja jotain ehkä kuivaamisesta tai mittaamisesta, josta ei sitten kuitenkaan tullut selkoa. En tiedä, onko lattian alla vielä jokin säiliö, vaiko onko toinen putki pilssikaivon veden mittaamiseen, ja toinen sen tyhjentämiseen tarkoitettu. Kaivon tyhjennys on kuitenkin tapahtunut konehuoneessa olevalla pumpulla.  Tietenkin voisi ajatella, että jos ruuma on täynnä jotain bulkkia, niin jostainhan mahdollinen veden määrä olisi hyvä mitata.

Tossa alla terä, jolla leikkasin. Siis tein tuon aukon puukkosahalla. Laipion ainevahvuus oli n. 4 milliä, ja noita teriä kului 1 kpl. Siksi laitoin kuva terästä, koska noi on ihan parhaita. Monet sulaa käsiin jo alkusenteillä. Tossa tuli kuitenkin nelisen metriä leikkausta. Puukkosaha on siitä kiva, että ei kipinöi ja on nopeempi kuin rälläkkä. Polttamalla menis tietenkin hyvin, mut pitäisi tehdä kaikenlaista palosuojausta ja palavan maalin katku ei sinällään miellytä nenäsolujani.

Lopuksi vielä kiitokset asianomaisille, kun välititte tiedon löytyneestä pelastuslautasta, joka katosi meiltä viiko sitten .Lautta oli ajelehtinut Mäntyluotoon, Porin satamaan. Siellä joku ystävällinen henkilö oli nostanut sen maihin. Sitten paikallinen keskipiste, Kaupparannan kioski, oli toiminut tiedonvälittäjänä. Niinpä me shevyllä käytiin hakemassa se, oikein tullin porttien takaa.