Telakan viimeinen päivä ja sit pois.

Hyvä tuli. Ehdittiin tekemään kaikki mitä pitikin. Potkuriakselin tiivisteetkin chekattiin. Vesirajan maalaus hieman epäonnistui, siitä tuli todellinen vesiraja, vedessä osittain.  Vaikka merkkasin sen telakan purkkeihin. No, pikku juttu laillaan, pääasia on kunto.

Pohjan kunto oli itseasiassa loistava.  Paksuusmittaus antoi 6,7 - 6,9 monessa kohtaa. Kyljet olivat huonoimmat, sillä pistekorroosio on iskenyt huonojen sähköjen myötä. Ohuin kohta minkä löysin oli 4,2 mm. Peräsimen vannasputki, tai mikä se nyt oikealta nimeltään on, on puhki yläpäästään. Kova taka-aalto saattaa huljauttaa ahteripiikkiin vettä. Täytyy hitsata sinne paikka jossain vaiheessa.

Maalauksen viimeistely jäi merioloihin, mm. Sinisen ja valkoisen rajaus, joka sopii hyvin vaikka talkoolaisille.

Loppu hyvin, kaikki hyvin. 🙂

Kuvia:

Ihan komia siitä tulee. 

Laitaa

Vanhaa ja uutta. Puhalsin aika kevyesti nuo, karkeaksi vaan. Valkoista pitää vetää toinen kerros jossain vaiheessa, kuultaa hieman läpi paljaan metallin kohdalta.

Suukot peräkkäin, etumainen menee telakalle tulevana viikonloppuna.

Telakan Alli veti Suukko II:sta irti telakasta

Laivakissa tähyää hommien sujumista.

Odottelua

Potkurista tuli ihan mallikas.

Starboardin puolella keulassa on aika hyvä mutka, oikaisupuuhat on ilman myöhemmin. Porttipuolen laitahan on jo oikaistu, tätä ei.

Keulapotkurikin sai omat sinkkinsä.

Tekijä röökillä..

Edit: korjailen näköjään kirjoitusvirheitä jälkikäteen. Tehdään niin pitkää päivää, että illalla väsyneenä tulee kirjoiteltua mitä sattuu.. ja kaiken lisäksi tää tulee tehtyä kännykällä, jonka autocorrect välillä muuttaa sanoja huomaamatta. Eli sori, lukijat jos tää on hieman sekavaa.  

Juhannus ja toinen päivä telakalla

Hyvää juhannusta kaikille! Me jatkettiin puuhia: potkuri oli aika huonossa kunnossa, tarkemmin kaksi lapaa siitä. Suora, mutta syöpynyt. Hitsasin yli kaksi tuntia lisää materiaalia. Ihme kun lapojen kärkiosat ovat yleensäkin pysyneet paikallaan!

Muutoin rungosta löytyi n. viisi reikää, teräviä pistekorroosioita. Hitsattiin umpeen. Vanha kaikuluotaimen anturi poistettiin, ja reikä hitsattiin umpeen. 

Mustaa pintaa. Epitar on nykyisin Teknotar - nimistä. Pinnan kuoppaisuus lisää hieman maalin kulutusta.

Maalari <3

Potkuri oli niin ohut, että piti ihan pienellä virralla aluksi heppailla pisteitä. Jos olisi ollut aikaa, olisin vielä ennen maalausta kitannut sileäksi. Toisaalta vuoden kuluttua se on karhea uudelleen: näkit ynnä muut elävät pitävät siitä huolen.

Saimme myös pienen juhannusristeilyn. Telakan vieressä oli parkissa Elli -niminen vanha tammitroolari. Uusi omistaja ei ollut vielä ajanut Ellilä ollenkaan, ja niinpä hypättiin miehistöksi, ja Elli ajettiin puiston rantaan, jossa pidettiin kaikille avoimet kansibileet. Paatin omistaja oli raahannut kannelle läppärin, miksauspöydän sekä kaapit, eli DJ pohjasta musiikkia oli tarjolla.

Pikku video Ellin kannelta.

Telakalla, 1. Päivä.

Pistettiin pökköö pesään hieman. Aamulla oli nosto joka sujui loistavasti. Eilen chekattiin telakan asetukset valmiiksi kohdilleen vanhoista valokuvista, tästä blogista: viimeinen telakan pystykeppi tulee olla juuri konehuoneen oven kohdalla ennen nostoa.  Tarkkaanottaen konehuoneen oven saranapuolen kohdalla.

Tiedoksi vaan Suukko I:n porukalle, kun ensi viikolla tulette  :)

Nosto oli aamulla klo 8, ja jo 11 aikaan perämies lapioi hiekkaa tuuttiin ja minä heilui letkun päässä. Saatiin siis puhallettua pohja ja kyljet jo.

Sähkökorroosiota on kohtuu paljon vesirajan alapuolella. Ilmeisesti joku on päästänyt taas maasähkömiehen paattiin: nollat ja maadoitukset ovat aluksen rungossa, ja syöpymät johtuvat tästä. Joku sanoi aikaa sitten, että eihän vaihtovirralla pieni jännite-ero  mitään syö. Kyllä se syö, nimittäin virta kulkee johdossakin tiettyyn suuntaan, olipa se tasa- tai vaihtovirtaa.

Potkurissa kaksi lapaa on syöpynyt, ja potkurin yläpuolelta runkoon on tullut jopa pari reikää. Kyljistä löytyi kanssa muutama heikko kohta, joihin tuli pienet reiät puhaltaessani.

Käsityksen mukaan tätä ei ole telakoitu 20 vuoteen. Pohjasta löytyi pari 10 kg sinkkiä, jotka eivät ole toimineet ollenkaan. Niiden vieressä olleet olivat kyllä sulaneet hyvin. Lieneekö näissä ollut jokin seosero? Kummatkin olivat kiinni hitsaamalla ihan oikeaoppisesti.

Sitten parit kuvat:

Reikä saumassa.

Tyypit hommissa.

Potta päähän ja menoksi. Hieman meinas olla kuuma, koska oli hellettä muutenkin.

Kuva otettiin siksi, että osattaisiin maalata vesiraja oikeaan kohtaan. Puhallukseen jälkeen kun ei erota missä se on ollut.

Sähkökorroosio, josta ruosteen poispuhaltamisen jälkeen löytyi reikä.

Siinähän se nököttä hyvin.

pieni klippi: Alli jeesaa telakoinnissa.

Jokunen kuva ja video aluksen laskusta Räpsöön telakalta

Huomenna telakalle! Tässä kuitenkin jokunen kuva aikaisemmista puuhista. Klikkaamalla kuvat saa suuremmaksi.

Ulkonäkö alkaa muuttumaan. En halua jokiproomun näköä, mutta se tulee väkisinkin hieman sellaiseksi, koska pitää päästä ali 4,5 m silloista. Takamasto on pois, ja paarpuurin laita oikaistu suoremmaksi, eli ei ole enään sisäänpäin kallellaan.

Reposaaren telakka, alempana video edellisen aluksen vesillelaskusta. Aluksella oli hieman huonoa tuuria, potkuriin sotkeutuneet vaijerit olivat polttaneet kytkimen, ja särkeneet säätölapapotkurinkin. 

Hiekat tuli sittenkin. Viasveden hiekka oli unohtanut tilauksemme. Alunperin odottelin sovitusti aamulla 9 aikaan hiekkoja, ja telakan konemies myös, koska ne piti nostaa lavalta pyöräkoneella pois.

Mastonkaatopuuhia.

Menikin sitten vauhdilla. Saranasysteemi ei kestänyt kunnolla ja masto kaatui hieman sivuttain. Hyvällä tuurilla juuri tutkan ja kulkuvalot väliin, kaikki siis säilyi ehjänä!

