Messupuuhia

Laivakoira haistelee keväisiä merituulia.

Tässä on tullut puuhattua noita keksintömessuja nyt oikein antaumuksella. Puhelimessa koneen äärellä on kulunut useampi päivä, ja olen huomannut pari ongelmaa. Osa kylläkin on ollut tuttua jo aikaisemmin. Tavoitteenahan näissä hommissa on se, että uutta teknologiaa tulee ja ihmiset saa mielekästä puuhaa ja työllistyy.

 

1. Yliopistot ja ammattikorkeat ovat jotenkin omissa oloissaan. Tästä seuraa se, että kontaktipinta normaaliin liike-elämään ja käytännön ratkaisuihin, tekniikan tasossakin on puutteellista.

 

2. Yksityisillä keksijöillä ja akateemisilla on yhä edelleen vastakkainasettelua. Ehkä tämä kissanhännäveto kuitenkin ruokkii tuottavuutta lopunperin.

 

3. Miksi on yleisenä oletuksena, että korkeakoulut ja yliopistot tekee tiedettä ja asioita, joista tulee sitten uusia keksintöjä/sovelluksia, jotka johtaisi uusiin tuotteisiin ja liiketoimintaan?

 

4. Jos kyseessä on luonnontieteet, niin kohdassa 1 esitetty umpioituminen johtaa siihen, että uutta ei keksitä. Luonnontieteen perusta käsittääkseni on karrikoidusti se, että havaitaan luonnossa ilmiö, jolle rakennetaan teoria. Vaikkapa klassinen esimerkki: Newton ja omenan putoaminen, = painovoimalaki

 

Haluaisin murtaa nämä 1,2 ja 3 kohtien raja-aidat. Esimerkkinä käytän InnoGeneva -messuja. Sveitsissä on maailman suurimpiin kuuluva tapahtuma vuosittain. Siellä näyttäs olevan kaikki sulassa sovussa. Yksityiset keksijät, yliopistot, Nasa, Cernin hiukkaskiihdytin, jne.. Myös "free-energy" virittelijät, magneettimoottorit yms "ikiliikkujat.  Erilaisten alueiden rajapinnoissa liikkuu monesti paljon uutta.

 

No, tuo keski-euroopan kulttuuri ja Geneven messutapahtuma on jonkinlaisena positiivisena esimerkkinä meillä tapahtuman rakentajila.

 

-----

 

Aurinkoenergiasta, nyt toi paneeli alkaa taas tuottamaan sähköä. Sitä tulee ylipaljonkin meidän valaistuksen tarpeeseen.  Mietin tässä, että mihin sitä käyttäisi, kun sitä ei voi varastoidakaan millään olemassa olevalla tekniikalla pidemmiksi ajoiksi. Sähköllä on helppo tuottaa vetyä ja happea vedestä. Johtimet vaan veten, ja plussasta nousee happi, ja miinuksesta vety. (voi oliko se toisinpäin)  Vety kelpaa polttomoottoriin, yms laitteisiin hyvin.

Ongelmaksi kuitenkin tulee varastointi. Vety on hyvin energiasisältöinen aine. Muistaakseni energiaa on 5 kertaa bensiiniin verrattuna Ja varastoiminen pulloon vaatisi valtavan paineenkeston pullon rakenteelta.

VTT:llä oli jokin keksinön tapainen, jossa vety muutetaan metaaniksi, joka on paljon helpommin käsiteltävä kaasu.  Tätä tässä olenkin miettynut, että minkälaiseksi vety olisi helpoiten muutettavissa, jotta se voitaisi varastoida, esim. siirtää autoon ja käyttää polttoaineena.

 

Sit alla loppukevennys: Vettä säästävä WC. Idea on yksinkertainen: käsienpesuvesi valuu tuonne wc-pytyn säiliöön, ja puhdasta vettä ei tarvitse käyttää niin paljoa pytyn huuhtomiseen. Loistavaa. Ulkomailla tämä on jo vanha keksintö, mutta kuulin tuossa, että jokin ammattikorkea suomessa palkitsi juuri tälläisen idean kehittäjän.. :)