Pääkoneen ja konehuoneen lämmitys

Kaksi kärpästä yhdellä iskulla tuli nyt. Pääkoneen sähköinen esilämmitys oli aika keskeneräinen viritys. Ja konehuoneessa ei talvea ajatellen ollut minkäänlaista lämmitintä.
Patteriverkostossao on glygoli, ja koneen jäähdytyksessä myös. Periaatteessa ne olisi voinut yhdistää. Mutta tällöin koneen jäähdytysnesteen paine nousee korkeammaksi, koska patteriverkostossa on enemmän painetta. Ja käyttövarmuus pienenee, koskka jos vaikkakattilaan tulisi vuoto, niin koneen jäähdytyskin loppuisi.
Laitoin koneen glygolipuolelle sähkövastuksen tilalle lämmönvaihtimen, joka lämpenee patteriverkostovedellä. LPM:n vaihtimen sain romuista tutusta Suomen lämmönvaihdinhuolto -nimisestä yrityksestä.

 Tuossa yllä kuvassa entinen "sähkökattila". kiertovesipumppu kierrättää koneen glygolia tuon mustan putkenpätkän läpi. Putkenpätkään on tungettu 9 kW:n sähkövastus sisään. Aika hurja sinällän, ei mitään termostaattia tai kiehuntasuojaa/varoventtiiliä. Alla kuvassa uusi laitteisto.

Kiertovesipumppu säilyi saman, koska tuntui toimivan hyvin. Tämä lämmityspiirihän suljetaan, kun kone on käynnissä. Laiton sulkemista varten uuden palloventtiilin pumpun vasemmalle puolelle. Sitten tuo lämmönsäätö. Patteriverkoston puolelle (nuo kupariputket) laitoin Danfossin termostaatin, jossa on kapillaarinen irtoanturi. Kuva alla.

 Anturin kiinnitin koneelta lämmönvaihtimelle palaavaan putkeen. Veden kierto koneessa on aika vilkas tuolla kiertovesipumpulla, joten jos paluuvesi on vaikka 30 asteista, niin koko kone on silloin vähintään 30 asteinen. Hieman kun modifioin tuota Danfossin termostaattia, jolloin sen toiminta-alue siirtyi 10-40 asteen alueelle. Termostaattia kääntämällä voin säätää konehuoneen lämpötilaa, koska kone toimii isona lämpöpatterina, ja kun lämmitän koneen käynnistystä varten, käännän termostaatin täysi-asentoon, jolloin koneen lämpötila nousee ainakin tuonne 40 asteen paikkeille. Se riittäköön käynnistykseen, vaikka ohjekirja taisi antaa 50 astetta suositukseksi.

Kapillaarin pään paketoin putkieristeellä.

Noihin vaihtimen putkiin joutu hitsailemaan sopivat kierteet päihin. Ei ollut onneksi sadepäivä.. Ja tuollai maassa hitsaainen tuo mieleen teiniajat, jolloin autonja piti hitsailla katsastukseen jopa pakkasessa.. heh.

Sitten vielä yks hauska juttu, vein romua Kuusakosken keräyspisteeseen. Siellä oli uudehkon näköinen puinen pöytäradio, joku kiinalainen halppismalli kuitenkin. Siitä oli AM/FM valitsimen nuppi rikki. Se oli katkennut niin, että nuppia pyörittämällä radion sisällä oleva kytkin ei liikkunut, vaan oli jäänyt AM asentoon. Tällöin radiosta kuului vaan pelkkää surinaa. Käänsin kytkimen FM asentoon, ja laitoin kuoret takaisin kiinni. Nyt radio hoitaa konehuoneen musiikkitarpeesta, ja kelpaisi se vaikka messiinkin tuoda. Hyvin toimii. Eikä Am taajuuksia täällä suomessa tarvitse.Aikaa korjaukseen meni vähän vaille 2 minuuttia. :) Kaikkea sitä heitetäänkin pois. Näyttää muuten maksavan tuolla linkissä 30 egee toi sama radio.