Laidan oikaisua. Tuosta portin kohdalta näkee hyvin, kuinka paljon laita on tullut sisään, kun jäät pudotellaan Neuvostoliiton tyylillä ajamalla päin muita aluksia. 30 cm puoleltaan, eli tämä tarkoittaa että joka metrille kantta tulee lisää tilaa 0,6 neliötä. Yhteensä ehkäpä 20 neliötä extraa.

Laivakissa, heh, kohtuullisen kiree ilme naamalla..

Perämies haki sinkit Raumalta. Rauman Karhu-valu Oy:lle pisteet palvelusta ja hinta-laatusuhteesta.

Näin se oikeisuhomma meni. Viilto tukeen ja hydraulityöntimellä laita uuteen asentoon. Parraskaiteet poistettiin, koska olivat aika mukaiset. Porttipuolella on vielä puolilaho törmäyslista, joka yritetään ehtiä poistamaan jossain vaiheessa.

Ja tässä se video kalastusaluksen laskemisesta telakalta. Nuori kesäduuunari säikähti hieman, kun vinssin jarru alkoi hänen jarrutellessa hieman savuamaan. 

Öljynsuodatin hukassa , keulapotkuri ja laitojen oikaisua

Tutkailin pääkoneen öljyn kiertoa. Löysin sähkömoottorilla toimivan öljypumpun styyrpuurin puolelta. Putkiviidakosta ei selvinnyt tarkoin tämän sähköpumpun tarkoitusta. Kohtuullisen iso se kuitenkin on. Koneessa on myös käsipumppu, jolla öljynpaineen saa nostettua ennen käynnistystä. Tätä olenkin käyttänyt aina. Sähköpumppu vaatisi kolmivaihevirtaa. Pieni mahdollisuus on se, että sähköpumpulla vaihdettaisi moottoriöljyt. Mutta mitään jäteöljysäiliötä en löytänyt, johon pumppu olisi yhteydessä. Erikoista.
Toinen ihmettelyn aihe on se, että en löydä koneesta tai konehuoneesta mistään moottoriöljyn suodatinta. Tätä ennen en ole nähnyt kuin yhden kulkuneuvomoottorin ilman suodatinta: Citroen 2cv4, se vanha 400 kuutioinen versio. Uudemmassa 600 kuutioisessa sellainen jo on.
Olisiko muka 66 vuoden SKL ilman suodinta? En heti usko.
Öljyputkistoon on tehty jotain muutoksia, ja ne ei näytä hyvälle. Jokin reikä on tulpattu heiluvalla ruuvilla. Kuva alla.

Laitojen oikaisua. Tekaistiin perämiehen kanssa teline. Hyvin tuossa jo rälläkkä heiluttaa. 

Keulahytin seinältä löytyi alkuperäisen keulapotkurin relekaappi.

Itäsaksalaiset tekoa, olikohan VEM tehtaat. Releiden ja vietereiden määrä on valtava. Lisäksi kaapin ulkopuolella seinällä joksikin lämpöpatteriksi luulemani ritilikkö onkin jokin vastus tai vanhanaikainen tasasuuntaaja. Kuvassa oikealla. Keulapotkuri toimi ostotilanteessa. Ajattelin etsiä moottorin ja tässäpä se:

Järkyttävä motti! 28 kW. Ja tasavirtamoottorihan tuo on. Taitaa mennä vaihtoon, joskin toisaalta toi on aika legendaarista teknologiaa vanhoilta ajoilta! Antahan tuo haastetta apukoneelle hieman. Ostohetkellä se toimi, ja kyllä volttimittari niiasi aika rajusti kun nappia painoi. Moottorin koko on yli puoli metriä kanttiinsa.  Nyt löytyi myös selitys konehuoneen yhdessä kaapissa majaileville tasasuuntausdiodeille.

Loppukevennykseksi kuva kalasataman sosiaalitilan jääkaapista. Tarkemmin pakastelokerosta. Kaverini aikanaan sai jääkaapin samanlaiseen kuntoon sinkkuaikoina, sillä seurauksella että pakastelokero romahti alas ylimmälle hyllylle. Heh, onhan tossa painoa varmaan vajaa 20 kiloa!