lauantai 14. kesäkuuta 2014

telakalla, 2.pv

Toinen telakkapäivä tuotti hiekkapuhallusta lisää, ja tutustumisen  kalastaja-alukseen, sekä sen Virolaiseen miehistöön. Siitä seurasi kevyttä oluenjuontia, ja eri euroopan maiden vertailua keskenään. Laivakoira oli hengessä mukana, tottakai. Miehistö oli ihmeissään, kuinka koira tottuneesti kiipesi pitkin kapeita rappusia kannelta toiselle. Sanoivat, että ensimmäinen kerta, kun heidän laivassa on koira.

Itse Suukon rungosta löytyi pari pistekorroosiota lisää, jotka hitsaan huomenna umpeen. Huomenna tulee maaalikin pohjaan. :) 

Hiekkaa on joka paikassa. Sellai uimarantatunnelma.. Jopa tämän tietokoneen hiirikin rapisee pöydällä liikuteltaessa, ja koira kun tulee kannnelta sisään ja ravistelee, niin ropina kuuluu. .

Kuvat ei ole missään järjestyksessä taaskaan, kunhan heittelen tänne niitä. Vaikea kuvailla fiilistä, mutta se on loistava. :)
 
Tuulee muuten puuskissa pohjoisesta 20 m/sec, ja Suukko keinuu jopa telakalla! Toivottavasti ei kaadu. Meri on turvallisempi olotila..

Koko laiva on nyt puhallettu, vesirajasta alaspäin.

Pohjan paksuuden mittaus tuotti hyviä tuloksia. 6 mm tuosta pistekorroosiokohdasta. Ei paha, sillä uutena pohja on ollut 7 tai 8 millinen, siis tuosta puolesta laivaa taaksepäin. Keulaosassa on 12 milliä jäiden takia.


Koira ei tykkää tuulesta..

Kalapaatin sisältä..

Viereisessä lapussa oli suomennos: Pyyhi joka kerta.. hah.


Laivakoiralla ei ollut kieliongelmia, perustarpeet, ruoka ja empatia puhuttelee. :) Konemestari, perämies ja yksi räpsööläinen, oikealta vasemmalle lukien.
 
Täällä telakalla ei voi käyttää maasähköä, sillä niillä on kaikki vikavirtasuojat, yms höpsöttimet.. Eikä suukko ole vielä valmis tuollaisiin nykyajan hömpötyksiin. Elikkä lyhyestä virsi kaunis. lopetan tähän, sammutan apukoneen, ja menen nukkumaan.
 
Ai niin, pikkuvene oli lähellä upota, onneksi Räpsööläiset pelasti sen... Tuuli toi niin isot aallot, että ne heitti perästä sisään tuossa merilokin laiturissa. Kiitos ämpärinkäyttäjille!

4 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hieno projekti, ja hieno dokumentaatio. Mukavaa seurata teidän molempien, meinaan kapteenin ja m/s Suukon matkaa :)

Tuollainen elämänmuutos pitäisi itsekin toteuttaa joskus. Millaisia pätevyyksiä tuon kokoluokan alus vaati kuljettajaltaan?

S-P kirjoitti...

Moro! Periaatteessasuomessa ei tarvitse mitään pätevyyksiä, jos alus on alle 24 metriä, siis huvivene. Yli 24 metrinen (huvialus) tarttee kansainvälisen huviveneen kuljettajan kirjan, joka pohjautuu oppimäärältään saaristolaivurin pätevyyteen. Laivurikursseja voi suorittaa eri veneseurojen kautta, tai työvaenopistossa. Voi sen itsekin opiskella, menee sitten vaan tenttiin.

Anonyymi kirjoitti...

Hienoa työtä ja hienoa blogia!

Tutkintotehtäviä - ja vastauksia
http://www.suomennavigaatioliitto.com/tent.htm


Laivurikurssien päiväkirjablogi
löytyy
http://veneilija.wordpress.com/

S-P kirjoitti...

Joo, ei noi mahdottomia ole itsekään opiskella. Itse kävin Tampereen veneseuran kursseilla. Oli ihan kivaa. Vaikka hieman minua huvitti, kun lukevat merioppeja, ja venailevät Näsijärvellä.. On kai siellä kuitenkin jokunen merimerkki ja loistokin. :)