Miksi?
Olen kyllästynyt näkymättömiin normeihin.
Olen kyllästynyt itsekkyyteen.
En pidä siitä, että ihmisiä rajoitetaan.
En pidä rautakaupan mainoslehtisistä, joissa oletetaan omakotitalolaisen putsaavan rännejä syksyllä.
En pidä siitä, että kaikki on niin vaikeaa, byrokraattista, epäluuloista.
En pidä ajatuksesta, että ihmiset ei voi luottaa toisiinsa, vaan pitää olla lupa, valtuutus, hyväksyntä, sertifiointi, kortti, koulutus, jne. Asioissa, jotka ei sitä oikeasti tarvitse.
En pidä siitä,että vastuu viedään ihmiseltä pois.
Negaatioiden kautta mennään näköjään.
Elämän pujottelija menee eteenpäin niin, että ottaa vastuun onnistuneista ja kivoista jutuista, mutta kun menee pieleen, niin se on aina jonkun ulkopuolisen tekijän syy. Tästäkään en pidä.
En pidä siitä, että valitetaan jatkuvasti. Ei ole tarpeeki palkkaa, ruoka on kallista, pomot aina kusettaa. Enkä pidä ay-liikkeistäkään. Kenenkään ei ole pakko olla töissä omasta mielestä liian pienellä palkalla tai aikaan, jona ei halua. Ei siihen tarvitse kuin sanoa EI. ja mennä sitten ehkä muualle töihin. Aina tekevälle töitä löytyy, jos niitä haluaa vaan tehdä.
Hmm.
Pidän siitä, että jokaisella olisi mahdollisuus tehdä asioita elämässään niin kuin hyväksi näkee. En tarkoita rahalla hankittua materiaalia ja näennäistä vapauta.
Jos voisin, haluaisin antaa ihmisille onnellisuuden. Sellaisen tunteen ja rohkeuden tehdä, että elämä ei ole turhaa, eikä vanhana tarvitsisi katkeroitua.
Itse itsensä rajoittaa, vaikka sitä ei heti ymmärräkään.
Tunne siitä, että ei ole kuin köydellä kiinni tässä yhteiskunnassa. Se on jotenkin hienoa minulle. Joku kokee vapauden ehkä toisin. Minulle tämä on pakokeino. Pako kaikenlaisista pienmielisistä määräyksistä ja turhuuksista.
Mielen pitää saada tuntea vapaus, muuten se kuolee.
Se, joka ei ole kontrollissa ja järjestyksessä "normaalisti", herättää epäilyksiä vain noissa edellämainituissa ikävissä ihmisissä.
Parempi kun on vain vaatimattomasti, ettei tule turhaan suurta hälyä.
Jos vois elää jopa näkymättömästi, eläisin niin toisinaan. Silloin, kun olo on epäsosiaalinen, ja ei jaksaisi selittää mitä teen ja miksi.
Se, että asuu laivassa. Se on niinkuin suoja. Olen luokittelematon. Minulle ei tule suunnattua mainontaa. Minun ei tarvitse omistaa peräkärryä, ja mennä lauantai-aamuna ruuhkimaan rautakaupan pihalle. Tai minun ei tavitse ymmärtää, miksi naapuri kyttää ikkunasta ja liimaa porraskäytävän alataululle kieltolappuja. En edes sovi vakuutusyhtiön kaavakkeeseen. Liian outoa. Onneksi.
Olen itse vastuussa kaikesta tästä elämästäni. Ja siitä pidän. Silloin olen myös vapaa tekemään ja elämään. Jos jotain sattuu, syy on minun, ei kenenkään muun. Sitäpaitsi, mitä vakuutukset nykyisin korvaa?
Outlaw.
Nyt sitten joku toteaa, että helppoahan se on tehdä mitä lystää, kun on rahaa. Niin. Tässä ei ole muuta ongelmaa minun kohdalla kuin se, että rahaa ei ole. En ole missään liitossa, josta voisin saada korvausta. Olen yrittäjä, ja teen keksintöjä. Paremmin sanottuna innovaatioita. Olen teknisen alan taiteilija. Milloinka taiteilija on rikastunut?
Yrittäjä olen siksi, että se antaa vapauden tehdä enemmän asioita, kuin palkallisena oleminen. Ja keksintöjen tekeminen. Se on maissa täysin laitonta hommaa. Eihän kukaan enää saa tehdä mitään. Varsinkaan ilman koulutusta ja lupia. Tikkailtakaan ei saa työskennellä. Ahdistaa. Ettei nyt vaan sattus mitään. Uusin suuri haaste oli CE merkinnät, joista piti ottaa tukeva niskalenkkiote. Vaatii käsittämätöntä sitkeyttä oikaista Suomalaisten pienimielisten virkamiesten innokasta ja väärää direktiivitulkintaa, jotta ihmisillä säilyisi työpaikkoja.
Maista määräykset ei yletä tänne. Onneksi. Jos kiipeen tikkaille ja kuolen porakone kädessä, on se oma mokani, ei kenenkään muun. Tykkään ajatuksesta, en kuolemasta, vaan vastuusta. Samaten minulla on vapaus ihan selittelemättä, hmm.. maata katolla ja ottaa aurinkoa, tai rakentaa itselleni tuulivoimaa, tai käyttää itse tekemääni lämmityskattilaa, jne. Ja mikä tärkeintä, tehdä työtäni ihan luvallisesti.
Ja todellakin, haluan olla vastuussa tekemisistäni. Niin itselleni ja muillekin. Ilman mitään diipadaapa-selittelyitä. Täällä se onnistuu mielestäni helpommin.
Onneksi tämä Suomi on vielä tällä kohtaa vapaa maa. Ettei meitä ole ihan vangittu. Ja jos vangitaan, määrätään, säädetään enemmän, niin sitten kyllä irtoo köysi ja maa vaihtuu.
Ps, En kuulemma voi vuokrata mitään videovuokraamosta, koska minulla on poste restante-osoite. heh.. Onkos kukaan koskaan kuullut, että netistä saa leffat halvemmalla, eikä siellä kysellä osoitteita...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti